nemppa

Mun kaaso kysyi saako hän ja miesystävänsä pukeutua oikein näyttävästi (vuokraisivat teatterilta jotain mahtavaa) häihimme. Totesimme sulhon kanssa yhteen ääneen, että asu on vapaa, meitä ei haittaa ollenkaan, vaikka joku vieraista olisi pukeutunut näyttävämmin kuin me. Varoitimme silti, että itse pukeudumme suhteellisen arkisesti - siltä varalta, että tuntisivat itse olonsa vaivautuneeksi "ylipukeutuneina". Minä itse olen melkeinpä mielummin juhlissa ali- kuin ylipukeutunut, siksi ajattelin varoittaa...

Me vietiin eilen (29.11.) esteidentutkintapaperi - hääpäivä on 15.2. Eli suht ajoissa, ettei vaan unohdu. Kerrankin saa edes jotain asioita hoidettua ajoissa... Yleensä tuppaa kaikki jäämään ihan viime hetkeen.

Minä tein itse tällaisen.

Meille tulee alkumaljaksi joku snapsi - me kun ei tykätä ollenkaan kuohareista. Ei olla vielä(kään) päätetty, mikä snapsi laitetaan, mutta varmaan jotain pehmeää hyvää...

Minä laittaisin koristeen ja kakun väliin vaikkapa foliota tai elmu-kelmua tms systeemiä, ettei koristeen tarvitse köllötellä suoraan kakun kuorrutuksen päällä. Teen itse meille koristeen kipsistä - enkä halua että koriste imee itseensä mitään kakun kuorrutuksesta, joten foliopala koristeen alle. Senhän voi leikata ja taitella/rypistellä/silotella jotenkin nätisti, jolloin se on osa koristetta... Elmukelmun sitten taas saa suht huomaamattomaksi.

Minä askartelen cd-levyistä tällaisen koristeen seinälle.

Minä olisin kovasti halunnut olla hyshys - mutta kun en osaa. Olen mahdottoman huono pitämään salassa asioita, ja mies on vielä minuakin huonompi. Toisin sanoen - kaikki saavat kuulla, ketkä hiukankaan ehtivät kuunnella. : Viime joulun aikaan oli ihan tuskaa, kun löysin 2kk ennen joulua miehelle lahjan, johon tiesin hänen ihastuvan ikihyviksi. Sain sentään pidettyä lahjuksen salassa, mutta koville se otti. Esittelin sen sitten kyllä ihan kaikille, ketkä vaan ehtivät meillä käydä... Mies ei osaa ollenkaan pitää asioita salassa. Ollessani reissussa se soitti mulle ja kertoi: "kun tulet kotiin niin mulla on sulle yllätys". : Kun kysyin, pystynkö saamaan tiedon puserrettua hänestä, vastaus oli suora "kyllä". Hauska mies.

Tämä vaikuttaa hyvältä idealta. Ystävilläni on usein joku vieraskirja - eikä ne juuri saa kannatusta, sillä tyhjälle sivulle on kauhean vaikea (edes alkoholin voimalla) saada rustattua mitään omaperäistä. Toivon, että ystäväkirjan jaksavat täyttää myös urokset, jotka muuten laistavat näistä jutuista tyystin. Pitää laittaa tyttöystävät pitämään huoli miesten osallistumisesta... Mutta mitenkäs sinkkumiehet? ;D Pakotamme sinkut pitämään huolen toistensa kirjan täyttämisestä? Kysymyksiä tosin täytyy karsia tuostakin, mitä yllä oli ehdotettu, jotta hankalimmatkin tapaukset viitsivät vastata. Innokkaimmat saavat sitten kirjoittaa vaikka paperin taustapuolen täyteen tajunnan virtaa.

^ Komppaan! Erittäin täsmällisesti ja hyvin kirjoitettu.

Tuo tyttönimen polttaminen on ihan älyttömän hyvä idea! Sopii kaikessa teatraalisuudessa ja synkkydessä meidän bileisiin. Telaketjufeministi ottaa eron isänsä suvusta - eikä tee sitä hymistellen. ;D Tuleepahan kaveriporukalle selväksi, että nimi vaihtuu. Ja sukuahan bileisiin ei kutsuta, niin ei tarvitse miettiä, että järkyttyykö joku vanha mamma.

