Tiedän miltä teistä tuntuu.. Meidän tarinan joka vaihetta on kummeksutta "miten jo nyt?" Eli tässä tulee: Tavattiin toukokuussa 2006. Tapailtiin ja rakastuttiin. Mies asui eri paikkakunnalla kuin minä (välimatkaa n.30kilsaa) joten tarvitsin autoa lähteäkseni hänen luokseen. Jo tästä auton lainaamisesta nousi kohu. Muutettiin yhteen samaisen vuoden elokuussa, kahden ja puolen kuukauden seurustelun jälkeen. (Voitte kuvitella kummastelut) Kihlat vaihdettiin marraskuussa 2006 -lisää kummeksuntaa sekä kateellisten kavereiden panettelua. Häät päätettiin pidettäväksi tammikuussa 2009. Vuoden mietinnän jälkeen päätettiin aikaistaa häitä. Ne ovat maaliskuussa. Perheille kerrottiin uuden vuoden aattona. Ensimmäinen kysymys joka tuli siskoltani oli " ootko raskaana vai miksi teillä on niin kiire". Voitte kuvitella tuskastuneeni siitä kovasti kun lapsia haluan... Vastasinkin vain " en tiennytkään että naimisiin mennessä PITÄÄ olla raskaana". Häistä tulee pienet, kaikki kummeksuvat kaverit on jätetty tylysti pois kutsuvieraslistalta.. Sisko on vissiin pakko pitää, kun ei toinen tajua loukkaavansa minuu tollasella sanomisella. (vastasuudessa aion kyllä sanoa että tollanen loukkaa mun tunteita..) Että näin meillä..
