Mä puolestani odotan jo, että saan vaihtaa sukunimeni miehen sukunimeen. Oma sukunimeni on paitsi ruma, myös tosi yleinen ja kaiken lisäksi mulla ei oo siihen mitään tunnesiteitä. Vanhempani ovat eronneet, ja isääni (jonka sukunimi mulla siis on) en pidä yhteyttä. Äiti vaihtoi nimensä uusiin naimisiin mennessä ensin yhdysnimeksi mun sukunimi-uus sukunimi tyyliin mutta sittemmin on vaihtanut nimensä kokonaan tähän uuteen sukunimeen. Ainoa samanniminen sukulainen, johon siis yhteyttä pidän, on mun sisko - eikä hänkään liiemmin nimestä pidä, joten luultavasti naimisiin joskus jos menee niin nimen vaihtaa. Identiteettikriisi voi tulla siks, et aion samalla kun uusin muutenkin ajokortit ym häiden jälkeen ni vaihtaa myös etunimeni lempinimeeni, jolla mua lähes aina kutsutaan. Saattaa se kuitenkin olla hassu hetki kun näkee ekan kerran papereissa ihan muun nimen ku mitä niissä on aiemmin lukenu