MilaK

Ég elska ðig = Minä rakastan sinua, islanniksi. Olen töissä baarissa täällä ja siellä sitten huudetaan elskan ja sæta mulle kun joutuvat odottamaan... Luulevat että rakas ja söpö on jotain maagisia suomalaisen tytön houkuttelemis sanoja Ja siis naiset noita yleensä käyttää mulle Ja täällä poskipusutellaan kanssa ja mä en vaan totu siihen. Jos olen just tavannut jonkun uuden tyypin ja viettänyt hauskan illan niin ei silti tartte sanoa et moikka rakas ja pussata poskille Musta on jo kunnioitettavaa et oon oppinut sietämään sitä ihan hyvin "appivanhemmilta". Ja yks työkaverikin, austraalialainen nuori kaveri, aina sanoo sorry sweetheart, thanks sweetheart! Mutta silti kotona love you't sinkoilee puolin ja toisin

Heippa hei! Minä olen kovasti pohtinut tuota ulkomaalaisten työnsaantia Suomessa. Asun tällä hetkellä poikaystävän kotimaassa Islannissa mutta olemme muuttamassa takaisin Suomeen keväällä. Takaisin siksi että tapasimme Suomessa eli poikaystäväni on asunut Suomessa lähes 1,5 vuotta. Mutta tällä kertaa muutamme ainakin neljäksi viideksi vuodeksi (minun opiskelujeni ajaksi) ja aloitamme "kunnon elämän" Aikaisemmin siis avokki oli työttömänä ja opiskeli Suomea työkkärin kautta. Mutta nyt hänen tarvistisi saada ihan kunnon töitä mutta hän ei osaa kieltä eikä hänellä ole oikein koulutustakaan... On kyllä ollut vaikka missä töissä ja nytkiin täällä Islannissa on Shellillä töissä mutta Suomessa kun vaaditaan kaiken maailman paperia ja kielitaitoa Mistähän esim. Turun alueella voisi alkaa edes kyselemään töitä hänelle tai onko Suomessa mahdollista käydä vaikka ammattikoulua englanniksi? Hänellä on todella vahva englannin kieli että sen kanssa pärjää missä vain... olen jo valmiiksi huolissani

Minä tulen ottamaan miehen sukunimen eikä siinä mitään ongelmaa on kaunis ja silloin mun nimestä ei edes kuule että olen suomalainen. Mutta mies on islannista ja siellähän ollaan isän poikia ja tyttäriä mutta hänen isänsä nimi kirjoitetaan hankalasti kirjaimella, mitä suomen aakkosissa ei ole niin hän otti jonkun menneisyydessä käytössä olleen suvun norjalaisen sukunimen Fjeldsted kun tuli Suomeen. Noh musta tulee Fjeldsted mutta haluttais että meidän lapset nimetään islantilaisittain hänen pojikseen ja tyttärikseen. En sitten tiedä millainen ongelma siitä muodostuu suomen viranomaisten kanssa.. :-? Että vanhemmilla olisi tavallaan eri sukunimi kuin lapsilla vaikka heillähän ei periaatteessa sukunimiä ole.