Moikka! Ensimmäistä kertaa vastakosittuna seurailen näitä palstoja. Kivaa, että löytyy ahkeraa ajatustenvaihtoa. Avioehdon tekeminen on kuitenkin niin tärkeä juttu, että sitä tulisi pohtia muultakin kannalta kuin vain niiden kuuluisten ruusunpunaisten lasien läpi. Juristinalkuna ajattelin antaa kanssasiskoille hieman pohtimisen aihetta. Kaikki avioliitot kun päättyvät aikanaan, joko eroon tai puolison kuolemaan. 1. Sääntö: tehkää avioehto ennen naimisiinmenoa. Voin kuvitella, että yhteinen luottamus kokisi kolauksen, kun sitä alkaisi parin alamäen ja muutaman vuoden jälkeen vihjailla avioehdosta. Avioehto on sopimus, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Ensimmäisten vaikeuksien tultua voi olla vaikea sopia mistään tai ottaa asiaa puheeksi. Teettäkää se juristilla, maksaa tonnista ylöspäin (riippuen omaisuudesta/ehdoista). Hyvä neuvo on, että otatte yhteyttä oikeusaputoimistoon tässä asiassa. Ei tule kalliiksikaan, ja on hyvä sijoitus, joka tuottaa turvaa. Lisäksi on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja ja malleja ehdoiksi. Vaikka sitä omaisuutta ei hirmuisesti olisikaan, niin kannattaa miettiä. Voihan sitä myöhemmin omalla ahkeruudellaan saada enemmän kuin toinen. Viisas päätös on mennä ensinnäkin naimisiin. Avioliittolain pykälistä häviävän pieni murto-osa sääntelee naimisiinmenoa, suurin osa säännöksistä on tarkoitettu sitten eroa varten (omaisuuden jako, tms.) (Avopuolisoa ei suojele mikään, vaan kaikki menee ns. nimiperiaatteen mukaan. Eli kumman nimiin on nyt sitten satuttu laittamaankaan auto/asunto, niin saa sen pitää pääsääntöisesti. Naimisiinmenolla hankkii itselleen kattavan lakisääteisen suojan.) Aviopuolisoilla on osuus puolison siihen omaisuuteen, joka kuuluu ns. avio-omaisuuteen, yhteiseen pesään. (ei siis ole testamentilla, avioehdolla poissuljettua omaisuutta). Tämä on LASKENNALLINEN osuus, avioliiton aikana et siis ala omistaa puolisosi omaisuudesta sen enempää kuin ennenkään, vaan varat ja velat ovat erillisiä. Avio-osuus ja yhteisen omaisuuden säästö, joka puolitetaan laskennallisesti, lasketaan vasta erovaiheessa. Tässä on olemassa monimutkaisia sääntöjä, mutta hyvää kirjallisuutta löytyy kyllä. Ja ammattitaitoista apua. Varat ja velat ovat erillisiä, joten et joudu maksamaan puolisosi nimissä olevaa velkaa avioeron jälkeenkään, jollet ole siihen itse sitoutunut. Yhtä vähän kuin esim. muun sukulaisen velkaa. Sen verran pitää pitää huolta asioistaan, ettei osta autoa toisen nimiin ja ota lainaa molempia nimiin. Saatikka sitten yritystä tai asuntoa! Se puolisoista, jolla on laskennallisesti enemmän omaisuutta sen jälkeen, kun henkilökohtaiset ja yhteiset varat ja velat on laskettu, joutuu maksamaan toiselle tasinkoa. Jos aviopuoliso joutuu konkurssiin, on tällekin tapaukselle olemassa pykäliä suojaamaan toista puolisoa. Yksi hyvä neuvo hääparin vanhemmille on se, että he testamentilla sulkevat lapsensa puolison oikeuden heiltä perintönä tulevaan omaisuuteen (siis sulkea omaisuus pois avio-oikeuden ulkopuolelle). Täten ei esim. suvun perintötila joudu väärään sukuhaaraan, jos tulee ero. Hyvä tapa vanhempien tehdä palvelus lapsilleen. Avioehdon voi laatia ehdollisena myös siten, että se koskee vain erotilanteita ja että kuolemantapauksen jälkeen sitä ei sovelleta osituksessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä keskinäinen testamentti, jolla toinen puoliso saa omistus/hallintaoikeuden toisen omaisuuteen kuolemantapauksen jälkeen. Ethän halua, että puolisosi jää ilman turvaa, jos sinulle sattuu jotain. Asiasta löytyy kirjallisuutta ja asiantuntijan kanssa kannattaa aina jutella ennen kuin tekee mitään. Näihin liityy myöskin muotosäännöksiä, kuten rekisteröiminen. Tämän vastauksen tarkoitus on vain kiinnittää huomiota asian tärkeyteen, ei antaa kaikenkattavia neuvoja. Meillä nämä keskustelut on käyty. Mieleen tulee vanha sanonta seksistä: ellet voi keskustella siitä, et ole kypsä tekemään sitä. Pätisikö tämä viisaus liiton solmimiseen ja ehtojen laatimiseen? Terkkuja -Kissu