^ Niitä hääkarkkeja ei kuulemma pitäisi syödä... Ne kuuluisi säästää. Tahtoo huonoa onnea parille, mikäli röyhkeästi karkin syö. Minä syön sen aina. Vaikken pahaa tahdo kenellekään. Karkkien väärinkäyttöä jättää syömättä! ;D

Minä vastarannan kiiski vastustin koko hääkarkki-/hääkarkkikorvike-ajatusta. Koko idea on minun mielestä hassu. Älkää nyt kukaan loukkaantuko, jooko. Minä itse vaan en kaipaa mitään ylimääräistä turhaa roinaa kotiini - ja sitten jos sitä hää"karkkia" ei voi edes syödä, niin sehän on kiusantekoa. : Tulipa sitten kuitenkin ajatus - ja kun kerran askartelu on kivaa, niin on kai minun se ajatus toteutettava. Saavat sitten vieraat muistokrääsää - halusivat tai eivät. Ähä! ;D Töissä olen jo pitkään hypistellyt avaimia, joilla ei tee mitään (uusien sisäovien mukana tulee yksinkertainen avain - jokaisessa ovessa samanlainen) ja miettinyt, että mitähän niistä voisi askarrella. Nyt olen viettänyt liiaksi aikaa häähössötyspalstoilla koskapa mieleeni juolahti "hääkarkki!". Meidän häiden värit on musta, punainen ja hopea. Maalaisin siis avaimet mustaksi ja laittaisin punaisen ja hopeisen nauhan siihen kiinni. Tai vaikka punainen nauha ja sitten ihan vaan avainlenkki/rinkula/mikäseon?, jolloin siitä tulisi avainavaimenperä -> olisi edes joku funktio... Ehdin jo suunnitella kiinnittäväni niihin jotain nemi sarjakuvan suuria elämänviisauksiakin. Niin ja se avain tietenkin olisi sitten se "avain onneen". Tulipa selitystä. Ajattelin vain jakaa ideani teidän kanssa. Muoks: Näin juuri jossain kuvan 'after eight' karkeista häänamuina... Tiedättehän ne 'after nine' kondomit? Ne on pakattukin kovasti 'after eight' karkkien oloisiin paketteihin. Meidän (=vapaaehtoisesti lapsettomien) rentoihin hääbileisiin, jonne ei kutsuta vanhuksia eikä herkkähipiäisiä, sopisi hyvin ko kondoomit hää"karkeiksi". ;D Olisi ainakin hauska, erilainen ja ennen kaikkea käytännöllinen! ;D Voi vihne! Tässähän höperöityy ideoinensa.

Hyviä ideoita olikin jo paljon. Minä aion pyytää vieraita jättämään mahdolliset lahjat paketoimatta (kerron myös, ettei lahjoja tarvitse tuoda - mutta ystäväni tuntien, tuovat kuitenkin jotain). En millään halua sitä ylimääräistä roskaa, mikä tulee sellofaanista ja lahajapaperista... Sellofaanin maatumisesta en tiedä mitään, mutta koko aines vaikuttaa minusta jotenkin kamalalta. (Jos tämä oli jo sanottu, pahoittelen - en ainakaan huomannut.)

^ Tuossa lienee taas se tilanne, ettei osata ajatella asioita muuten kuin omalta kantilta. Koska heillä on onneton avioliitto = avioliitot ovat aina onnettomia - eikä kukaan tietenkään omille lapsilleen epäonnea toivo. Ja ärsyttäähän se jos joku ei näe päivänselvää asiaa ja väen vängällä tahtoo elämänsä pilata (ts antaa naisen pilata oman elämänsä). Valitettavaa käytöstä, mutta koita antaa heidän mököttää keskenään. Iloitse omasta onnestasi - sinähän sen paremmin tiedät kuin muut.

^ No, me tosiaan ollaan asuttu ja eletty yhdessä (="kuin aviopari"?) jo jokunen vuosi - joten meille se avioliitto todellakaan ei merkitse mitään muuta kuin jälkeenjäävän omistusoikeutta yhteiseen omaisuuteen mahdollisen kuolemantapauksen jälkeen (ja tämä kanta on ystävien tiedossa varsin hyvin). Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon eikä usko korkeampiin voimiin, joten siltäkään kannalta avioliitto ei ole meille merkityksellinen. Ja valitettavasti asioita tulee peilattua oman elämänsä näkövinkkelistä. Minä itse kun olen käytännön elämässä huomannut, ettei mikään laki vaadi avioliittoa ennenkuin voi/saa/pystyy/kykenee asumaan ja elämään yhdessä sekä jakamaan vuoteen. Toki muut ihmiset saavat tehdä kuten itse parhaaksi katsovat. Juuri sitä yritin tuossa saada sanottua (olen huono ilmaisemaan itseäni), että varmaan jokainen sortuu joissain asioissa ihmettelemään toisten tekemisiä. Kuten minä nyt esimerkiksi ihmettelen suhtautumista meidän häihin. ;D

