fyi

Olis kiva, että gallupissa olis myös "Ei vihkisormusta" -vaihtoehto

^ Suomessa ei itse asiassa onnistu tuokaan, että molemmille tulis yhdysnimi... Vain toisella saa olla sellainen.

*

*

^ Mä pesetin oman pukuni tuolla Washingmanissa, tuli puhdasta eikä hintakaan päätä huimannut

^^ Ehve, kokeile ladata kuva ensin Photobucketiin, ja sieltä koodi tänne.

Ja moni haluaa lähteäkin melko aikaisin kotiin. Eli mitään kovin upeita ohjelmanumeroita ei kannattane jättää myöhään... Me esimerkiksi lähettiin serkun häistä jo ennen tanssia (eikä oltu ainoita), kun se oli laitettu melko myöhäiseksi. Tietenkin jos häissä on pelkästään kavereita, joiden kanssa on tarkoitus bilettää aina pilkkuun saakka, niin tilanne on erilainen. Mutta jos paikalla on esim. sukulaisia, niin monet varmaan lähtevät heti kakun jälkeen, tai viimeistään yhdeksän - kymmenen aikaan. Tai näin on ainakin ollut monissa häissä, missä oon ite ollut. Mutta riippuu siis A) ohjelmasta B. vieraista.

Mä en muista millanen/mikä kakku meillä oli (), mutta kokki kerto meille etukäteen kakusta (kysyttäessä), ja muokkasi sitten meidän maun mukaan (allergioita yms.). Oli tosi hyvää Kannattaa kysyä ravintoloitsijalta, hän tuntu vastaavan tosi mielellään kysymyksiin. Alla vielä (huono) kuva. Toi "teline" tuli ravintolalta, itse tuotiin ruusut&terälehdet (&valokuva). Kakkua oli noin 60 ihmiselle.

Tässä taitaa näkyä (huonosti tosin) presidentti Obaman sormus:

Repesin tolle hurjalle vastausvyörylle Munkaan mielestä ei oo yhtään hassua. Varsinkin jos tykkäät nimestä muuten ja koet sen omaksesi, niin miksi ihmeessä et ottaisi sitä?

Toisaalta kun häihin on vielä aikaa, silloin on myös aikaa leppyä ja päästä molempia tyydyttävään lopputulokseen... ;-) Sori Naatuska, ei ollut tarkotus aiheuttaa paniikkia :-) Jos se sormus ei oo sun tyyliä, niin voihan sen vaihtaa myöhemmin (niin kuin me ollaan tekemässä). Älä liikaa huoli. Suostuiskohan miehes näyttämään sitä sormusta esim. sun äidille tai jollekin kaverille, niin että näkisivät, onko yhtään sun tyylinen? Entä onko sulla kihlasormusta? Onko mies tajunnut, että vihkisormuksen on "PAKKO" ;-) sopia kihlaan? Että materiaalit voivat jopa vahingoittaa toisiaan? Että väliin voi jäädä ruma rako? Jos noilla "järkeilemällä" sais miestä tajuamaan, että ehkä se vois olla oikean käden sormus... Tai että ohut sormus saattaa vääntyä helposti (mun on esim. aika vänkyrä ;D) ja mitäs vielä... Toisaalta voihan se olla aivan UPEA sormus - mutta mä en ehkä haluis stressata hääpäivänäni siitä, onko se sittenkään. Toisaalta jos sä osaat ottaa stressaamatta ja ajatella vaikka "no ehtiihän noita sormuksia ostaa...", niin loistavaa. Tsemppiä ja myötätuntoa...

Otan osaa, mun mies nimittäin hankki mulle sormukset kysymättä eikä ne oo yhtään mun tyyliset... Ja on vielä hankalatkin, tarttuu joka paikkaan yms. Onneks ollaan nyt vähän puhuttu, että käytäis ostamassa mulle joku vähän kivempi sormus... Laadukkaampi ja oman maun mukanen. (Noi alkuperäiset oli melko halpikset, reilusti alle 100 e yhteensä.) Maksoko mies itsensä kipeeks sun sormuksesta, vai voisitko kuvitella saavas sen esim. "oikeaan käteen" ja vihkin ostaisitte sittenkin yhdessä? Sinällään sormuksen ei pitäis olla kaikkein tärkein asia, mutta ei sekään oo kiva, jos ei-yhtään-omantyylinen (ja jopa ruma) yllätys paljastuu omana hääpäivänä... Uskoisin, että vie fiiliksiä

mitä on varakynttilät?

