otsooni

Vain vihkisormus käytössä, kihloja ei koskaan hankittukkaan.

Mua ehkä eniten jännitää kavereiden reaktiot kun heille tämä tulee yllärinä. :-/

Reilu viikko häihin, kävin jo parisen viikkoa sitten kampaajalla jossa mietittiin kampausta. Ensi viikolla menen väriin ja koe meikkiin. Menen Salon artè Ninalle jossa tehdään sekä meikki että kampaus.

Kynsistudio Ilona, kasarmikadulla tai Pinjami, palokunnankadulla. Itse menen Pinjamiin.

Käytiin hankkimassa miehelle sormus, koska meillä ei ole kihloja, niin tulee nyt sitten molemmille sormukset.

Minun äitini oli revetä puhelimessa kun ilmoitin, että laitappas kalenteriin päivä ylös, että me mennään naimisiin. Se kysy toistamiseen "Mitä sä sanoit?, Oisit nyt pyytäny istumaan ensin. " Sen jälkeen se rupeskin miettii mitä laittaa päälleen. Miehen äiti oli todennut "no jo on aikoihin eletty" miehelle, minulle hän ei ole puhunut asiasta mitään. Tosin ei hän koskaan kysellyt raskaudestakaan mitään, eikä kommentoinut sitä millään. Äitien reaktiot oli varmasti todelle aidosti yllättyneitä koska omalle äidille olin vannonut etten koskaan mene naimisiin. Ollaan oltu 10v. yhdessä ja kaksi yhteistä lastakin, niin he ovat ehkä luopuneet jo toivosta. ;D

Hämeenlinnassa asun ja Vanhalla linnalla häitä vietetään elokuussa, kappelissa vihkiminen ja ruokailu/kahvit leivintuvassa. Iltakemut kotosalla vain lähimpien ystävien seurassa ;D

Viikko sitten käytiin laittaa asia vireille eli noin 1½kk aiemmin.

Ei tule valsseja, eikä muitakaan tansseja. Tanssitaan sitten jatkoilla jos siltä tuntuu..

Järjestämme kappelissa vihkitilaisuuden lähimmäisille (vanhemmat, isovanhemmat, sisarrukset), illalla vietämme lastemme kummien kanssa yhteistä iltaa, heillekkin tämä tulee yllätyksenä, koska emme halunneet järjestää mitään suuria juhlia, olemme olleet 10v yhdessä ja lapset/yhteinen talous on jo valmiina. Meille tuotti vaikeuksia valita ketä kutsumme ja kenen jätämme ulkopuolelle, niin näin saimme vain tärkeimmät ihmiset viettämään meille tärkeää päivää kanssamme. ;D Ajattelin alkuun, että haluan oikein värillisen puvun, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Hankin ivoryn värisen mekon, koska menenhän sitten kuitenkin naimisiin ja koska kaikki muu on karsittu pois, haluan näyttää morsiammelta, pientä koristusta saa olla, jotta tuntuu aidolta. Jotain pientä koristusta tarjoilupöytiin ja tilaan ajattelin tehdä.

Ei tiedä, olen vasta pari päivää ollut täällä. :

Kyllähän hän sen näkee, valokuva ennen vihkimistä.

Me emme aikoneet mennä ollenkaan naimisiin, mutta suunnitelmat muuttuu.. Lapset on tehty, talo rakennettu siis periaatteessa "naimisissa". Suhde on varmaankin samanlainen avioliittoon astumisen jälkeenkin. Samalla nimelläkään en tiedä tullaanko olemaan sittenkään, koska vielä puntaroin vaihdanko sukunimeä. Lasten isyyden tunnustus ei ollut kuin allekirjoitus. Toki jokainen taaplaa tyylillään. Mutta meille tämä on ollut sopiva tahti.

Identiteettikriisin kourissa minäkin täällä, itsestäni tuntuu kuin luopuisin jostain elämää suuremmasta , mutta toisaalta lasten kannalta ja käytännön vuoksi olisi helpompaa olla samalla nimellä. Lasten asioita hoidettaessa aina saa tehdä selvityksen kenen äiti ja yhteisissä asioissa kenen vaimoke. Mies haluaisi että ottaisin hänen nimensä. Seurailin foorumia nimenvaihtamisesta käytännössä niin tulin kyllä siihen tulokseen, että aika vaikeeta on saada kaikki paperit järjestykseen uudella nimellä.