Jump to content
Naimisiin.info

ddhmn

Aktiivijäsen
  • Posts

    13
  • Joined

  • Last visited

ddhmn's Achievements

Untuvikko

Untuvikko (1/5)

  1. Joko heillä on monta paikkaa joissa vihkivät, tai sitten tuo on vanhan käräjäoikeuden ajoilta Meidätkin on nyt vihitty, siellä oli ihan erillinen vihkihuone muistaakseni vitoskerroksessa. Huone oli aika pieni, yksi seinä lasia (aukea korkeaan "aulatilaan") muutama tuoli, iso taulu ja kukkakimppu pöydällä. Modernilla tavalla varsin kiva ja viihtyisä huone. Oikeustalolla oli muuten hiljaista kuin huopatosuutehtaalla perjantai iltapäivänä - aika outo tunne, tuntui kuin olisimme oleet nelistään koko järkyttävän isosa rakennuksessa
  2. Meille se oli hyshys. Vain pari ihmistä tiesi etukäteen koska käytännön syistä oli pakko kertoa. Mitä tulee muiden hääuutisiin, en yleensä kerro niitä eteenpäin, vaikka kyseessä ei varsinaisesti olisikaan salaisuus. Minusta kyseessä on parin henkilökohtainen, tärkeä asia ja heidän tulee saada itse valita, koska kertovat/kenelle/miten - vähän niin kui raskausuutistenkin kanssa. Toki kaikkia ei haittaa vaikka kailotaisin asiasta kuinka, mutta joku voi siitä pahoittaa mielensä, kun taas ketään tuskin häiritsee, jos en toimi viestinviejänä. Itseäni vähän harmitti, että emme saaneet itse kertoa edes läheisillemme. Kun olimme kertoneet häiden jälkeen yhdelle, meni noin viisi minuuttia ja sitten kaikki tiedivät.
  3. Kun me menimme kihloihin, minä lähdin siitä, että kaikki vaihtoehdot ovat mahdollísia yhdysnimeä lukuunottamatta (meidän nimillä siitä olisi tullut tosi hankala). Olisin voinut vaikka ottaa miehen nimen, jos siihen olisi ollut hyvä perusteet. Miehelle minun nimeni yhteisenä nimenä ei kuitenkaan ollut mikään vaihtoehto tapojen ja ilmeisesti hiukan myös egon takia. Ja koska mä olen niin hankala tapaus, niin tuollainen kivikautinen asenne saa mut ainakin haraamaan vastaan. Eli koska mies ei harkiste minun nimeäni, en minäkään harkitse hänen. Pidämme siis omamme. Miestä tämä taitaa ihan pikkuriikkisen kaivella, mutta nielköön nyt lääkkeensä.
  4. Hiukan on pakko kommentoida tätä "juhlava vihkipaikka muillekin kuin kirkon jäsenille" -asiaa Periaatteessahan asia on niin, että kirkkoon kuuluva maksaa kiskollisveroa tuloistaan ja paljolti näillä tuloilla kirkko pitää yllä rakennuksia ja palkkaa henkilökuntaa viikonlopuiksi huolehtimaan mm. vihkimisistä. Kirkollisvero on siis jäsenmaksu, jolla saa muun muassa halutessaan juhlavan vihkipaikan ja vihkijän viikonlopulle ilman sen kummempaa showta. Kirkkoon kuulumaton ei tätä jäsenmaksua maksa, joten hän ei voi ihan samaa palveluakaan odottaa. Tosiasiassa tietenkin myös me kirkkoon kuulumattomat tuemme kirkkoa, yleensä tahtomattamme mm. yritysten kirkolle maksaman rahan kautta. Lisäksi kirkko hyötyy monella tapaa meitä kaikkia edustavan valtion ja kirkon yhteydestä, vaikka iso osa valtion kansalaisista ei kirkkoon kuulu. Tämä takia tasa-arvon nimissä jonkimoista palvelua voi toki odottaa myös niille, jotka kirkkoon eivät kuulu. Minusta on kuitenkin ihan ymmärrettävää tuon kirkollisveron takia, että kirkkoon kuuluvalla on tässä asiassa pullat selkeästi paremmin uunissa. Nykytilanne olisi mielestäni täysin reilu, jos vihkijän saisi kohtalaisella varmuudella haluamalleen päivälle (vrt. kirkon varaus) maksua vastaan itse kustantamaansa paikkaan. Tähänhän ollaan pikkuhiljaa menossa, edistystä on jo tapahtunut
