ingenjoor

Miehen veli otti vaimonsa sukunimen, joten sen vuoksi miehelle ei olisi mikään ihmeellinen juttu, jos nimeni ottaisin. En vaan vielä tiedä annanko ottaa

Siis mieshän saa tehdä naimisiin mennessä, miten haluaa. Sitä, että hän ottaisi sukunimesi, et pysty kieltämään (laillisesti). Rohkaisuksi, että kyllähän noita etunimi etunimi yhdistelmiä on nähty sekä miehissä että naisissa. Jos ei vastapuoli tajua, niin omahan on ongelmansa

Kun eräänä päivänä huikkasin sulholleni, että "niin sustahan tulee sitten herra MUNSUKUNIMI" ja hän ratkes räkänauruun.. Noh, jos hän ei edes harkitse, niin en harkitse minäkään. Hänellä on vähän liian yleinen ja tylsä sukunimi mun makuun. Kompromissina pidetään omat nimet. Lapsien nimistä riidellään sit myöhemmin kun on sen aika.

Muistathan, että lapsille tulee automaattisesti äidin sukunimi. Piste. Tätä pystytään kiertämään äidin suostumuksella, ei muuten

Häitä juhlittiin Hämeenlinnassa 3008 2008. Kirkkona Vanaja, paikkana Visahovi. Kampaajana Sari Korelin, bändinä Jukka Herranen &co ja kuvat Raatikuva. Hienosti meni Jos haluat kysyä jotain noista järjestelyistä tai käytetyistä palveluista, laita privaa. Käyn tosi harvoin täällä osiossa.

Meille tuli tilinumero myös. Negatiivista palautetta ei ole tulllut, vielä. Muutamat ovat sanoneet, että toive on todella hyvä, kun sen voi hoitaa pois etukäteen ja ei tarvitse shoppailla. Monet ovat myös sanoneet, että kaikista hölmöintä on toivoa häissä tai muissa juhlissa jotain sellaista, mitä ei tarvitse.

Uskalsin laittaa tällaisen toiveen, koska esimerkiksi oma sukuni tuo aina rahaa juhliin. Esinelahjat ovat todella harvinaisia. Näin on ollut jo ainakin 10 vuotta, sitä ennen juhlista on vähän aikaa. Silloinkin tuli rahaa, mutta tuli muutakin. En muista suhteita.

"Jos alaikäisellä on omaisuutta yli 15 000 euroa, lapsen edunvalvonta merkitään maistraatin ylläpitämään holhousasioiden rekisteriin. Yleensä lapsen edunvalvojina ovat vanhemmat, joiden on hoidettava lapsen omaisuutta lapsen edun mukaisesti."

...kertoo https://www.op.fi/op?cid=150583037&srcpl=3

Toisin sanoen, ei alaikäisen perintörahoilla ihan mitä tahansa saa tehdä.

Edunvalvojaksi voidaan määrätä myös ulkopuolinen henkilö, jos on tarvetta. Yleensä lapsen vanhempi on edunvalvoja. Mielenkiintoiseksi asian tekee, jos lapsi ja vanhempi kuolevat samassa onnettomuudessa niin, että vanhempi ensin ja lapsi sitten. Tällöin lapsen perii vanhempi (oletetaan, ettei ole perhettä) ja isä perii kaiken Edellyttäen, että ei ole testamenttia tms. rajaamassa perintöä isältä pois.

Meillä on lahja-asiat hoidettu niin, että opiskelijabudjetilla veimme kavereille lahjakortin tai rahaa n.50e. Kerran ostin lahjan, koska sitä olis toivottu enemmän. Nytkin on häät tulossa ja kysyin ilmoittautuessa, että mikä olisi mieluisin lahja. Mitä toivotaan, sitä myös viemme. Minun mielestäni pitää kunnioittaa toisen toiveita tai sitten viedä rahaa, jos on epävarma. Oma mielikuvitukseni ei riitä keksimään ihquja lahjoja edes kavereille. Toisaalta olen myös sukulaisten kanssa tottunut siihen, että rahalahja on normaali tapa toimia ja ei mitenkään kylmä ele tms.

