shallan

Kuinka kielokimput kestävät koko päivän?

Omani kesti oikein hyvin monta päivää, mutta luonnonkukka on varmaan aina vähän riskialtis. Kannattaa varmaan kukkakaupasta kysellä vinkkejä

Vihkimisen aikana itkulta säästyy takuuvarmasti, jos kuuntelee mitä papilla/vihkijällä on sanottavaa. Kaava on aika kökkö: kirkollisessa puhutaan jeesuksesta ja maistraatissa taas perheen perustamisesta ja yhteiskunnan säilyttämisestä. Aikamoista shittiä kaikenkaikkiaan

Riippuu. Itse kyynelehdin just kirkossa, koska kuuntelin mitä pappi sanoi

Aivan uskomattoman ihania kimppuja on naikkareilla ollut! Tässä mun kimppuni, jota ylpeänä kannoin 14.6.

^ Kiitos kehuista Olin itsekin tosi tyytyväinen. Kielot keräsi äiti pari päivää ennen häitä. Toteutuksesta vastasi Kukka ja lahja Elisa Kangasniemellä. Valitettavasti en muista tarkalleen tekijän nimeä, mutta hän taisi olla omistaja Tuoksu oli kyllä uskomaton

muoks. Niin juu, kimpun hinta oli n. 50 e, eli ei kovin paljoa

Oh my, taitoa löytyy

Kokeillaan uudestaan Eli tässä mun kielokimppuni.

Itse olin ajatellut kieloja pöytäkimpuiksi, mutta täytyy hylätä ajatus, ettei kukaan saa päänsärkyä tai allergisia reaktioita tuoksusta.

Tän takia päätin itekin luopua kieloista pöytäkukkina. Ihanan kimpun sen sijaan sain!

Kun lähdin isän kanssa kävelemään sulhasta kohti, en sitten enää tiennytkään mistään muusta kuin sulhasestani. Katsoin koko matkan häntä ja kyllä, hymyilin

Takaisin tullessa hymy oli jo lähinnä virnistys

Me tutustuttiin vähän kaupunkiin, jossa meidän hääyöhotelli oli. Tosin kaatosateessa ei kauheesti huvittanut jalkautua Sitten ajeltiin mökille juttelemaan perheiden ja bestmanin kanssa ja avattiin lahjat. Oli tosi ihanaa olla yhdessä rennosti ja kertailla edellistä päivää.

Meille tuli yhteinen kutsu mun serkun konfirmaatioon

Sain Kalevalan Kielo-kaulakorun ja saman sarjan korvakorut. Aivan ihanat Rakas oli valinnut ne, koska rakastan kieloja; hääkimpussani ja hänen vieheessään oli kieloja ja hääpäivämme oli lisäksi Kielon päivä. Romanttista Itse annoin hänelle lahjaksi Leijona-rannekellon, josta rakas piti kovasti

Tässä mun maailman parhaat pottarini Juuri sellaiset kuin haaveilin ja vielä enemmän Päivään mahtui vaikka mitä, joten varautukaa pitkään tekstiin

Pientä vainoharhaisuutta oli allekirjoittaneessa havaittavissa perjantai-iltana ja lauantaiaamuna. Yhdeksän jälkeen soi ovikello ja ovella seisoi yhdeksän ihanaa ystävääni, kaikki, joiden olin toivonut saavan kutsun polttareihin! (paitsi yhtä, mutta hän ei päässyt paikalle ja oli siitä kovin pahoillaan) Käteeni lykättiin epämääräinen lista, joka sisälsi mm. humppakappaleen nuotit, sulhon kalsarit ja passin Nuo olivat kyllä kaikki hämäystä, mutta aiheuttivat kyllä kovasti pohdittavaa. Aikaa kerätä tavarat oli 15 minuuttia ja viime sekunneille meni. Sitten morsian sai päälleen upean turkoosin paidan, jossa oli printti "Keilaajan morsian" (sulhon harrastuksen mukaan) Asianmukaisesti päivän prinsessa sai päähänsä myös kruunun ja käteensä valtikan. Viittakin oli, mutta se karisti hilettä niin pahasti, että sitä ei aseteltu sisällä. Polttarikansalla oli paitani väriset huivit, jotka kukin sitoi tyylillään.

Sitten suunnattiin ystävni vanhempien pihalle. He asuivat ja asuvat aivan sen talon naapurissa, jossa perheemme asui 12 vuotta. Pihalla mulle lykättiin käteen omistamani barbien auto. Tarkoituksena oli leikkiä meidän häät läpi (olen siis ollut pienenä tosi kova leikkimään, erityisesti barbeilla).