*tämä ei ole suoraa kritiikkiä ketään yksittäistä palstalaista kohtaan, vaikka käytän sinä-muotoa* Minä en oikein ymmärrä tuota kateusajattelua. Jos ihminen ei halua samoja asioita kuin sinä - ei se välttämättä tarkoita, että hän on kateellinen. Eikö sinua koskaan ärsytä, kun joku hössöttää asiasta, jonka sinä koet täysin turhaksi? Välillä kai jokainen meistä tulee kertoneeksi omia mielipiteitään - jotka kuulija saattaa kokea arvosteluksi omaa näkemystään vastaan. Minua itseäni hämmentää ihmisten suunnaton riemu ja onnittelut meidän hääsuunnitelmien johdosta. : Eihän naimisiinmeno mitään muuta. Me menemme naimisiin turvataksemme toistemme talouden siltä varalta, että toiselle sattuu jotain. Tiedän, että ikäviä asioita voi tapahtua, saatamme erota joskus, siksi avioehto eron varalta on itsestäänselvyys. Toisaalta saatamme pysyä loppuikämme (oli se sitten minkä pituinen hyvänsä) yhdessä. Hääjuhlat järjestämme ihan vain siksi, että minusta on hauska järjestää juhlia ja mikätahansa tekosyy on hyvä tekosyy järjestää juhlat. Hääjuhliin ihmiset lähtevät kauempaakin - tavallaan pakotan kaukana asuvat ystävät kerrankin tulemaan tänne 'jumalan selän taakse' bilettämään kanssamme. ;D Tämä on vain minun mielipiteeni - enkä minäkään onneton todennäköisesti osaa ilmaista itseäni loukkaamatta kenenkään tuntemuksia... :-[

Onko kellään tietoa tai kokemusta Kouvolan Wanhasta paloasemasta Brankkarista? Minä kun olen kouvolaan muualta muuttanut, niin en mistään mitään tiedä. Brankkari kuulemma sijaitsee tuulensuojan vieressä.

Meidän ehdoton nounou lista vaikuttaa tiukkapipoiselta varmaan monen mielestä - ja hivittävän moukkamaiselta... ;D Mutta mehän biletetään sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajattelevat jotakuinkin samalla tavalla asioista. Eli vain pari asiaa on sellaisia, joita täytynee painottaa. Ei mitään -heittelemisiä (riisiä/jyviä/roskia/rehuja...) -omia viinoja, me juotamme jokaisen juuri niin humalaan kuin tahto kyseisellä henkilöllä on -lapsia (=alaikäisiä) -vanhuksia -pakkoleikitystä tai muuta pakko-ohjelmaa -pitkiä seremonioita -kimppua -pukeutumiskoodia -jeesusteluja -"perinteitä" eli 'näin vaan kuuluu tehdä' -juttuja

Me tehdään nettisivut "kutsuksi". Sinne sitten tulee jonkinlaista selvitystä tyylistämme. Tosin häihin kutsutaan vain ystäviä, joten tyylimme on kaikilla tiedossa muutenkin. Jokatapauksessa, varmuuden välttämiseksi laitamme listaa/kuvia esineistä ja tyylistä mistä pidämme ja mitä tarvitsemme - ja vastavasti listaa ja kuvia esineistä ja tyylistä mikä on ehdottoman eiei. (Ollaan hankalia, kyllä, siksi on hyvä tehdä selväksi tyylimme.) Olisi minusta ikävää, jos ihmiset tuhlaisivat aikaa ja rahaa johonkin, mikä meillä sitten joutuu jonnekin kaapin perukoille jemmapiiloon. Ehkä sinne nettisivulle voisi sitten laittaa jonkin ruksausmahdollisuuden joillekin esineille, joita ei tarvita kuin yksi kappale... Emme halua laittaa lahjalistaa minnekään tiettyyn kauppaan, koska tuotteiden merkillä ei ole väliä - ulkonäöllä enemmän. Meille itseasiassa kelpaa halpakaupan kahvikupit paremmin kuin kalliit astiastot - eihän niitä kalliita uskalla rähmäkäpälät käyttää, ettei mene rikki...

Minä olen "vähän" erilainen tapaus. En mielestäni tarvitsisi kaasoa ollenkaan. Yksi ystävistäni kuitenkin varasi "kakkoskaason" aseman jo ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Kakkoskaaso on kuulemma henkinentukikaaso - kaaso, jonka ei tarvitse tehdä mitään, mutta saa arvonimen. Koska kakkoskaaso on jo, niin onhan minun kai otettava ykköskaasokin. Ja koska olen erilainen lapsi, niin ehkä annan kaasonimikkeen kaikille ystävilleni - näin saa apua järjestelyissä, eikä ketään tarvitse rasittaa liiaksi. Nettisivukaaso, hiuskaaso, meikkikaaso, vaatetusavustajakaaso, seremoniamestarikaaso, polttarijärjestäjäkaaso, musiikkivastaavakaaso, kunniakaaso... jnejne. Niin, kuten arvata saattaa, minä en perinteistä ja yleisistä tavoista välitä.