Täytyy kyllä sanoa, että olen Morren kanssa aikalailla samoilla linjoilla Evankelis-luterilaisen kirkon vihkitilaisuus tuntuu vain "kuuluvan" hääjuhlaan. Moni (tuttuni) on sanonut, ettei naimisiin meno tunnu samalta, jos ei pääse astelemaan kohti alttaria unelmapuvussaan. Minä en henkilökohtaisesti pysty käsittämään, miten jollakin ulkoisella voi olla niin suuri merkitys häissä, jotka muuten yleensä tehdään hyvinkin "itsensä näköisiksi" ja että sen ulkoisen kullan takia kuunnellaan "roskaa". Siis omasta mielestä roskaa. Suurempana asiana kuitenkin pidän juurikin kyseiseen uskontokuntaan kuuluvien uskovien kunnioittamisen. Minusta tuntuisi vallan röyhkeältä osallistuminen vaikkapa buddhalaiseen seremoniaan, joka olisi tarkoitettu vain sen ns. uskoville jäsenille! Itse olen tuleva ortodoksimorsio ja minusta tuntuu, että juuri oman kirkkoni toimituksessa olen "kotonani". Uskon Jumalaan, ja ortodoksiset kirkkohäät tulevat olemaan meidän "näköisemme" ilman alttarille astelua tai häämarssia. En lukenut koko ketjua läpi, silmäilin vain, mutta mietin syitä, miksi joku haluaa liittyä instituutioon ja osallistua sen seremonioihin, jos ei niihin ei millään muotoa usko? Jotenkin ymmärrän sen, jos toinen vihittävistä on "uskossa" ja kirkkohäät ovat hänelle tärkeät. Toisaalta tuossakin tilanteessa voi ensin naida maistraatissa ja mennä sitten kirkkoon siunattavaksi. En nyt jotenkin tunnu saavan kokonaista ajatustani tähän ylös... Täydennän varmaan tätä tekstiä sitten myöhemmin vielä. Korostan, ettei tarkoitukseni ole tuomita tai loukata, vaan vain ja ainoastaan ihmetellä