Toukokuu-08

Meille tuli tällainen:

S:n ja T:n historia:

Vuonna 1998 seurustelu aloitettiin

Vuoden päästä yhteen muutettiin

Uusioperheen oloa harjoiteltiin

Kolmesta neljäksi kasvettiin

Pian vanha talo ostettiin

Sitä rempattiin ja laajennettiin

Isoveljiä ilahdutettiin

Kun pikkuveli perheeseen saatiin

Uudesta talosta haaveiltiin

Kohta jo tonttia jonotettiin

Yhdessä taloa rakennettiin

Koko perheen huumoria koeteltiin

Vuosiimme muuttoja viisi mahtuu

Suurperheessä muutenkin sattuu ja tapahtuu

Yhdessä olemme aina selvinneet

Ja huumorilla eteenpäin kulkeneet

Viereinen sivu:

Monet ovat jo toivoneet

Ja muutamat jopa pyytäneet

Siispä kutsumme teidät todistamaan

Kun virallisesti toisiamme lupaamme rakastaa

Paikka ja aika

Muodollisuuksien jälkeen Juhlapaikassa

Alkaa hääjuhla parin tämän

Maukasta ruokaa on tarjolla

Ja kakkua saa kahvin kera maistella

Leikkinurkkaus viihdyttää pienempiä

Mutta kun lapset kaipaavat omaa tyynyä

Toivomme että vanhempien juhlat

Kanssamme aamunkoittoon jatkuvat

Suurin lahjatoiveemme

On juhlia kanssanne

Jos kuitenkin haluatte lahjan ojentaa

Voitte häämatkatiliämme kartuttaa

tilinro:

Muistathan ilmoittautua 20.4.08 mennessä

Niin pidämme teidät muonaringissä

p. Morsian

p. Sulhanen

Mä oon leikannut parhaita V&W sarjiksia, niitä käytetään häätilassa. Siis sellaisia, jotka on "suoraan meiltä". Niitä löytyi aika monta

Huh, täällä kanssa yksi jo jännittäjä. Pahinta (mun mielestä) on se, ettei voi asiasta kenellekään panikoida, kun kaikki kaverit on tulossa polttareihin

Onneksi voi täällä täristä.

Täytyy tunnustaa, että olen katsonut viikonloppuja "sillä silmällä" että mitkä olisi mahdollisia . Ja mies nauraa mulle - mitä sä niitä panikoit, huomaat kyllä kun sut tullaan hakemaan.

Mun mies oli BM viime kesänä ja annettiin rahaa lahjaksi (toiveena). Ihan niinkuin oltaisiin annettu "rivivierainakin", myöskin häiden kaaso antoi lahjan morsiusparille.

Käytettiin kyllä aikaa & rahaa järjestelyihin, mutta ei käynyt mielessäkään, että ei siksi oltaisi lahjaa annettu.

Myös mä otin 1. liitossa miehen nimen ja vaihdoin sen myöhemmin takaisin omaksi. Nyt on "oma nimi" ollut käytössä n. vuoden. Päätin myös, etten enää vaihda nimeä. En ota myöskään yhdistelmää, koska kokisin sen hankalana. Lisäksi töissä joutuisi (taas) vekslaamaan ja selittelemään nimeään.

Mun yhdellä (ainoastaan) kaverilla on yhdysnimi, ja hän on kertonut käyttävänsä lähinnä omaa nimeään. Yhdistelmää ainoastaan "virallisissa tapauksissa".

Meillä myös oli polttarit kaasojen kanssa puheissa jo alkumetreillä

Pyysivät multa listan mukaan pyydettävistä.

Tääpäs olikin hyödyllinen ketju.

Voi siis lakata stressaamasta koristeluilla. Ja ihan tottahan se on, hyvä ruoka ja tunnelma ovat ne jotka jäävät mieleen.

Kiitos aloittajalle

Jos olisin ehtinyt erota kirkosta ennen kosintaa, olisin liittynyt uudestaan häiden vuoksi.