  5. Sattuuko täällä olemaan Helsingin käräjäoikeudessa vihittyjä? Jos, niin millaiset vihkitilat heillä on (siis tuossa 2004 käyttöön tulleessa rakennuksessa)? Tapasitteko vihkijää ennen tilaisuutta tai suunnittelitteko hänen kanssaan muuten tilaisuutta, vai menittekö vaan paikalle? Meillä olisi siellä vihkiminen eräänä perjantaina, mies varasi ajan mutta ei sitten muuta kysellyt, ja minä vaan mitin, että vieläkö jotain pitää tehdä vai marssimmeko vaan sinne. En edes tiedä, kenen on tarkoitus meidät vihkiä Saa mielellään silti kertoa myös kokemuksia teitä vihkineistä tuomareista!
  6. En ymmärrä ihmisiä, jotka liittyvät kirkkoon vain, koska haluavat kirkkohäät. Minusta se on falskia ja hiukan epäreilua oikeasti uskovia kohtaa. Tämä muun muassa siksi, että nämä häiden takia liittyvät usein eroavat saman tien kun aamen on kuultu. He siis maksavat veroja vain hetken ja syövät rusinat pullasta, kun taas moni muu maksaa veroja koko ikänsä. Vielä enemmän ihmettelen kuitenkin sitä, miten joku on valmis "myymään periaatteensa" vain kivan rakennuksen takia. Itse en voisi pelkän kivan miljöön ja perinteen vuoksi mennä naimisiin jonkin sellaisen "piirissä", johon en lainkaan usko. Kyllä musta avioliiiton solmimisesta lähtisi iso osa uskottavuudesta, jos tekisin se vaikka joulupukin tai pääsäsipupun silmien alla - minulle Jumala on mielikuvitusolento siinä missä nuokin. Mutta jokainen toki tekee niin kuin tykkää, ihmiset menevät naimisiinkin niin kovin eri syistäkin eikä mun kai tarvii niitä kaikkia ymmärtää. On totta, että kirkko itse ottaa jokaisen halukkaan mielellään vastaan, mutta jokainen kirkon asemaa tunteva varmaan tajuaa miksi, eikä tuo toimintatapa ole läheskään kaikkien uskovien mieleen - tästä ja muista samantyyppisistä syistä luterilainen kirkko menettä maallistuneiden jäsenten lisäksi myös aidosti uskovia jäseniä. Ainiin, ja mä muuten olen myös sitä mieltä, että vain tavan vuoksi kirkkoon kuuluminen on yhtä kyseenalaista kuin vain kirkkohäiden takia kirkkoon liittyminen. Tapakristittyjen suuri määrä on tärkein syy siihen, ettei kirkko edelleenkään ole kunnolla eronnut valtiosta. Pitkälti tämän takia myös minä, joka en ole ikinä kirkkoon kuulunut, maksan kiertoteitse kirkolle vaikka en haluaisi. Se siitä uskonnonvapaudesta. PS. Sen verran voin lieventää kantaani, että ymmärrän sen, jos vaikka mies liittyy kirkkoon koska kirkolliset häät ovat naiselle vakaumuksellisista syistä erittäin tärkeät. Ristiriitainen tilanne tuokin on, mutta silloin mies ei oikeastaan liity kirkkohäiden takia, vaan antaakseen puolisolleen mahdollisuuden toimia vakaumuksensa mukaan. Silloin kun kyseessä on vakaumusristiriita, sen kannattaa joustaa, jolle asia on vähemmän tärkeä. "Kirkot on niin kivoi ja juhlavii ja niin on aina ennenkin tehty" - ei kuitenkaan ole mielestäni vakaumus.
