Poutapilvi

Mulla on itsellä lapsi edellisestä suhtesta. Siinä suhteessa elelin 6 vuotta, eikä kertaakaan puhuttu edes naimisiin menosta. Tulevalla miehelläni ei ole omia lapsia. Eikä meillä yhteisiä. Toki toivon, että joku päivä niitä yhteisiäkin lapsia olisi. Minun omasta mielestä on ihan sama onko lapset syntyneet avioliitossa vai avoliitossa tai ei kummassakaan näistä. Pääasia, että lapsi voi hyvin, hänellä on hyvä vanhempi/vanhemmat ja se, että hän tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi myös UOn kanssa. Missään vaiheessa en ole etsinyt lapselleni isää oman isänsä tilalle, vaan kumppania itselleni, joka tulee toimeen, hyväksyy ja tykkää lapsestani. Meidät "myydään" vain pakettina, ei erikseen. En näe myöskään sitä mahdottomuutena, että alkaisin odottamaan lasta näin kihlausaikana. Lapsi tulee, kun on tullakseen. Ollaan sitten naimisissa tai ei.

Tämä menee nyt vähän OTksi, mutta kun vanha lapsuuden ystäväni oli menossa naimisiin tiesin, että häät ovat pienet ja suvun kesken. Hääpäivän aamuna klo 9 (vihkiminen alkoi kello 11) ystäväni soittaa "olisitko sinä halunut tulla häihimme..." : Kieltäydyin kauniisti. Toi oli mun mielestä oikein älynväläys..

Ihana ;D

Mä olen vähän meinannu, etten kaasoa ottaisi itselleni. Suunnitelmissa ihan pienet häät, lähipiirin kesken ja haluan, että jokainen vieras saa nauttia päivästä ilman velvollisuuksia

Eipä taida tietää. huomaa varmaan jossain vaiheessa Ja kun enpä mä tässä vielä mitään suunnittele *seliseli* katselen vain ;D