Olen siis jo harkinnut kirkosta eroamista, kirkollisveron vuoksi, ja aion kirkosta erota häiden jälkeen.

Olen ollut kaasona maistraatti-häissä. Ei ollut minun ja mieheni juttu, haluamme mennä kirkossa naimisiin. En ole uskovainen, ehkä minua ei jonkun mielestä pitäisi vihkiä kirkossa.

Minä olen menossa toista ja mies ensimmäistä kertaa naimisiin. Miehellä takana yksi pidempi avoliitto. Mulla 2 poikaa ensimmäisestä liitosta.

Ensimmäinen mies osoittautui väkivaltaiseksi (fyysistä & henkistä). Eroa työstin pitkään ja kun viimein se aikaiseksi saatiin olin jo surutyönkin tehnyt. Eli "virallinen ero" oli mulle todella helppo ja todellinen helpotus.

Miehiin luottaminen ei liton jälkeen helppoa ollut.

Nykyinen mies onkin sitten aivan erilainen. Tulee myös mahtavasti toimeen mun poikien kanssa. (jotka ovatkin "meiän poikia"). Toki meillä riidellään, mutta tiedän että miehelle ei tulisi mieleenkään käydä mun päälleni.

Niin ja sitten varsinaisesti vastaus kysymykseen. Uskon avioliittoon. Matkan varrella on ollut pelkoja, mitäs jos ei onnistuta, jos mut on tuomittu epäonnistumaan avioliitossa. Mieheni sanoi mulle, ei naimisiinmeno meitä ihmisinä muuta, kaikki jatkuu yhtä hyvänä kuin tähänkin asti.

Naimisiin menemme siksi että rakastamme toisiamme. Lisäksi haluamme järjestää kavereille kivat bileet ja mennä kahdestaan häämatkalle.

Osasyynä (pakko se on myöntää) on myös se, jos mulle kävisi jotain, ex-mies ei pääsisi poikien varjolla meidän "talon kimppuun".

Me ajateltiin antaa häissä. Meinataan pitää "kiitospuhe" häissä auttaneille ja siinä yhteydessä sitten annetaan kaasojen ja BM:ien lahjat.

Joo, ei kuulosta kivalta Onkohan äitisi jotenkin vaikea hyväksyä että olet eronnut ja löytänyt uuden miehen? Toivottavasti saat sanottua hänelle, että keskitytään nyt näihin häihin ja unohdetaan edelliset.

Jaksamista

Me ainakin tykästyttiin tälläiseen:

1 l vodka

1 l Pisang Ambon

6.5 l Sprite & Sitruunamehu

Spriten & sitruunamehun sekoitussuhde täytyy vielä kokeilla. Makuasioita tietenkin, mutta meille maistuu .

Meillä myös vodka 40%, amoriinin boolilaskuri antoi tälle prosenteiksi 7.

Meillä kävi sama kuin Snowdropilla. Mies ei halunnut nähdä mun pukua etukäteen.

Valokuvaus on kyllä ennen kirkkoa, mutta ehkä hänelle oli oleellisinta, että näkee vasta hääpäivänä.

Tuli tänään mieleen, että ostan miehelle golf-kurssin. (jos eivät oo tajuttoman kalliita). Tiedän, että olisi mieleinen. On "haaveillut" jo hetken aloittavansa golfin pelaamisen.

Mun puku maksoi vajaat 500e syksyn tullivapaissa. Korjaukset tulee maksamaan n. 150e.

Kalliiltahan tuo tuntuu, mutta on aivan ihana

Ja miehelle perustelin Jafulin tavoin: saahan sen sitten myytyä

Hei lapamato, mikäli kuvasta oikein ymmärsin, niin sulle tulee samanlaiset korvikset ja kaulakoru kuin mulle

Meille tulee naispappi.