Siitä suunnattiin vanhan ala-asteeni pihaan, jossa harrastettiin pesistä, kaulin lyöntiaseena. En ole koskaan tykännyt koululiikunnasta, ja ystäväni tietävät sen Kumma kyllä kaulimella osui paremmin kuin tavallisella mailalla. Pesiksen jälkeen ruokatiimi Hell's Kitchen oli valmistanut upean piknikaamiaisen: erilaisia hedelmiä, patonkia, mansikoita, kermavaahtoa ja kuohuviiniä! Upeaa, kertakaikkiaan.

Seuraavaksi suunta vei yläasteeni pihaan, jossa ensin hieman muisteltiin menneitä. Seuraavan rastin tehtävänä oli vaihtaa nukkevauvalle vaipat! Tässä testattiin kuulemma äidin taitojani. Ystäväni, kahden lapsen äiti, arvioi suorituksen hyväksytyksi.

Seuraavaksi suunnattiin kaupungille, jossa oli kuulemma tarkoitus myydä pusuja... Vitsi vitsinä, tytöt tiesivät kyllä, että se olisi mulle täysi kauhistus. Sen sijaan matka vei Kaupunginkirkon ovelle. Mulle oli varattu tunti aikaa soittaa kirkon urkuja. Olen siis jo pitkään halunnut kokeilla, ja nyt sain. Aivan ihana yllätys! Nykyään harrastan myös laulamista ja sain kokeilla myös sitä - ja voi sitä akustiikkaa! Tytöt taisivat hiukan kyynelehtiä ja se oli parasta saamaani palautetta ikinä.

Tästä suunnattiin lukioni pihalle, jossa oli kaljapulloista muotoiltu pujottelurata - ja kulkuvälineenä potkulauta! Mulla oli kuulemma hyvä rouvatyyli Myös kaaso kokeili, mutta kellottajan mukaan hän hävisi mulle kymmenen sekuntia... Taisi laskea kellottaja sekunteja vähän juhlakalun hyväksi, sen verran huteraa se mun menoni oli

Seuraava etappi oli Harjun rinne, jossa teininä käytiin aina pussikaljalla. Niinpä siis kilisi kasseissa nytkin sinne kulkiessa. Siellä levitettiin jälleen piknikliina ja tarjottiin juotavaa ja naposteltavaa. Sain myös "Rinsessan selviytymispakkauksen", joka sisälsi mm. sulakkeen, suklaata, sukkahousut ja kurkun... Lisäksi sen mukana tuli käyttöohjeet (mm. sukkahousuista Niksi-Pirkka -osastoa) ja ihana ystäväkirja, johon oli koottu polttarikansan toisilleen lähettämät esittelymailit, joissa kertoivat myös suhteestaan minuun. Se oli sekä liikuttava että hauska

Sitten oli aika aterian, joka syötiin astetta paremmassa ravintolassa. Olin aivan järkyttynyt raflavalinnan hienoudesta! Sanoin, että mennään mäkkäriin, niin säästyy heidän rahansa No eivät luonnollisesti lähteneet vaihtamaan, ja syötiin erinomaiset annokset - ainakin mun oli

Jyväskylän viimeisenä etappina oli yliopisto, jossa opiskelukaverit pitivät mulle kielenhuoltotestin. Kun oikeisiin pisteisiin lisättiin vähän hyvän morsiamen lisää, pääsin tentin hyvin arvosanoin läpi, ja sain opettaa sulhotiedettä kuulijakunnalle Tämä vaihe aktiivisine oppilaineen kestikin melkein puoli tuntia.

Yliopistolta lähdettiin kaupan kautta ajelemaan hääpaikkakunnalle, eli Ibizalle, niinkuin mulle sitkeesti väitettiin. Kolme ystävääni karsiutui ennen tätä vaihetta pois, seuraavan aamun töiden takia. Mutta me muut jatkoimme

Perillä luin puiston lavalla matkalla kirjoittamani runot sulhosta (tämä oli siis tehtävä). Siitä siirryimme satamatorille, jossa laukusta ilmestyi lasten keilauslelusetti! Joka keilaan oli kiinnitetty entisen poikaystävän nimi. Näille keiloille annoin sitten kyytiä ja kerroin vähän jokaisesta jotakin. Näin saatiin käsiteltyä loppuun vanhat jutut, jotta voin keskittyä täysin tulevaan mieheeni. Rantatorilla olimme puolitoista tuntia, ja hauskaa oli!

Ennen Ibizaa, eli mökkiämme, pysähdyttiin vielä hääjuhlapaikalla, jossa annoin nallen kanssa tanssinäytteen häävalssista.

