ziik

Mun mielestä Tarvainen kuulostaa kauneimmalta. Mutta kaikki ovat nättejä.

Just tajusinkin, et eihän siinä mitään testamenttia tarvitse tehdä kun lapsia ei oo tulossa. Vielä ei olla avioehtoa tehty vaikka naimisiin jo ehdittiin... Hih. No mut jos nyt täs jossain vaiheessa sais aikaan, vielähän ei nyt ees mitään omaisuutta oo mut toisaalta myöhästä se on sitten jossain vaiheessa alkaa yrittämään avioehtoa, jos sattuukin tulemaan tarvetta.

Meidät vihittiin Helsingin maistraatissa. Vähän kummallinen vihkijämies oli kyllä, mutta en antanut häiritä.

Jos liityt vaikka tän vuoden puolivälissä niin ensi vuoden alusta maksat kirkollisveroa. Sitten jos vaikka eroaisit tammikuussa niin loppuvuoden menisi vielä veroa. Periaatteessahan noin voi tehdä miten snowdrop kuvasi että eroaa ennen vuoden vaihtumista jos ei halua veroa maksaa.

Menemme naimisiin koska olemme varmoja että haluamme viettää elämämme yhdessä. Ei haluta pitää mitään takaovia auki, haluamme olla toisiimme lopullisesti sitoutuneita. Laillinen puoli on myös plussaa. Niin joo ja todellakin on hyvä että avioliitossa olemme toistemme lähiomaiset! Ainakin jos joudun vaikka hengityskoneeseen tms. niin tuo mies kyllä tuntee mut parhaiten ja tietää millaisia päätöksiä toivoisin hänen tekevän (jos pitää jotain lääketiet. päätöksiä tehdä). Ja haluan kyllä ilmoituksen menevän heti tuolle jos mulle käy jotain, samoin kuin haluan itse tietää heti.

^Enpä mäkään oo ennen naikkareille eksymistä tiennyt vaikka sitä mikä viehe on, ellei sitten just kalastamisesta puhuta. Ja ihan nainen oon... Eipä meitäkään kaikkia nuo hääjutut niin kiinnosta.

Mulla samat suunnitelmat kuin aloittajalla... Ajattelin kysyä maistraatista voinko vaihtaa siellä vasta puvun päälle ja sitten vihkimisessä ja sen jälkeen pidän kyllä puvun päällä... Siinä on laahuskin kyllä, pitää keksiä jotain millä pitää se edes vähän ylhäällä. Johonkin siis ajattelin syömään tai kahville vain vihkimisen jälkeen ja sitten kuvaamaan, että en kyllä pukua vaihda pois. Menomatkalla vaan ehkä mieluummin olisin muissa vaatteissa että olisi vihkimisessä puhdas kun metrolla mennään. Tylsäähän se pelkässä vihkimisessä olisi pukua pitää, kallis hinta ja kaunis puku ja sitten päällä 10 minuuttia

Tiedätkö yhtään millaisia ongelmia tästä on käytännössä?

Kuvan näki jo, kunhan tulee niin pakkohan se on heti tivata että mitä tykkää siitä... En mä malta hääpäivää oottaa, ja muutenkin se kyllä näkis sen viimestään matkalla maistraattiin (jossen sit siellä vaihtas)

Moi! Tulin mielipiteeni kertomaan vaikka elänkin miehen kanssa Ei varmaan kauheasti haittaa... Musta voitte oikein hyvin laittaa juuri sellaiset puvut päälle kuin haluatte, vaikka toiselle "kermakakun" ja toiselle jakkupuvun tai kuinka vaan. En mene vannomaan etteikö joku voisi ajatella tällaisia "tuo on nyt se mies tuossa suhteessa" -ajatuksia mutta musta se kertoo enemmän kyseisestä ihmisestä kuin teistä. Fiksut ihmiset kyllä tajuaa että kun teitä on kaksi naista siinä suhteessa niin kyllä te ihan naisia ootte molemmat

Meillä kumpikaan ei tykkää tuosta keskipisteenä olosta. Ylppäritkin oli pakollinen paha mulle... Tässä yksi syy miksi käydään ihan vain maistraatissa lähimpien ihmisten todistaessa, eikä pidetä mitään juhlia

Brassi: Voisitko koittaa kysellä mieheltäsi vähän, että miksi juuri se on niin kovin tärkeää että sä ottaisit hänen nimensä... Musta se on vähän tylsää etät ihan vaan miehen mieliksi joutuisit luopumaan nimestäsi. Jos saisit hänet vähän pohtimaan että miksi se on niin tärkeää: onko syynä että teillä olisi yhteinen nimi tai joku "perinteen kunnioittaminen"? Musta jos miehesi haluaa teille yhteisen nimen mutta se ei oo sulle niin tärkeää niin reilumpaa olisi että hän vaihtaa itse nimeään... Kysele vähän että miksi hänestä juuri sinun pitäisi vaihtaa nimesi. Ymmärrän hyvin että olisi kiva toista ilahduttaa jos asia on kovin tärkeä hänelle. Kuitekaan en itse ihan pelkästään toisen takia suostuisi vaihtamaan jos itselle olisi yhtä tärkeää pitää oma nimi.