On aivan ihana ihminen - sukupuolella ei ole niin väliä. Kastoi meidän kuopuksen, oli esikoisen rippipappi. Kastanut myöskin kummityttömme ja miehen veljen pojan.

Ristiäisissä ja rippijuhlissa puhui todella kauniisti (kävi meillä myös rippijuhlassa isosten kanssa). Uskomme, että hän puhuu vihkiessään juuri meille. Emme halunneet mitään "steriiliä saarnaajaa". Pyydämme myös osallistumaan hääjuhlaan. Isäni haluaa tanssittaa "sitä mukavaa pappia"

Minä menen myöskin kampaukseen ennen meikkiä.

Aikataulutuksen aloitin vihkimisestä, sitä ennen kuvaus, sitä ennen pukeutuminen, sitä ennen meikki ja sitä ennen kampaus.

Kysyin joka paikassa kauanko menee, lisäsin siirtymäajan + vähän extraa. Pukeutumiseen varasin tunnin, siinä ajassa toivottavasti ehdin (pystyn) jotain syömäänkin. Aikataulutin päivän tarkoituksella väljästi, mieluummin liikaa aikaa varattuna kuin kamala kiire koko ajan.

Mulla on kaksi kaasoa. Olen sanonut heille, että eniten toivon ja tarvitsen heiltä "henkistä tukea". Että jaksavat kuunnella mun jorinoita ja palauttavat maanpinnalle jos menee hysterian puolelle. Toinen oli kanssani valitsemassa pukuani ja tulee mukaan valitsemaan kukkia. Molemmat tulevat askartelemaan kutsuja & koristeluita.

Meidän häissä ei ole mitään "pakkoja". Sanoin, että jos haluavat häissä puhua, saavat niin tehdä, itse en sitä edellytä.

Olin myös erittäin iloisesti yllättynyt, kun molemmat sanoivat haluavansa miettiä juhlapaikan koristeluita.

Me ostettiin netistä tuhkimotarina -nimisestä kaupasta. Siellä tehdään mittojen mukaan, hintaa tuli postikuluineen 75e.

Meillä tulee morsiustytölle (8v.) rannekukka (onkohan oikea sana?). Samanlainen kuin kaasoille. Ajattelin, että pysyy helpommin mukana kuin kimppu.

Meillä on kummityttö, 8v. morsiustyttönä. Kävelee sulhaspoikien, oma 7v. ja miehen veljenpoika 6v. kanssa joko meidän edellä tai jäljessä kirkossa. Katsotaan harjoituksissa kumpi tuntuu lapsista luontevammalta.

Varmaan jakavat yhdessä ruusunlehtiä heitettäväksi. Muuta tehtävää heille ei varmaankaan tule.

Morsiustyttö on ihan täpinöissään jo siitä kun saa upean mekon .

Miehen kanssa yhdessä ollaan päätetty asioista. Minä olen enimmäkseen ideoinut ja mies sitten sanonut mielipiteensä.

Kaasojen & parin likkakaverin kanssa askarrellaan kutsut ja koristelut. Toisen kaason kanssa käyn kukat valitsemassa. Mies hommaa hääauton ja hääyönviettopaikan.

Meille sopii hyvin näin, eli se kumpaa enemmän kiinnostaa/kumpi ehtii paremmin tekee.

Mun sormus ostettiin tammikuun 12. päivä ja häät toukokuun 17., eli 4 kk ennen häitä. Lähdettiin alennusmyynteihin katsomaan, ja löysin aivan ihanan sormuksen. Se on vielä kaiverrettavana ja pienennettävänä, täytyisi mennä hakemaan kotiin

Meillä on kuvaus ennen vihkimistä. Emme halua vieraita "odotuttaa" kuvaamisen takia. Kuvaaja ottaa kuvia myös kirkossa ja vielä hetken hääpaikalla.

Päivä on aikataulutettu tarkoituksella väljästi. Haluan nauttia päivästä ilman kiirettä.