Lidia

Meidän häissä ei juurikaan perinteisiä leikkejä nähty. Puheet pidettiin, oli hyvä ruokaa ja illalla hyvää tanssimusiikkia. Vain yksi leikiksi laskettava ohjelmanumero löytyi ja sen ansiosta hääväki nauroi vedet silmissä! Riemut irroitti perinteinen rikkinäinen puhelin. Valittiin neljä vapaaehtoista, joista kolme lähetettiin ulos juhlasalista odottamaan. Ensimmäiselle kaaso kertoi erittäin yksityiskohtaisesti ja monimutkaisesti hääparin ensitapaamisesta ja yhteisestä matkasta. Ensimmäinen tarinan kuullut kertoi sen seuraavalle omin sanoin ja näin toistettiin viimeiseen odottajaan saakka. Osallistujiksi ilmoittautui/valittiin sanavalmiita ja esiintymistä pelkäämättömiä vieraita ja hupia riitti! Suosittelen! Meidän yhteinen tarinammme muotoutui lopulta muotoon:" Netissä oli kuusia ja talo, jota naisen sormi ei ollut koskettanut..."

Meidän häissä otettiin viralliset kuvat, kun olimme saapuneet hääjuhlapaikalle, meidät oli onniteltu ulkona auringonpaisteessa ja vieraat lähtivät hakeutumaan sisätiloihin ja ruokapöytään. Sulhasen puoliammattilainen veli nappasi meidät sivummalle pihalle ja kuvasi meidät kauniin koivun katveessa, kuusiaitaa vasten. Vieraat eivät joutuneet odottamaan, eivätkä edes tajunneet, että olimme olleet poissa! Tulimme kuvauksesta sisälle ja pääsimme tervetuliaissanojen jälkeen ruokailemaan sujuvasti. Olen aina inhonnut hääparin pitkää odottelua juhlapaikalla, enkä toisaalta halunnut sulhasen näkevän minua täydessä tällingissäni ennenkuin vasta kirkossa. Ratkaisumme toimi loistavasti!

Pyysimme lahjaksi vain päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja saimme sen! Oman (suuren) pihanurmikon hoitoon värkki on yliveto, ja mies rakastaa nyt ruohonleikkuuta ja hymyilee tyytyväisenä ajellessaan pitkin pihaa. Ihanaa! Ystävä-taiteilijoiden itse tekemät maalaukset olivat myös persoonallisia ja mieluisia lahjoja.