Meillä tulee lähimmät ihmiset eli sulhasen äiti, mun kaveri ja toivon mukaan mun isä pääsee myös paikalle.

Onko joku käyttänyt tuota kaksipuoliteippiä valokuvan liimaamiseen? Tarkoituksena olisi siis kiitoskortteihin sitten kuvat saada kiinni, tuo varmaan toimisi tarkoitukseen? Kiitos hyvästä vinkistä, eipä oo kaksipuoliteippi tullut mieleen!

Ihan tarkkaan en muista mutta olisiko miehen kihla maksanut joku 95e ja oma 85e, kuitenkin vajaalla 200€lla pärjättiin yhteensä. Samanlaiset ovat, miehellä toki vähän isompi koko niin oli sitten vähän kalliimpi. Eipä hintavertailua silloin tullut tehtyä, kunhan valittiin eka kaupasta Mutta ovat nuo kelvanneet <3

Anoppi oli oikein iloinen kun mies sille soitti ja pyysi todistamaan. Mun isä kysyi vähän että mikäs kiire meillä, mutta ei mitenkään pahasti kuitenkaan. Kysyi että enkai vaan ole raskaana mutta nauroi sitten kun sanoin että ei nyt ainakaan kymmeneen vuoteen mitään pelkoa Äidistä ei oo kuulunut mitään, en tiedä kyllä tietääkö vielä, isä siis lupasi sille kertoa. Mikäli ei kuulukaan mitään niin se on siis hyvä asia, paras reaktio jota voin siltä odottaa.

Näissä asioissa on ihmeellistä logiikkaa aina välillä. Jotkut naiset vastaavat, että ehdottomasti vaihtavat miehen nimeen paitsi jos se on joku ruma. Onpa syvällistä. Että osoittaa rakkauttaan/sitoutumistaan/perinteiden kunnioittamista, niin joo paitsi siinä tapauksessa että oisikin tulossa joku Paskonen. Jos se nimen estetiikka riittää sen ehdottoman periaatteen miehen nimen ottamisesta pyörtämään, niin ehkä voisi miettiä miksi sitä nimeä nyt olikaan vaihtamassa... Ei ole ollut meillä vaihtoehto että mies ottaisi mun nimen, koska sanoi että ei halua nimeään vaihtaa. Itse tämän ymmärrän koska en halua itsekään vaihtaa nimeäni. Miksi siis miehenkään pitäisi? Tasa-arvoa on se että molemmat tekevät niinkuin heistä tuntuu parhaimmalle. Sitten taas jos yhdessä halutaan yhteinen nimi, niin se ei enää ole tasa-arvoa että nainen "aina" taipuu vaihtamaan nimeään. Molemmat varmaan miettivät onko oman nimen pitäminen tärkeämpää kuin yhteinen nimi. Jos mies haluaa todella paljon yhteisen nimen ja naiselle asia on yhdentekevä, mutta ei halua luopua omasta nimestään niin silloin ei kyllä ole mitenkään oikein että naisen pitäisi miehen mieliksi vaihtaa. Silloin sen miehen pitää vaihtaa tai hyväksyä eri nimet. Ja vielä tähän loppuun huomautus, että mulle on ihan sama mitä ihmiset omilla nimillään tekevät. Mutta kannattaa miettiä (ehkä) ne omat syyt selville että ei vaikka luovu omast kauniista nimestään josta pitää kauheasti vain siksi, että niin on tapana.

Meille ei tule kummallekaan uutta sormusta. Mies ilmoitti heti että ei toista halua tuohon viereen.. Mulle taas tuo kihla on muodostunut rakkaaksi, enkä muutenkaan mistään timanttihärdelleistä välitä... Niin ajattelin että käydään vain kaiverruttamassa molemmille hääpäivät tuohon kihlapäivien perään <3

Meille tulee luultavasti perintöjä ja lahjoja koskeva avioehto erotilanteessa.. Ja ajattelin myös mahdollisen toisen omistaman yritystoiminnan ja siihen liittyvien lainojen kohdalle avioehtoa, siten että niitä ei osituksessa otettaisi lainkaan huomioon.. Varmaan mahdollista? Luultavaa kun on että ainakin toisella tulee tulevaisuudessa olemaan yritystoimintaa, mahdollisesti molemmilla ja musta ne kuuluu hyvine ja huonoine puolineen erossa sen yrityksen omistajalle... Samalla teemme sitten keskinäisen hallintaoikeustestamentin.

Musta on vähän tyhmää kans olettaa kaasojen automaattisesti tajuavan että haluaa polttarit... Nimittäin ihmiset on erilaisia, kaikki ei todellakaan halua polttareita. Mä en ainakaan oo kaasolleni puhunut mitään polttareista ja se johtuu juuri siitä että en niitä kaipaa.. Jos siis kaipaisin niin enköhän jotain vihjailisi asiasta...