Kukin taaplaa tavallaan, mutta hermot menee itseni ja muiden puolesta, jos lahjaksi yrittää viedä jotain muuta, mitä toinen on toivonut. Tarpeettomista häälahjoista saamme varmasti oivia tupari- tai joululahjoja. Tästä hyötykäytöstä ei vieraan pidä pahastua

Jos nainen on saanut "mainetta ja kunniaa" ;D omalla nimellään esim. työssä, niin ymmärrän ihan täysin, ettei nimeä haluta muuttaa avioituessa.

No, miksi lapsille ei haluta antaa ns. arvostusta muiden silmissä ja samalla mainetta ja kunniaa keränneen äidin sukunimi?

Siis mä ymmärrän, että halutaan pitää oma sukunimi. Sitä en ymmärrä, että sitä omasta mielestä tärkeää/arvokasta/maineikasta/harvinaista/ hienoa tms. sukunimeä ei haluta antaa lapsille vaan "tyydytään" isän nimeen. Suurin osa lapsista jää eron sattuessa äidille, joten äiti ja lapset ovat tässä vaiheessa erinimisiä, eikä ns. yhdistävää linkkiä ole lähipiirissä.

Täytyy sitten miettiä uudelleen joskus jos niitä lapsia sattuu putkahtamaan...

Lapset saa automaattisesti äidin nimen, jos vanhemmilla on eri nimi ja he eivät pysty päättämään asiasta yhdessä.

Ihmettelen naisia, jotka pitävät omasta nimestään niin paljon, että haluavat pitää sen myös naimisiin mennessä. Kuitenkaan tästä nimestä ei pidetä niin paljoa, että lapsille vaihtoehtona olisi oma nimi. Enemmin annetaan lapsille isän ns. tusinanimi. (hieman kärjistäen). Miksi naisen sukunimi lapsille ei ole todellinen vaihtoehto näissä tapauksissa?

Miksi ei kelpaisi?

Täältä löytyy myös hyviä:

http://www.seisomapaikka.com/esiintyjat.htm

Nimim. minullakin on kokemusta liian tuttujen kanssa pettämisestä. Itse en pystyisi olemaan myöskään sopuisa vaan hakisin kostoa millä tavalla tahansa. Kiusa se on pienikin kiusa. Ajattelumallini ei ole rakentava, tiedän sen. En kuitenkaan pysty olemaan neutraali, jos puolisoni pettäisi minua 2v siskoni kanssa. Valitettavasti! Ja tiedoksi, näin voi käydä

Yhteisten lasten lakiosien kannalta avioehdolla ei ole sikäli mitään merkitystä, sillä rintaperillinen saa aina lakiosansa, avioehdosta riippumatta. Sillä ei siis voi huonontaa lapsen asemaa millään tavalla.

Tämä nyt vaan ihan muistutuksena.

Huomautus tosielämästä (meneeköhän kuinka paljon ohi aiheen?). Jos toinen vanhemmista menee uudestaan naimisiin, tekee kaiken kattavan avioehdon ja he ostavat kaiken ei-biologisen vanhemman nimiin, niin biologiset lapset eivät saa mitään-> ei mitään jaettavaa. Nimim. kokemusta on, ei omakohtaista

:'(

Minulla todennäköisesti pitkään suvussa kulkeneita kiinteitä omaisuuksia. Tarkaanhan en vielä näitä asioita tiedä, mutta todennäköisyys saada ko. omaisuutta on aika suuri. Kun on sisaruksia, niin heistähän ei koskaan tiedä, mitä ovat saamassa ja mitä minä. Sulhon puolelta sama juttu. Tosin epäilen hyvin vahvasti, että vanhempanikin rajaavat lastensa puolisot pois testamentissa. Sulhon puolelta en ole ollenkaan varma Perityllä käteisellä ei olisi niin väliä, mutta esim. 200v suvussa kulkenut kesäpaikka merkitsee jo hieman enemmän ainakin minulle

Mangoldi, voit ehdottaa miehellesi, että hankitte sinulle jonkun vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, joka turvaa rahatilannetta sitten joskus. Voitte myös sopia, että joku omaisuus jää avioehdon ulkopuolelle. Ehdottomasti kannattaa pitää huolta omista oikeuksista