ot: mä luin ensin "tän täytyy olla joku taapero..." "hä? taapero? siis nyt en tajunnu..." haha

^ ja kolmannet eivät tee kumpaakaan ;D

^ tyttö unohti kiireessä laittaa puvun päälleen ;D tai sit se oli niin iso, ettei mahtunu autoon, ja piti pukea vasta kirkossa... tai sitten toi on polttareissa esiintynyt strippari ;D

meillä oli ainakin ihan nimellä, jopa hääparin kortit.

kyllä! ilman ei selviä ps. meillä ei ollut. vaan eipä tullut tosin rahaakaan

tätä mäkin korostaisin. jos laittaa yhteen samanmielistä (ja mahdollisesti vieläpä tuttua) seuraa, ihmiset viihtyvät. sukulaiset ovat innoissaan, kun saavat vaihtaa kuulumisia jne. mun mielestä ei kannata liikaa "sekoittaa pakkaa" ja laittaa tarkoituksella ihmisiä ihan tuntemattomien viereen: suomalaiset eivät yleensä tuollaisessakaan tilanteessa aloita keskustelua vieraiden kanssa, ja toisaalta monia harmittaa se, ettei pääse juttelemaan tutuille, joita ei ehkä ole nähnyt hetkeen. istumäjärjestyksen merkitys korostuu varsinkin, jos on ruokailuhäät, joissa istutaan helposti muutama tuntikin samoilla paikoilla (ruoka + kakku).

^^ ja meidän suvussa on silläkin ollut "merkitystä", kuka "ohjaa" kakkulapiota. eli meillä ei polkaistu, mutta mies oli voimakkaampi (ja fiksumpi) ja hallitsi kakunleikkausta, ja tulee näin ollen myös hallitsemaan avioliittoa (no antaa sen luulla... ;D)

meillä oli kahdet häät, toiset ulkomailla ja toiset suomessa. ensimmäisiin häihin * hankkisin valokuvaajan; niistä häistä ei ole yhtään kunnollista potrettikuvaa, vaan katsomme aina eri kameroihin, valo on pielessä jne. * varmistaisin mieheltä, että on keskustellut - ja sopinut - vihkijän kanssa seremonian kulusta (mm. kielestä). * pyytäisin perheeni paikalle jo päivää tai paria aiemmin; nyt he missasivat osan tapahtumista (lennot myöhästyivät), ja minä olin hääpäivänä ihan puhki, kun heräsin aamuyöllä hakemaan heitä lentokentältä. * mököttäisin vähemmän ja tsemppaisin enemmän!!! suomen häistä * unohtui kuva rakkaan isoäitini kanssa * pyytäisin saada maistaa ainakin osaa ruoista etukäteen; eivät ehkä olleet ihan meidän makuun? * kertoisin ulkomaalaisille vieraille edes suuntaa-antavan pukukoodin. (itseäni ei kenenkään pukeutuminen häirinnyt, tietenkään, mutta muutama vieras tuli juhliin farkuissa ja t-paidassa, ja heillä oli hieman nolostunut olo, kun muut olivatkin puvut päällä. ja tämä nolostuminen/epämukava olo tietenkin harmittaa minua.) * saattaisin pitää isommat häät; kaikki mahdolliset ihmiset paikalle? * varaisin enemmän aikaa suunnitteluun, että voisi fiilistellä enemmän, vertailla ja suunnitella. meidän häät oli ihanat, mutta jotkut hieman kiiressä päätetyt jutut mietityttävät, "olisiko sittenkin löytynyt vielä parempi x, jos olisin ehtinyt etsiä?" (luultavasti ei, sillä häät olivat ihanat, enkä näitä mieti kovin aktiivisesti, mutta jos olisi fiilistellyt jo etukäteen tarpeeksi, en ehkä enää pyörisi täällä hääosioissa