  7. Itseasiassa viime päivinä olen miettinyt - en tosin parisuhteemme takia. Perheessäni on vain sattunut todella ikäviä ja pahempaa on ehkä tulossa, joten en tiedä, olenko puolentoista kuukauden päästä oikein juhlamielellä. Ja onko ihan tahdikasta mennä naimisiin, kun läheisimmillä on isoja murheita? Meillä tosin ei ole varsinaisia häitä, vaan todistajien kanssa oli tarkoitus mennä maistraattiin. Suvulle oli kuitenkin tarkoitus kertoa heti tuon jälkeen. Miten te toimisitte?
  8. Me mennään naimisiin salaa syksyllä, vain kummankin paras kaveri tulee todistajaksi maistraattiin. Muille sitten lähetetään kortti, jossa samalla ilmoitetaan osoitteenmuutoksesta. Ja miksi salaa 1) häistä ei tulisi kuin riitaa sukulaisten kanssa (kaikki tietävät, miten asiat kuuluu tehdä) 2) en saisi paikalle haluamiani ihmisiä ilman ei-toivottuja vieraita 3) ei oo rahaa eikä aikaa (se vähä mitä on halutaan laittaa vain itseemme) 4) ja lopulta ehkä tärkein, eli minulle naimisiin meno on hyvin intiimi kahden ihmisen välinen asia - en kaipaa sille kymmeniä todistajia
  9. Mulle tulee vain yksi sormus monesta syystä. Ensinnäkin olemme "salakihloissa", joten kihlasormus olisi vähänristiriidassa tuon kanssa. Toiseksi mun mielestä tämä on niitä tapauksia, joissa 1+1= 0,7 eikä 2 - poikkeuksia on, mutta usein minusta sormusparissa kumpikin syö vetovoimaa toiselta. Kolmanneksi en pidä kovin kapeista sormuksista ja kaksi leveää ei tuntuisi mun sormessa hyvältä. En myöskään ole keksinyt, mihin tarvitsisin kaksi sormusta, joten meille on hyvä näin.
  10. Meillä tuo ehdoton ei vieraille tuli itseasiassa aika pitkälti juuri siitä, että ihmisillä on niin paljon jyrkkiä mielipiteitä siitä, mitä häissä pitää/ei pidä olla, ketkä pitää/ei saa kutsua jne. Tuntui, että joko suututan kaikki sukulaiset ja puolet kavereista tai pidän juhlat, joissa en itse viihdy ja silti moni vetää palkokasvin tuulettimeen - näitä vaatimuksia oli sadellut jo pitkään, vaikka emme olleet edes kihloissa (nyt olemme, salaa). Lopputulos oli, että koko juhlia ei tule, vaan järjestämme ihan vaan itsellemme päivän, josta nautimme. Päätöstä helpotti myös rahan ja ajan puute, mutta jos ne olisivat olleet ainoat tai tärkeimmät syyt, olisimme varmaan vain lykänneet häitä.
  11. Mä otan meidän hääkuvan todennäköisesti itse (vähän haastetta), ja juurikin noita värikylläisyyksiä, kirkkautta ja kontrasteja säädän oikeastaan joka ikisestä kuvasta, jonka aion jollain tavalla käyttää. Siivoan myös mahdolliset virheet, kuten roskat ta jonkin häiritsevän elementin taustalta (mulle niitä jää, kun olen amatööri). Pointtina kuitenkin on, että ihmisten ulkonäköä sinänsä ei muuteta (no, finnin voin fotoshopata...), eikä kuva saa näyttää käsitellyltä, vaikka se sitä onkin. Toinen vaihtoehto on, että annan erään semi-ammattilaisen ottaa kuvat, mutta sittenkin haluan varmaan muokata ne itse oman makuni mukaan.
  12. Meidän ehdoton NOUNOU: Vieraat ;D (Todistajia ei lasketa...)
×
×
  • Create New...