Mökillä sitten laitettiin sauna lämpiämään ja valmistauduttiin äidin sponsoroiman turpeen levitykseen. Morsiamen kuulemma kuuluu käydä turvesaunassa. Lauteet oli kyllä suojattu, mutta entäs seinä? Onneksi lähti sitten helposti mäntysuovalla

En muuten suosittele turvesaunaa, jos ei ole juoksevaa vettä. En todellakaan. Ei ainakaan jos järviveden lämpötila on 16 astetta ja saunan pesutila niin pieni, että siinä mahtuu juuri ja juuri ohittamaan lauteilta tulevan. Lyhyesti sanottuna siis: turve ei meinannut lähteä pois! Lopulta hankasimme itseämme hiekalla ja pyörimme järvessä. Mulla oli kyllä älyttömän hauskaa, mutta yhdellä ystävistäni ei niinkään: hänellä oli paksuin kerros turvetta, pisin aika saunassa ja karkeinta hiekkaa parkkipaikalta. Kaikki saatiin kuitenkin puhtaaksi.

Vielä turpeisina lähdimme karkottamaan pahoja henkiä, eli juoksimme alasti mökin ympäri pitäen niin kovaa meteliä kuin suinkin. Terveiset vaan mökkinaapureille Paras välähdys syntyi toisella kaasoistani, joka mojautteli kastelukannua henkarilla. Kyllä oli naurussa pitelemistä kun katsoin taakse ja näin joukon mustia naisia juoksevan perässä ja öykkäävän kamalasti. Totesin myöhemmin, että ei ihmekään, että juoksin

Saunan jälkeen söimme suosikkiani tortilloja noin klo 1 yöllä. Sitten alkoi armoton Shallan-show: tanssin, lauloin ja höpisin melkein kolme tuntia putkeen. Puolustuksekseni sanon: porukka alkoi näyttää väsyneeltä, enkä halunnut polttareiden päättyvän vielä Ja ainakin polttarikansa nauroi niin kovasti ja ajoittain osallistui show'hun, että ilmeisesti heilläkin oli hauskaa

Noin klo 4.20 totesimme isosiskoni kanssa, että me seniorit olimme viimeisinä pystyssä. Olisimme vielä jaksaneet, mutta äly voitti ja painuimme pehkuihin.

Aamulla söimme ihanan aamiaisen ja kertailimme edellistä päivää. Sain myös ihanan käsihoidon Pikkuhiljaa kukin lähti tahoilleen. Olo oli hieman väsynyt ja haikea, mutta onnellinen. Päivä ja yö olivat ihanat, samoin rakkaat ystäväni :-X

Ostin tänään sulhaselleni rannekellon, kun on pikkuhiljaa opiskelujen jälkeen siirtymässä työelämään ja sanoi sellaista tarvitsevansa. Haetaan siihen sitten kaiverrus, ja voi sen vaihtaakin jos jokin toinen kello miellyttää enemmän. Hitsi, tuo huomenlahjakuvauskin olisi ollut tosi kiva, mutta enää en ennätä... Ellen pyydä jotain kaveria ottamaan kuvia vaikka hääyöasusteissa. Asiaa sietää harkita...

Minc84, aivan upea kakku! En käsitä että joku voi osata tehdä noin upean kakun

Puku on ollut omani jo syyskuusta lähtien, mutta tässä viimein sovituskuva pääsiäiseltä.

Vihdoin ja viimein saan esille myös meidän kutsut, jotka lähtivät jo kuukausi sitten vieraille. Suunnittelu oli meidä yhteinen projekti, samoin tarvikkeiden leikkaaminen. Varsinaisen kokoamisen suoritin lähinnä minä, mutta olenkin meistä se, joka tykkää askartelusta. Apua sain myös toiselta kaasoltani. Kortteja tehtiin yhteensä n. 50 kpl. Työtä oli, mutta se oli antoisaa

Itse kokeilin jos jonkinlaiset aineet, eikä mikään auttanut. Paras kokeilemani tuote tähän mennessä on Joe Blascon Orange Highlight. En oo ihan varma onko se tarkotettu tähän käyttöön, mutta toimii Se ei oo sävyltään punainen vaan vähän oranssihtava ja se myös heijastaa valoa. Tuote on aika kallis, pieni purnukka n 3o e, mutta riittoisa. Kannattaa pyytää näyte, että saa kokeilla. Koska kuten jouduin huomaamaan samat tuotteet ei sovi kaikille

Se alkaa aivan hiljaa

kuin tuuli keväinen.

Ja äkkiä vain huomaat

on siinä ihminen.

Hän unelmasi jakaa

hän heti ymmärtää.

Hän viipyy vierelläsi

ja elämääsi jää.