Meille tulee ehto, jossa rajataan pois peritty tai ennen avioliittoa omistettu omaisuus. Kaikki liiton aikana tienattu omaisuus ja velat ovat yhteisiä. Itse todennäköisesti laitan tietyn lievennyksen perityn omaisuuden suhteen, jos liitto päättyy kuolemaan (eli puoliso saa vaikkapa purjeveneen, mutta ei kesämökkiä. Jos siis sattuisi tuollaiset perintönä tulemaan )

Viisaammat varmaan neuvovat noissa velka-asioissa. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että minulle kävisi hyvin järjestely, jossa velet olisivat puolison nimissä (tai ainakin suurin osa), mutta omaisuus menisi puoliksi. Jos asia olisi toisin päin, niin en kirjoittaisi nimeä alle! Ymmärrän hyvin, ettei lakimies tuollaista ehtoa haluaisi tehdä, koska se voi muodostua "kohtuutomaksi", jos epäsuhta veloissa on korkea (esim. toisen velkaosuus 20% ja toisen 80%, sekä velan määrä 150 000e).

Viisaammat korjatkoon!

Meillä on häät Majakoskella heinäkuussa. Kumpaakaan suositelluista pitopalveluista ei haluttu, valittiin ihan ulkopuolinen (vaati kyllä vähän neuvotteluja).

Millaisia neuvotteluja jouduitte käymään? Millä perusteella suostuivat järjestelyyn? Voit laittaa privaakin!

Ymmärtääkseni Föhrin yhteistyö ei pelannut Majakosken kanssa, niin kuin olisi pitänyt. Föhr ei ollut viime kesänäkään vaihtoehtona. Tarkempaa selitystä en tiedä...

Ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä! ;D

No harm done! ;D Oikeasti olen sitä mieltä, että jos toinen on väärässä, siitä tulee mainita.

Lautamies ei tietääkseni voi "äänestää kumoon" yhtään mitään...Kannattaisikohan muuten ingenjoor jättää noi juridiset analyysit ym. pohdinnat  alan ihmisille? Ettei tule täällä kenellekään vahingossakaan vääriä käsityksiä mistään. :

Omaan korvaani särähtää jo se ettei terminologiaa osata käyttää oikein ...puhumattakaan täysin amatöörimäisistä laintulkinnoista.

Puolustuksen puheenvuoro:

Täsätä oli keskustelua töissä ja eräs työkaverini kommentoi, että lakimiehet eivät aina suostu tekemään kohtuuttomia avioehtoja. Sitten oli puhetta, että tuomioistuimet voivat äänestää avioehdon kumoon tai vastaavasti kohtuullistaa sitä, kuten joissain käytännön tapauksissa on käynytkin.  Ilmeisesti olen sitten vetänyt tästä hätäiset johtopäätökset, että lautamiehet näin tekisivät. Idea kuitenkin on, että erilaisia sopimuksia voidaan tietyissä olosuhteissa kohtuullistaa.

Mitä tulee muuhun kirjoitukseen, niin mielestäni saan kommentoida täällä asioita, kuten kuka tahansa muu. Se, että en osaa käyttää asianmukaista termistöä, ei tarkoita että puhuisin puuta heinää. Kuitenkaan termistön hallitseminen ei mielestäni tee puhujasta yhtään sen pätevämpää vaan abstraktion taso on sovellettava niin, että ihmiset ymmärtävät. Tässä ketjussa ei kai ole tarkoitus tehdä tiedettä?

Oletko huomannut muita kohtia, joissa olen väärässä? Haluaisin tietää näistä, koska en voi muuten oppia olemaan paremmin oikeassa

Pyydän anteeksi, KUN olen jakanut väärää tietoa ja otan oikeaa tietoa takaisin! Korjatkaa heti seuraavan kerran, KUN olen väärässä!

Virsta väärään vai vaaksa vaaraan?   :P

Sensuroitu, koska olen jakanut väärää tietoa. Estän väärät tulkinnat

Nuo poikkeuksethan ovat lähinnä 30v kotonaolleita naisia varten, jossa kaikki on tehty miehen eteen. Käytännön esimerkki Tuire Mikkonen. Hän olisi saanut vain kansaneläkkeen, koska hän ei ollut nostanut Timon firmasta palkkoja tai ollut muualla töissä (virallisesti). Tästä syystä Timo maksaa hänelle "eläkettä".

