Voi että!Kyllä on sitten niin huvittavaa lukea näitä.. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että jokaisella meillä on yksi ainoa yllättävän lyhyt elämä (suuria menetyksiä lähipiirissä kokeneena tiedän elämän rajallisuuden) ja jokainen meistä saa päättää itse mitä tekee elämässään, kunhan ei vahingoita ketään toista! Mä tulen sulhoni kanssa varmaan aiheuttamaan jonkinasteista shokkireaktiota joissakin ihmisissä seuraavan vuoden aikana. Meillä nimittäin tilanne on se, että tuleva sulho on vielä pari kuukautta virallisesti naimisissa(ei, en ole syyllinen eroon!)Eli kihloihin mennään oikeesti vasta sitten kun ero on selvä. Ollaan seurusteltu kokonaiset neljä kuukautta! Häät sitten kesällä 2008 ja sitten saa heti tulla lapsi. Tällä viikolla käymme allekirjoittamassa kauppakirjat omakotitalon ostamiseksi yhdessä. 8-) Että saa varmaan sivulliset käyttää koko huumorintajunsa tämän vauhdin sulatteluun. Perhe ja lähimmät ystävät eivät ole kyllä yhtään kauhistelleet, ovat varmaan nähneet, että tosi on kyseessä ja nyt se on MENOA!! Muuten en osaa perustella tapahtumien vauhdikasta kulkua, kuin siten, että tässä se oikea nyt on. Molemmat ollaan sitä mieltä.Miksi meidän pitäisi jarruttaa tai kuunnella kenenkään mielipiteitä?En ymmärrä. Ja molemmat ollaan toista kertaa naimisiin menossa, ikääkin jo päälle kolmenkympin, että ei mistään teinihuumasta ole kysymys, erittäin voimakkaista tunteista kuitenkin. Mutta onpahan ihmisillä puheenaihetta omassa tylsässä elämässään. ;D