Calliopeia

Ei vaihdu suku, vaikka nimi vaihtuisikin. Jatkuvasti kuulee vuosikymmeniä naimisissa olleiden naisten puhuvan aviomiehestään pelkällä sukunimellä. Se kuulostaa minun korvaani aina siltä, että ko. rouva haluaa erottautua esim. Virtasesta ja Virtasen suvusta, vaikka oma avionimikin on se sama Virtanen. Sitten jos naisen suku vaihtuisi aina naimisiin mentäessä, eihän meillä kenelläkään olisi äidin puolen sukulaisia...

Sannibal puhuu asiaa. Jos käsikarvat ovat ohuet ja vaaleat niin eihän niitä (tai niiden puuttumista) kukaan huomaa. Mustia ja paksuja käsikarvoja en niitäkään lähtisi missään nimessä ainakaan ajelemaan. Asiantuntevan kosmetologin suorittamaa vahausta voisin ehkä harkita. Ehkä ne on kuitenkin joka tapauksessa parempi jättää rauhaan...

Aion ehdottaa miehelle avioehtoa. Hän kun tulee perimään joskus jotain ja minulle ei taas ole tulossa punaista puupenniä. Ajattelin tuota avioehtoa ihan vaan mahdollisen avioeron kannalta, ettei tule sitten mitään ylimääräisiä sotkuja jo valmiiksi epämiellyttävään tilanteeseen.