Tahtojatar

Olen ollut kaksi kertaa sellaisen kaverin polttareissa, jotka eivät ole kuitenkaan kutsuneen häihin. Ymmärrän sen siinä mielessä, että molemmat häät ovat olleet pienet ja toisessa tapauksessa olimme vasta tutustuneet. Mutta nyt, kun suunnittelen omia häitäni ja samalla polttariporukkaani, niin en haluaisi polttareihini semmoisia ihmisiä, jotka eivät ole häihin kutsuttu. En haluaisi kenellekkään sitä tunnetta, mikä itselläni oli kyseisissä polttareissa. Tuntui siltä, että kelpaa polttareihin, mutta ei itse siihen tärkeimpään tapahtumaan häihin... En siis ollut omasta mielestä samanlainen osa polttariporukkaakaan kuin muut. Mutta jokainen tekee tyylillään.

Kerronpas oman kokemukseni... Edellisessä avioliitossani mieheni petti minua noin vuosi häiden jälkeen, juuri kun olimme saaneet ensimmäisen lapsemme. Suhde oli jatkunut muutaman kuukauden ja sain asiasta tietää vasta kun suhde oli jo ohitse. Tilannetta pahensi entisestään se, että toinen osapuoli pettämisessä oli rakas siskoni. Sain asiasta tietää eräältä ystävältäni, joka oli myös siskoni ystävä. Parin tapaamiset olivat tapahtuneet meidän yhteisessä kodissa, mikä oli minulle se ihana koti, turvapaikka, jossa saan olla oma itseni ja jakaa ihania hetkiä perheeni ja ystävieni kanssa. Olin paria päivää ennen kun sain kuulla pettämisestä saanut tietää olevani raskaana. Ensireaktioni oli se, että pakkasin omia ja lapsemme vaatteita mukaan ja ajoin vanhempieni luokse ja päätin asua siellä, kunnes löydän oman asunnon. Halusin eroon miehestäni, siskostani, kodistamme, kaikesta entisestä... Sitten kuitenkin... Päätin, että halusin pelastaa liittomme jo lastenkin takia ja mieheni oli hyvin katuvainen. Vihasin hetken siskoani, mutta kuitenkin rakkaus häntä kohtaan voitti ja päätin antaa hänelle anteeksi. Annoin anteeksi myös miehelleni ja jatkoimme yhteistä elämää vielä neljä vuotta siitä eteenpäin. Välillä oli ihania aikoja, mutta koskaan en päässyt irti ja eroon siitä ajatuksesta, että minua on petetty. Inhosin itseäni ja etsin kokoajan sitä vikaa minusta, olin yrittänyt olla täydellinen vaimo ja luulin olevanikin sellainen. Mutta aina se pettäminen tuli vaan mieleen ja aina kyselin uudelleen ja uudelleen: MIKSI niin tapahtui. Me emme päässeet asiasta yli, joten me erosimme, vaikka kaikkemme yritimme. Mutta tämä oli vain minun kokemukseni ja toivon, että te saatte asianne järjestykseen ja voitte jatkaa yhdessä ja elää elämänne onnellisina loppuun saakka.

Hei! Onkos kellään minkään sortin juhlista kokemusta Allin Matalasta Toppilasta? Me vietetään kavereiden kanssa meidän hääjuhlaa siellä syyskuussa 2009. Se oli niinkö aivan meijän näkönen paikka ja sopiva kooltaanki, ku meille tulee näillä näkymin noin 40-50 henkilöä. Se paikka varmasti jakaa mielipiteitä, ku ei oo välttämättä ihan perinteinen hääjuhlapaikka. Mutta meillä on siis tulossa tavallaan illanvietto kaveriporukalla, niin tuollainen "kellari pubi" sopii just siihen hyvin.