Vastauksena kysymykseen: koristeluista olen huomioinut - ja muistan - aika vähän. Viimevuotisista häistä muistan sen, että pöydillä oli koristeena paksuhkot koivunoksat, joihin oli sidottu kukkia. Yllättävän nätit, mutta muistan ajatelleeni, miten kauhea vaiva, kun helpommallakin olisi päästy. Verhoissa roikkuneita kukkia en olisi huomannut, ellei tätini olisi niistä maininnut. Pöytäkartasta muistan sen verran, että sellainen oli Toisista (kesä)häistä muistan, että juhlapaikalle oli sisälle tuotu pieniä koivuja. Ihan kivoja, mutta tila oli täynnä jo muutenkin, joten en tiedä, olivatko hyväksi vai huonoksi. Muuta en muista koristelusta. Kolmansista häistä muistan plaseerauskortit, joiden takana oli mietelauseita. Niistä tuli parin minuutin keskustelu, kun kyseltiin muilta, miten heidän korteissaan luki. Itse kortin ulkonäöstä en muista mitään. Jos saa puhua OT, niin aivan tärkeimpänä mulle on jäänyt mieleen se, kenen vieressä/lähellä olen istunut! Tylsätkin juhlat pelastuvat, jos saa jutella kivojen, tuttujen ihmisten kanssa; kauniistakin juhlista tulee kamalat, jos viereisten kanssa ei saa keskustelua aikaiseksi. Yksissä häissä tunsin itseni aivan jämävieraaksi, kun en päässyt edes lähelle serkkujani tai vanhempiani. Toisissa taas oli hienoa, että pääsin serkkujeni kanssa samaan pöytään: kerrankin ei tehnyt mieli lähteä aikaisin. (Toisaalta se jäi mieleen, että pöytämme toinen seurue oli istuutunut keskelle pöytää, ja meidän piti pyytää heitä siirtymään, jotta saimme istua koko joukkio yhdessä pöydän toisessa päässä. Toisaalta tuo oli tämän toisen seurueen ajattelemattomuutta; toisaalta sen olisi voinut välttää tarkalla istumajärjestyksellä. No, eipä tunnelma siihen kaatunut vaikka vähän aikaa kärsikin. (Seurue suhtautui aika nuivasti pyytöömme.)) Istumajärjestys on siis mielestäni ykkösasia ja vaikuttaa tunnelmaan todella paljon; sen jälkeen tulee ruoka, jonka tulisi olla maistuvaa ja jota tulisi olla tarpeeksi Äidilleni taas on jäänyt monista häistä mieleen se, että aina saa odottaa: morsiusparia saapuvaksi, onnittelu-, ruoka- tai vessajonossa... Hän olikin tyytyväinen, ettei meidän häissä tarvinnut jonottaa. Minua tuo jonotus taas ei ole niin haitannut... Koristeluista kai muistetaan yleensä se, jos on jotain mieleenpainuvan erilaista ja persoonallista - tai kamalaa. "Ihan kivoja" ja paikkaan sopivia koristeita ei varmaankaan juuri muisteta. Eikä siinä ole mun mielestä mitään pahaa. Mieluummin niin päin, kuin että muistetaan ihan kamalista, tyyliin sopimattomista tai tilpehöörimäisistä koristeluista

Täysin OT, mutta kuinkahan huolissani mun pitäis olla, kun en tunne olevani yhtään kypsempi kuin 18-vuotiaana? T. Sukka 25 vee ;D

Oli pakko nostaa hupaisa ketju... *naureskelee mm. tilhille* Meillä ei sulho väläytellyt mitään sen kummempaa, mutta mun pikkuveli senkin edestä... Mm. vieheeseen ja omiin velvollisuuksiinsa liittyen. En muista oikeen mitään sanatarkasti, mutta ei ollut selkeästi oikeen kuunnellut/tajunnut Isäni taas väläytti sen klassisen "No niin, nythän ei olekaan sitten enää mitään, mitä pitäisi vielä tehdä!" siinä vaiheessa, kun häihin oli noin viikko aikaa ja mm. istumajärjestykset, plaseeraus/menukortit olivat tekemättä ja sulhasen ja veljeni kravatit ja paidat ostamatta... Viimeisen päivän kukkakuljetuksista ja videotykin testauksista puhumattakaan. (Toki vain harva noista koski isääni, ja suurinta osaa ilmankin oltas varmaan ihan hyvin pärjätty... Mutta yleensähän me naiset hössötetäänkin enemmän kuin miehet (ainakin meidän suvussa), eikä koske pelkästään häitä

...