gladiolus

Häistä aikaa lähes 8kk, kirkkokuvat on jo kansiossa, ja suurinosa juhlakuvista teettettynä. Ongelmana on enää muutama kriittinen teettämättä jäänyt kuvat, jotka pitäisi saada ensin teetettyä ennekuin juhlakuvat voi laittaa albumiin.. Mutta tämän vuoden puolella olisi tarkoitus saada albumit valmiiksi (Ja niitä kuvia on muuten valtavasti.. Katsojille voikin sanoa että katso vaikka vain joka viides aukeama.. Halusin kuitenkin itselle kaikesta mahdollisesta teetetyt kuvat )

Naantalin kylpylästä vielä semmoista tuoretta tietoa, että itse en sinne ehkä häälomaksi kylpylöimään menisi. Oltiin miehen kanssa kesälomareissulla sielä, ihan mukavat altaat yms, mutta oltiin ainoita joilla ei ollut yhtä tai useampaa lasta mukana sielä Minusta se ei edes ollut kovin lapsiystävällinen paikka puitteiltaan ,mutta kovasti sielä niitä silti oli. Oli jotenkin orpoa olla sielä ainut kahdestaan oleva pariskunta.. Aulangon kylpylässä olen ollut viettämässä polttareita, ja sen perusteella vaikutti huomattavasti rauhallisemmalta/aikuisemmalta paikalta kuin Naantali. (vaikkakin hotelli ei varmastikaan vedä vertoja Naantalin hotellilaivalle )

Meillä oli molempien vanhemmat kättelemässä ja toivottamassa tervetulleiksi kirkkoon tulevat vieraat, itse juhassa otimme kahdestaan vastaan onnitteluja. Minusta se oli ihan hyvä systeemi, enemmän kai me oltiin siinä onniteltavia Olimme itse kutsujina, mutta silti minusta oli kiva tapa laittaa vanhemmat toivottamaan vieraat tervetulleiksi kirkkoon.

En ole, vaikka tarkoitus onkin ollut. Haaveena vielä joskus kokeilla ja mahtua pukuun. Sitten kun ei ole enää möhömahaa tiellä

Pidimme kahdetkin, molempien porukoiden luona ja toisiin kutsuttiin kaveritkin.

Vihkisormus ostettiin samalla kuin kihlatkin, eli 02/2006, naimisiin mentiin kaksi vuotta myöhemmin 02/08. Tosin kolme viikkoa ennen häitä sormuskokoelmaa täydennettiin vielä kihlan ja vihkin väliin tulevalla huomenlahjasormuksella.

Ei meidän helmihäisskään ollut lunta -pakkasta kyllä ja huikaiseva auringonpaiste Ei oltu kyllä mitään lumen varaan laskettukaan, sen verta leuto talvi oli muutenkin. Ihanat talvihäät oli joka tapuksessa <3

Meillä papille laitetaan kiitoskortti, koska oli sukulainen ja kutsuimme hänet juhlaankin. Jos pappi olisi ollut joku täysin tuntematon, niin en välttämättä olisi laittanut kiitoskorttia. Minulla oli muuten ihan "uusi" kampaajatuttavuus, mutta pyysi silti lähettämään kuvan. Saa nähdä saanko aikaiseksi, kun en enää edes samalla paikkakunnalla asu..

Kihlasormusta pidin aina, 24/7. Täytyi olla todella hyvä syy miksi otin sen sormesta pois. Nyt sitten kun sormuksia on kolme, majailevat ne yleensä kotona ollessa hyllyssä, etten turhaan naarmuta. Jäävät myös kotiin urheillessa tai uimaan mennessä. Yleensä orpo olo iskee, jos kotiovesta astuu ilman sormuksia ulos.

