Jenatar

Toisin kuin Haisuli kirjoitti, olen sitä mieltä että tämä keskustelu on ollut hyvä ja sitä on ollut järkevää puida, koska olemme kaikki nyt vähän viisaampia taas ja maailmankuva (sekä toivottavasti mielipiteet) on jälleen vähän avartunut.

Toivottavasti tiedätte mitä tarkoitan.  

260507:

Kenenkään tarkoitus ei varmastikaan ole ajatuksiasi lynkata, mutta olen kyllä ihan samoilla linjoilla Lumitähden kanssa tässä asiassa. Tapasi esittää asia on aika käänteinen siihen, mitä kaiketi oikeasti tarkoitat. Jos esität yleisestikin asiat tuolla tavoin "oman navan kautta" (haittaa häitäni tms.) niin en kyllä rehellisesti sanottuna ihmettele, ettei sinulla ole sellaista läheisintä ystävää. Mä en kuuntelisi tuollaista hetkeäkään.

Mielenkiinnolla olisin katossa kärpäsenä, jos näyttäisit tämän ketjun kaasollesi... Itse en olisi edes enää ystäväsi tämän jälkeen, saati kaaso.

Ymmärrän kyllä pointtisi edelleen, mutta en silti käsitä sitä, että miten teet asiasta niin ison numeron... Eikä tässä pitäisi olla mitään ongelmaa, jos olet sanonut kaasollesi haluavasi hänestä edellä mainitsemiasi asioita niin nyt voit reilusti sanoa, että hän ei pysty niitä toteuttamaan, joten työjuhdan roolin ottaa joku toinen (kuka suostuu) ja hän saa olla rinnallasi omalla tavallaan hääpäivänä.

Enkä millään pahalla.

Jenatar: Haluaisinpa nähdä sen morsiamen, joka hössöttää kaasonsa tulevaa vauvaa YHTÄ PALJON kuin omia häitä!

No, kuten sanoin niitäkin on olemassa ja näitä asioita ei voi verrata.

Ehkä olet antanut vähän väärän kuvan kirjoituksillasi, sillä ei näin moni voi olla väärässä. Hyvä kuitenkin, kun nyt tarkensit asiaa.

Minusta tätä juttua on vaan niin hauska seurata, kun minä voin yhdessä morsiameni kanssa ihan rauhassa vouhottaa vauvajuttuja sekä hääjuttuja. Kyllä meidän elämään mahtuu kummatkin asiat eivätkä kumpikaan ole toisiaan tärkeämpiä juttuja. Yhdessä eletään ilot ja surut, ainakin minun rakkaiden ystävien kanssa. Ja mun täytyy kyllä sanoa, että mulle ystäväni häät ovat ihan yhtä tärkeä asia kuin minun mahdollinen raskaus (lapsettomuushoidoissa ollaan). Ne näkyvät elämässäni vaan eri tavalla.

Ja morsian kyllä jaksaa vouhottaa kummastakin asiasta ja tukea minua surussani/iloissani. Luojan kiitos!

2. omat häät eivät saa olla oman maailman keskipiste, on muutakin elämää!

ja jos ne ovat keskipiste, on harkittava tarkkaan miksi sitä oikein menee naimisiin? rakkaudesta mieheen vai ollakseen päivän prinsessana?

Putoaminen arkeen on sitä suurempi mitä enemmän hyörii elämä pelkkien häiden ympärillä. Ja lisäksi tällainen käytös on muita loukkaavaa. Häät ovat todella tärkeä asia ja se päivä on vaan morsiusparin juhlapäivä, mutta se ei saa hävittää kaikkea muuta elämää ympäriltä eikä etenkään muiden asioiden huomioimiskykyä morsiamelta. Onhan se mukavaa, jos häiden jälkeen on vielä ystäviäkin kenen kanssa nauttia rouvana olemisesta.

Päivän saa toki olla prinsessa, sellainen päivä taitaa tulla vaan kerran meidän tavallisten tallaajien elämässä! Prinsessana oleminen ja miehen rakastaminen ei välttämättä ole toisiaan kumoavia asioita. Toisten huomioonottaminen on fiksun ihmisen järkevää käytöstä.

Kerropa rehellisesti kaasollesi mitä ajattelet hänen ilouutisestaan, eiköhän asia sillä ratkea. Minä en nimittäin ainakaan haluaisi olla kaaso tuollaiselle "ystävälle", joka ajattelee noin järjettömän itsekkäästi.

Komppaan. Olen ihan järkyttynyt alkuperäisen kirjoittajan kommentista, vaikka tiedän mitä hänellä on mielessä, mutta silti!!! Ei oikean ystävän raskaudesta VOI OLLA noin murheissaan omien häiden vuoksi. Hui, mihin itsekkyys voikaan paisua häiden alla.

Meillä oli syyshäissämme saksanpähkinät (?) hääkarkkeina. Niihin olimme kietaisseet ympärille avattua papreinarua, jotka solmittiin avaamattomalla papreinarulla (sama väri) pähkinän yläpäästä kiinni. Pohjaan piti laittaa tilkkanen liimaa, jotta paperinaru jäi kiinni.

Solmimiseen käytetyn paperinarun päät avattiin lehdiksi ja sitä ennen pujotettiin omaperäisestä kartongista tehdyt laput naruun, jossa oli nimemme. Siihen voi myös liittää aforismin, jos haluaa.

AUTS! Meillä kimput tulee maksamaan yht. n. 120 euroa. Siinä on heittokimppu, mun pisaranmallinen kimppu ja 4 viehettä. Onko tuo ihan kiskurihinta? Kimppu on ruusuista.

Alkoi kauhistuttamaan! Vielä ehtii vaihtamaan...

Oho, aika mielenkiintoisia kannanottoja... ehkä olen sitten suuruudenhullu, mutta minusta tuo summa oli kyllä vanhemmilta saatuna todella pieni eikä sillä saa edes ostettua yhtään mitään järkevää yhteiseen kotiin; kerrallahan tuollainen summa menee ruokakauppaankin!

Samaa mieltä! Jos vanhemmat eivät ole osallistuneet häiden kustannuksiin millään tavalla niin luulisi heidän antavan vähän enemmän. Ehkä tämä asia on sellainen, minkä jokainen "näkee" omien vanhempien "kautta" eli mitä omat vanhemmat antaisivat. (Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan...)