Amber

Mä kiikutin oman pukuni eilen kotiin MG:n alesta ja mies soitti mulle koulusta, että piilota se ostoksesi ennen ku hän tulee kotiin Meillä siis mies on se, joka ei halua nähdä pukua ennen h-hetkeä. Mulle asialla ei ole väliä ja mielellään olisin pukua hänelle esitellyt, mutta kunnioitan miehen toivetta. Kerroin kyllä miehelle jonkun verran puvun ulkonäöstä, koska en malttanut pitää suutani kiinni. Tarkoituksena olis viedä puku mun porukoille säilytykseen, koska meillä on niin vähän kaappitilaa kotona ja puku olis paremmassa turvassa mun porukoilla. Ei tulis missään mielenhäiriössä vahingossakaan esiteltyä sitä miehelle, kun puku olis 200 km päässä

Hyväksyn naispapit, mutta haluaisin silti miespapin vihkimään meidät. Se vaan tuntuu paremmalta ajatukselta. Lisäksi olis yks tietty pappi mielessä. Hän on kastanut mut ja ollut myös rippipappini, joten olis hienoa jos hänet saatais vihkimään meidät. Tietääkseni on jäänyt eläkkeelle, mutta aion kysyä voisiko hän tulla vihkimään

Meille tulee todennäköisesti tekstiksi uusi yhteinen sukunimi, tyyliin "Virtaset" Siitä sitten selviää kaikille, että minkä nimisiä sitä ollaan.

En usko, että ammatit ja harrastukset mitenkään tulevat näkymään. Mies vasta opiskelee ja mun ammatti on sellainen, ettei siitä saa oikein revittyä mitään teemoja häitä varten. Kumpikaan ei harrasta mitään erityistä. Ehkä mun harrastukset/arvomaailma tulee näkymään häissä jonkun verran. Aion askarrella ja näpertää kaikki koristeet ym. itse, koska tykkään näpertelystä Teemaksi tulossa metsä/luonto ja askarteluissa käytän mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja ja luonnonmateriaaleja. Toivon mukaan mun arvomaailma välittyy vieraille myös menun kautta. Itse haluaisin pelkkää kasvis- ja kalaruokaa, mutta mies tahtoo tietenkin lihaa. Ollaan päästy kompromissiin, että liha tulee olemaan riistaa. Mieluummin vapaana juossutta hirveä, kuin tehokasvatettua nautaa.

Meillä säästetään seuraavissa asioissa: - Juhlapaikaksi valitaan todennäköisesti työväentalo, joka saadaan isäni kautta ilmaiseksi. Ei ole se kaikista mieleisin vaihtoehto, mutta siinä säästää pitkän pennin. Eikä juhlapaikassa mitään vikaa ole, mut oon ollu siellä niin monissa juhlissa, että olis ollu kiva pitää omat häät muualla. - Hääautona joko mun auto tai jonkun tutun siisti kosla. Mahdollisuus olis saada myös sellanen ihana museoauto käyttöön edullisesti, ellei jopa ilmaiseksi Isiltä pitäis tätäkin kysellä. - Pitopalvelu todennäköisesti myös isäni kautta. Ruokaan menee silti varmasti eniten rahaa, mutta tuo pitopalvelu on sellainen, joka tekee hommaa enemmän talkoopohjalta kuin rikastumismielessä. - Kutsut, pöytäkoristeet ja juhlapaikan koristeet teen itse. En säästösyistä, vaan haluan tehdä muutenkin. - Alkoholit Tallinnasta tai sitten ei ollenkaan alkoholitarjoilua (paitsi alkumaljat ja booli tottakai) - Kirkkoon ei tule minkäänlaisia koristeita, hääkarkkeja ei ehkä tule ollenkaan, eikä muuta "pikkusälää", johon kummasti uppoaa rahaa. Näissä emme halua säästää: - Bändi/dj. En tiedä vielä kumpaan päädytään, mutta ainakin 1000e on valmistauduttu laittamaan musiikkipuoleen. - Sormus. Mulla ei ole mikään erityisen kallis maku, mutta tuli valittua yllättävän edullinen kihla eli eiköhän vihki sitten saa maksaa hieman enemmän Ja sitä sormusta pidetään sormessa kuitenkin koko loppuelämä. Toisin kuin esim. hääpukua.

Vuosi ja pari kuukautta päälle, tai sitten tasan vuosi jos päätetään aikaistaa hääpäivää Tällaista on nyt mielessä pyöritelty, että jos pidettäiskin jo keväthäät.