Tietääkseni jotkut asianajajat kieltäytyvät tekemästä kohtuuttomia sopimuksia avioehtoon liittyen. Tyyliin miehellä oikeus naisen perittyyn omaisuuteen, mutta ei toisin päin.

Meri2, muista, että tyhmä saat olla mutta et sinisilmäinen. Eli ota selvää asioista etukäteen ja mieti erilaisia vaihtoehtoja esim. miksi eroaisitte tai mikä olisi pahin tilanne, joka voisi sattua (miehen kuoleminen 30v, kun lapset ovat pieniä, pettäminen oman siskosi kanssa jne. Olenko muka katsonut liikaa Kauniita ja Rohkeita vai elänyt omaa elämää? Näitä sattuu kaunareiden ulkopuolellakin) :'(

Puolisoon pitää voida luottaa (eikös se ole perusedellytys? ), mutta ihmiset ja tilanteet voivat muuttua rajustikin.

Pidä omista oikeuksistasi huolta, mutta muista myös tietyllä tavalla tasapuolisuus (200v vanhaa sukutilaa ei kannata asettaa reunaehdoksi )

Olisko minulla mitään oikeutta vaatia ehtoa avioehtoon, että koti-äitiys ajan kerätty omaisuus kertyisi molemmille? miltä kuulostaa?

Sinulla on aina oikeus vaatia, tuossa tapauksessa erittäin viisastakin! Mikäli ymmärsin tekstisi oikein, teille tulee avioehto koko omaisuuteen, ei pelkästään perittyyn tai etukäteen hankittuun? Mikäli noin on, niin varmistathan, että nimesi lukee kaikissa omistajuuspapereissa= asunto, auto, kesämökki, purjevene jne. Koska jos nimeäsi ei ole, kaikki on miehen omaisuutta, eikäs sinulla ole siihen MITÄÄN oikeutta! Toivottavasti olet muutenkin ymmärtänyt, mitä täydellinen avioehto tarkoittaa?

Miten voi olla vanhaa sukua, jos sama sukunimi on vain 10-30 ihmisellä?

Jaa-a, meitä on 41 ja suvulla on juuret 1600-luvun alkupuolella. Noihin aikoihin kirkonkirjat uppoivat siirrettäessä järveen, joten sitä ennen olevat tiedot ovat hieman hataria. Nimeä on nykyisin vähentänyt se, että esim. ukilla oli vain 3 veljeä, joista 1 sai lapsia (muut kuolivat nuorina). Lisäksi hänellä oli lukuisia siskoja. Isällä on sisaruksia, mutta heillä ei ole kellään lapsia...

Voinhan tietysti kysyä vanhemmiltani onko heidän testamentissaan mainintaa tilan säilymisestä suvussa. :-/

Tai voit sanoa vanhemmillesi, että toivoisit heidän lisäävän ko.lauseen testamenttiin. Vanhemmille mainitseminen voisi olla paras ratkaisu. Itse tosin tekisin avioehdon, vaikka mies ei huoltaisi metsiä ja miksi huoltaisi? Metsänhuollot voi teetättää aina ammattilaisella ja niistä saa vielä hyviä tarjouksia jne. Näin olen kuullut. Lisäksi nykyään metsäyhtiöt vievät rangatkin pois metsästä, eli ei tarvitse sitäkään tehdä. Samoin metsänhoitoyhditykset tarjoavat suunnitteluapua puunmyyntiä varten ja tarjoavat uuden metsän istutuspalvelua jne. Eli käytännössä et miehesi apua tarvitse. Sitä paitsi varmaan yli 50% metsänomistajista asuaa kaupungissa... Käyttävät kuulemma tällaisia palveluja hyväkseen

Tsemppiä!

Ancan, mitkä ovat omistussuhteet? Omistajia on noilla prosenteilla enemmän kuin äitisi ja sinä. Seuraavana pitäisi tietää, millainen testamentti on? Entä onko teillä lapsia?