Omien (maailman söpöimpien ) häiden jälkeen on koristeille uhrannut enemmän ajatusta. Lauantaina olin häissä, ja siellä minua häiritsi suunnattomasti mm. seuraavat asiat -Häiden jonkinasteinen teemaväri oli vihreä, mutta tarjolla oli kaikkea mahdollista vihreää metsästä limeen. Olisi voinut ehkä enemmän painottaa samaa sävyä, tulos olisi ollut tyylikkäämpi.. - Pöytien olemattomat koristelut olivat ankeat, niitä ei juurikaan ollut. ja ne jotka olivat, olivat aivan erivärisiä keskenään; pöydissä oli mm. KELTAISET kynttilät, missään muualla ei keltaista ollut. Sen lisäksi hääkarkkien (ruusuiksi naamioidut tikkarit, hyvä idea!) ruusut olivat punaiset -missään muualla ei punaista ollut, ja kynttilät ja ruusut riitelivät räväkästi valta-asemastaan omissa silmissäni. - Pöydissä oli kertakäyttöliinat. Ei siinä mitään, ymmärrän että ovat joskus ihan hyvä vaihtoehto, mutta ne edellyttäisivät kyllä vielä enemmän panostusta koristeluun -näyttivät hyvinkin rupusilta muuten lähes paljailla pöydillä. Kokonaisuudessaan häät olivat oikein mukavat ja morsian oli todella nätti. Puuttellinen koristelu jäi silti hieman hampaankoloon.. Jos häitä suunnitellaan se puoli-vuosi, luulisi että olisi ehtinyt miettiä myös koristeluakin..

Meillä häät Espoon Tuomiokirkossa 02/08, kirkkoherranvirastosta sanoivat ettei kirkolla saa heitellä riisiä eikä mitään muitakaan silppuja. Meillä ei sitten heitelty mitään. Kannattaa varmistaa asia kun varailee kirkkoa.

Pieni, mutta ainakin meillä olisi ollut tärkeä asia -sopikaa kaason/sulhasen/ alttarilla avustavan henkilön kanssa selvä merkki, kun tarvitsette nenäliinaa... Mulla tuli ykskaks yllättäen kyyneleet nenästä (niinkin voi näköjään käydä) , ja kun armas sulhaseni ei tajunnut hienovaraista vihjailuani, tungin epähienosti kimpun nenään.. ja sain sähistä aika kiukkuisesti sulhaselle ennenkuin se ollenkaan tajusi mikä oli homman nimi. Tietysti tämä tapahtui juuri silloin kun oltiin kääntyneinä vieraiden puoleen kuuntelemaan laulu esitystä Ja todisteina on vähän liiankin monta valokuvaa, vaikka sen verran kerkesin kurkistaa että monet käänsivät hienovaraisesti päänsä sivuun.. Silti oli aika noloa

En itkenyt juurikaan. (kirkossa kyyneleet tulivat nenästä Ystävällisenä vinkkinä suosittelen kuitenkin varaamaan nenäliinan johonkin / sovitun merkin sulhaselle, milloin tajuaa antaa nenäliinan -itse jouduin huomattamaan aika kipakastikin ennenkuin sulkki tajusi nessun antaa ) Mutta pääasiassa hymyilin kuin naantalin aurinko (tai haljennut nauris..) koko päivän

Kehottaisin lämpimästi kaikkia morsiamia varaamaan kampauksentekoon melkeinpä vähintään 3 tuntia. Kaksi ei riittänyt minulla ainakaan mihinkään, vaan sen seurauksena vaatteitten laittaminen tapahtui hätäisesti viidessä minuutissa, ja kuvauksesta oltiin puoli tuntia myöhässä -hyvästi hienot kuvaussuunnitelmat joita ei ehditty alkuunkaan toteuttaa. (ja itseasiassa kampauksestakaan ei tullut alkuperäisen suunnitelman mukainen, koska panikoiva morsian ei ehtinyt liiemmin keskittyä peiliin katselemiseen..) Muutenkin kannattaa suunnitella mahdollisimman väljä aikataulu- vaikka sitten joutuisi heräämään viideltä aamulla. Eikä kannata vähentää mitään kuvausajasta- ne ovat kuitenkin konkreettisimmat mitä häistä jää käteen.

Ihmettelin illalla kaasolleni, että mitenkäs mua ei yhtään jännitä -> sen jälkeen en muuta tehnytkään kun pyörin vain koko yön, ja unto tuli kertyneeksi ehkä puolentoista tunnin verran. Kaaso taisi hieman kuittailla jälkikäteen nätisti, etttä taisi silloista tulevaa rouvashenkilöä siltikin hieman jännittää Aamulla ei kyllä siltikään väsyttänyt (paisti kampaajan kuivastustuolissa olisi tehnyt mieli istua pidempään silmät kiinni ) ja hääpäivänä olin täysillä mukana ekoissa studiokuvissa näytetään kyllä hitusen unisilmäsiltä sulhon kanssa (eipä se ukkokultani viereisessä huoneessa ollut juuri sen paremmin untasaanut )