Mekin luultavasti rahoitamme osan häistä opintolainalla. Olemme molemmat täyspäiväisiä opiskelijoita, parin kuukauden kesätöistä ei paljoa käteen jää kun sillä rahalla pitää vuosi elää. Pelkkään "elämiseen" en opintolainaa halua ottaa, mutta mulle häät on hyvä syy lainan ottoon. Jos me yritettäis saada rahat kasaan säästämällä, niin saatais odottaa aika monta vuotta. Mies opiskelee vielä vähintään viisi vuotta ja minä valmistun vuoden kuluttua alalle, jossa työllisyysnäkymät todella heikot. Meillä lainasumma tulee todennäköisesti olemaan 5400 euroa (molempien syksyn ja kevään lainaerät), että ei sen hurjemmista summista ole kyse

Ei kutsuta, koska ollaan opiskelijoita ja työsuhteet on lyhytaikaisia. Eikä olla kummatkaan saatu töistä niin läheisiä ihmisiä, että heitä haluttaisiin kutsua. Niin ja mun tän hetkisessä työpaikassa on n. 50 työntekijää, joista suurimman osan kanssa olen ihan hyvää kaveria. Määrä on kuitenkin niin huikea, että emme kutsu. Niin ja kutsumme muutenkin vain YSTÄVÄT, emme kavereita

Ei pidetty kihlajaisia, eikä aiota pitää. Muutama päivä sitten vasta kihlauduttiin, mutta ei oikein tunnu omalta jutulta kihlajaisten pitäminen. Häät on kuitenkin jo vuoden päästä, niitä sitten juhlitaan

Olin voitonriemuinen! Tässä nyt on pientä sarkasmia mukana Enemmän taisin olla iloinen ja helpottunut, koska olin odottanut kosintaa niin pitkään. Mutta tietynlaista voitonriemua tunnen sisimmässäni, koska jouduin aika kauan potkimaan miestä persuuksille, että hän sai kosittua.

Meillä kihlapäivä määräytyi sen mukaan, koska mies kosi mua Ei siis ollut mitään yhteisesti sovittua ajankohtaa. Sormuskaupoilla kun käytiin, niin myyjä kyseli, että koska se kihlapäivä on, että koska tarviitte sormukset. Ihmetteli, kun sanoin että ei niillä sormuksilla niin väliä ole kun me ollaan jo kihloissa

Meillä on tavalliset valkokultaiset kihlat, ei ihan ohuimmat muttei kovin leveätkään (en muista leveyttä, sormukset vielä kaiverrettavina ) Mun kihla maksoi 150e ja miehen 130e (oikeasti miehen sormuksen hinta taisi olla 170e, mutta ostopäätöksen jälkeen myyjä huomasi, että sormus on poistuvaa mallistoa ja sen saa halvemmalla). Se ei tietenkään meitä haitannut Mä olisin halunnut kihlasormukseksi Kalevakorun mallistosta erään hopeisen sormuksen, jonka hinta oli vain n. 50 euroa, mutta siihen olis ollu tosi vaikea löytää yhteensopivaa vihkisormusta, joten päädyin sitten tuohon tavalliseen valkokultaiseen. muoks. Oltiin varauduttu siihen, että sormuksiin uppoaisi n. 600-700 euroa, eli aika paljon halvemmalla päästiin. 280 euroa meni.

Kihlaus ei pelottanut, mutta jännitti aika paljon. Oltiin jo etukäteen asiasta puhuttu ja oikeastaan hääpäiväkin päätetty, eli siinä mielessä kosinta ei tullut yllätyksenä. Kihlapäivänä kuitenkin aavistin miehen käytöksestä, että pian se kosinta tulee tapahtumaan ja olin ihan hermona Mutta niin oli mieskin. Munkin mielestä kihlaus on sen verran vakava asia, että kyllä sitä vähän sietääkin jännittää.

Täällä yksi hahmo lisää, joka aikoo pitää silmälaseja häissään Mustakin tuntuu, että lasit on osa mua. Myös monet tutut on sanoneet, että ovat niin tottuneet laseihini, että heidän mielestään näytän ihan vieraalta ilman niitä. Piilareita olen aikoinani kokeillut, mutta eipä löytynyt munkaan silmille sopivia piilareita. Paria erilaista piilaria vaan kokeilinkin, ei tuntunut omalta jutulta. Mulla on niin huono näkö, että kyllä niitä laseja on pakko pitää häissä. Mies pitää myös, vaikka pärjäisi ehkä ilmankin. Ei muakaan haittaa, että joskus parinkymmenen vuoden päästä nauretaan meidän hääkuvalle ja silmälasimuodille. Ei mua ainakaan vanhempieni hääkuva ole ollenkaan naurattanu, vaikka isällä on siinä sellaset jättimäiset 80-luvun rillit. Mietin, että vois kyllä uudet lasit hankkia häitä varten, mutta katsotaan onko rahaa sellaiseen. Mulla on niin vahva näkö, että lasit maksaa yleensä vähintään 500 euroa (400 e menee linsseihin). Onneks nykyiset lasit on aika neutraalit, joten nää menee ihan hyvin millaisen hääpuvun kanssa tahansa.

Tietää se. Kysyin luvan, että saanko rekisteröityä tänne Ennen oon vaan käynyt lueskelemassa näitä juttuja kaikessa hiljaisuudessa. Nyt oon jo ihan addiktoitunut ja miehelle höpötän näitä juttuja. On pitäny vähän rajottaa, ku sitä ressukkaa alkaa ahdistaa mun höpsötykset. Sen mielestä häihin on vielä niin paljon aikaa, että kyllä kaiken ehtii tehdä myöhemminkin. Hmmm... 1,5 vuotta aikaa. Tuntuu, että monet aloittaa suunnittelut jo paljon aikaisemmin.