Tietääkö joku onko tämä Anna-Mari Kaskisen runo? Sulho löysi jostain keskustelupalstalta ja haluaisin varmistaa tekijän, ettei tule väärin kutsuun.

Moips!

Ystäväni kirjotti tän aikoinaan kihlajaiskorttiin, ja on merkinnyt tekijäksi Hannu Tarmion... Mutta yheltä keskustelupalstalta taas löytyi tieto, että olisi juuri Kaskisen kirjoittama... Että tiedä nyt sitten tässä. Kiinnostuin näet itsekin tosta kaunnista runosta. Ei löytynyt Kaskisen kotisivuiltakaan... Tuuthan kertomaan, jos löydät tekijän?

Tietääkö kukaan Pikkumyyn rakkausruonoa tai olisiko ollut ajatuksia rakkaudesta, joskus olen sellaisesta kuullut. Vastailkaahan pikaisesti. Kutsuja pitäisi alkaa kiireen vilkkaan tekemään mutta vielä pahasti suunnittelu vaiheessa..

Moikka!

Tarkoitatko tätä:

"Kaksi karamellia kai lasketaan yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa"

Ihan takuuvarmaksi en mene lupaamaan tuota sanamuotoa, jostain täältä foorumilta olen sen itsekin poiminut, enkä oo jaksanut selata Tove Janssonin tuotantoa läpi tarkistaakseni sitä

Ajateltiin itsekin laittaa tämä korttiin

Oih...

Menetin sydämeni.

Osaisko joku kertoa mitä jaloleinikit suunnilleen maksaa? Kun suunnitteilla olisi joku melko opiskelijaystävällinen kimppu.

Onko kellään ollut jaloleinikkiä kesäkuun puolessavälissä? Haaveilen kimpusta, jossa olisi jaloleinikkiä ja kieloa + mahdollisesti muutama pioni...

Kuin myös minä!

Huh! Onneksi meidät vihkii oma isäni, eli ainakin nimien pitäisi mennä oikein

Hei!

Mun hääkampaus maksaa tyylistä riippuen 44-50 e, sisältää suunnittelun. Koekampaus maksaa n. 20 e. Meikki maksaa 55 e, sisältää koemeikin. Molemmat liikkeet sijaistsevat pienoisessa Kangasniemen kunnassa. Kampaamo on nimeltään Julietti, meikki tehdään Anjan Kauneuspisteessä. Ei ole mun mielestä pahan hintaiset

Aivan ihania kirkkoja! Onneksi ei mun tarvii päättää mikä niistä on kaunein. Lisään lusikkani soppaan: tässä iki-ihana ja tunnelmallinen Kangasniemen puukirkko, jossa on vihitty isovanhempani, vanhempani ja ensi kesänä minut

Fanitan myös Lappeenrannan kirkkoa...

(on muuten erityisen huono kuva)

...ja Jyväskylän kaupunginkirkkoa

Me menemme naimisiin paikkakunnalla, jossa kumpikaan meistä ei ole edes koskaan asunut. Mitään ongelmaa varaamisen suhteen ei ollut. Toisaalta kunta on todella pieni ja avioituvia pareja vähän. Oon käsittänyt että Porvoon tuomiokirkko on tosi suosittu hääkirkko? Ehkä siitä johtuu toi erikoisjärjestely. Kannattaa varmaan soittaa kirkkoherranvirastoon ja selittää että oot kotoisin Porvoosta. Jos säännöt nyt ei oo ihan kiveen kirjoitettu, niin luulisi, että voivat seurakunnan päästä joustaa vähän. Ja voihan asiaa kysellä ihan kirkkoherralta asti, jos sihteeri ei uskalla luvata. Omien kokemusten mukaan seurakunnan hallintohenkilöstö on yleensä tosi mukavaa

Kiitos vinkistä, kävinkin tänään kurkkimassa Body Shopissa  ;D Taidan sieltä jommankumman ostaa, kunhan taas rahatilanne sallii - vaikka eivät kyllä kovin kalliita olekaan  

Metsästys jatkuu... Nyt on testissä Skindoctorsin tuote, ja alkaa näyttää siltä et sekään ei auta... Osaako kukaan kertoa mistä Sisleytä voi ostaa? Se alkaa olla viimeinen toivo  :'( Oon löytänyt pari ihan hyvää peitetuotetta, sitä Body Shopin kynää ajattelin vielä testata, mutta kun mikään tulos ei tunnu kestävän paria tuntia kauempaa. Millähän ne sais kestämään kauemmin? Onko kellään ideoita?  :-? Noh, en vielä luovuta, vaan jatkan etsintää. Raportoin taas