minni

.

Itse olen huomannut sellaisen asian, että mitä vanhemmaksi tullaan miehen kanssa niin sitä vähemmän ihmiset kommentoi meidän ikäeroa. Onko meidän ikäero jotenkin "hyväksyttävämpi", mitä vanhemmiksi tullaan? (vrt. minä 18 ja mies 28 kuin minä 25 ja mies 33)

No sattuipa tällainen ketju sitten. Vahingossa siis avasin ja tähän nyt on pakko kommentoida.

Eli kyllä se varmaan on jotenkin hyväksyttävämpää. Tai tavallaan se ikäero pienenee. Jos ajatellaan asiaa (yleisesti ottaen), niin kyllähän 18-vuotiaan ja 28-vuotiaan elämänkokemuksessa on yleensä huima ero. Elämänkokemuksessa ja siinä, mitä vaihetta eletään. Usein 18-vuotiaat on vasta aikuistumassa, monet asuvat vielä vanhemmillaan, aloittelevat mahdollisesti opiskeluita (tai lopettelevat, mutta kuitenkin) kun taas 28-vuotias on yleensä ne vaiheet jo elänyt. Keskimäärin 28-vuotias on hurjan paljon aikuisempi kuin 18-vuotias. Jos taas ajatellaan 30-vuotiasta ja 40-vuotiasta, niin ero ei enää ole niin iso. Molemmat ovat (taas yleistäen) jo useamman vuoden elänyt "aikuista" elämää, ovat mahdollisesti työelämässä tai opiskelevat jo uusia ammatteja. Kumpikin on useamman vuoden ollut vastuussa itsestään ja omista tekemisistään, nuoruuden ehdottomuus on laimennut jne. Ihmiset muuttuvat läpi elämän, mutta ne isoimmat "aikuisiän" muutokset taitavat tapahtua siinä kahden-kolmenkymmenen välissä. Ja kyllä, kaksivitonen mä ainakin miellän aikuiseksi, 18-vuotiaan vähän... no, melkein aikuiseksi. Ja on iso ero, seurusteleeko aikuinen mies aikuisen vai melkein aikuisen kanssa.

Edit. niin, mullekaan ei nyt valjennut, onko se ikäero 8 vai 10 vuotta, mutta eipä tuo niin tarkkaa..

Voin suositella lounaskahvila Arinaa. Oli omissa ja kaverin häissä, ja molemmilla kerroilla ruoka oli älyttömän hyvää! Kummissakaan juhlissa ei ollut mitään gourmet-ruokia, mutta kuitenkin laadukasta ja ennen kaikkea HYVÄÄ. Palvelu oli joustavaa ja hintakin kohtuullinen. (molemmissa juhlissa n. 55 vierasta, hinta 750-900€, sis myös astiat ja tarjoilijat. Ja siis myös iltapalan. (Ja voi hyvä ihme niitten vadelmakakkua...)

Ei varmaan mitenkään!

Itse sain omissa häissäni kauhean itkukohtauksen juuri ennen vihkimistä. No, kaaso kaivoi konjakkipullon esiin ja alkoi muistella kaikkia täysin asiaan kuulumattomia (ja täytyy myöntää että tilanteessa myös asiattomia juttuja, mm rotanraatoja joihin kerran törmasimme, ym kaunista ja henkevää..) juttuja, joita sitten koitin ajatella kun kävelin kirkon käytävää. Itse vihkimisen ajan katselin kirkon koristeita, laskeskelin erilaisia koristekaiverruksia ym. Jos hetkenkin kuuntelin mitä pappi puhui, alkoi itkettää, tai välillä myös naurattaa ihan hysteerisesti. Sen verran skarppasin, että kun pappi alkoi kysellä tahtomisia, niin osasin vastata oikeaan aikaan "tahdon".

Että näin romanttista ja hempeää, mutta kuulemma pappi puhui ihan fiksuja eikä mitään liirumlaarumia!

Niin, ja tietty se vedenpitävä meikki!!!

Itse mietin pääni puhki tuota samaa juttua. Häistä on jo tovi, ja nyt kaaso ja bestman on kutsuttu meille syömään ja viettämään pikkujoulua. Molemmilla on tavaraa riittämiin, ja kuitenkin korun tms ostaminen vieraalle on vaikeaa. Siispä teen heille "joulukorit", eli pullo viiniä, suklaata ym herkkuja, tietysti heidän omat lemppariherkut huomioidaan! Helppoa, eikä luulisi jäävän kaappiin pölyttymään.