Minä olen toista kertaa asialla, Rokki ekaa. Edellisiä häitäni en halua muistella enää. Nämä häät ovat meidän kahden ensimmäiset, ja ensimmäistä kertaa menen naimisiin suuren rakkauteni kanssa. Rokki on minun elämäni mies, enkä malta odottaa että saan tahtoa hänet. Vaikken ensimmäistä liittoani kadukaan (siitä syntyi kaksi ihanaa lasta ja olihan meillä hyvätkin hetkemme), joskus silti tuntuu että ei ole reilua, etten saa kokea kaikkea tätä ensimmäistä kertaa juurikin Rokin kanssa. Eniten harmittaa, etteivät läheiseni pysty suhtautumaan tähän avioliittoon samalla pieteetillä kuin ensimmäiseeni, ja että minusta tuntuu välillä kohtuuttomalta pyytää heiltä (taas) apua järjestelyissä ja odottaa vielä polttareitakin. Mutta kun minä haluan sen kaiken, minusta tuntuu monessa kohtaa kuin olisin asialla ensimmäistä kertaa.