Jump to content
Naimisiin.info

Joutsen

Aktiivijäsen
  • Viestit

    18
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Viestit posted by Joutsen

  1. Meillä loppujen lopuksi ainoat kommentit oli parilta etukäteen arvatulta sukulaiselta, mutta nekin olivat lievempiä kuin olimme etukäteen arvelleet. He vain kyselivät, että mikä se henkikirjoittaja on, mutta eivät sen kummemmin kommentoineet. Jäin käsitykseen, että kysyivät lähinnä siksi, kun eivät ennestään tienneet, mistä on kyse. Sen lisäksi pari kaveria kommentoi, että "olipa se vihkiminen tosiaan lyhyt". :D Mutta se ei haitannut, häät olivat sitten sitäkin pidemmät ja ikimuistoisemmat, ainakin meidän mielestämme.

  2. Ainakaan passihakemusta ei voi jättää ennen kuin uusi nimi näkyy poliisin tietojärjestelmässä. Päivittyy ilmeisesti päivän viiveellä verrattuna väestötietojärjestelmään. Mulla on myös se käsitys, että ajokorttihakemustakaan ei voi jättää etukäteen. Ja ajokortin uusiminenhan pitää virallisesti tehdä 3 kuukauden sisällä nimenmuutoksesta, joten siinä on kyllä aikaa.

  3. Nyt kun olen häiden jälkeen (ja jo vähän ennen niitä) tätä sotkua omalta osaltani selvitellyt, olen tullut siihen tulokseen, että olisi varmaan ollut fiksumpaa lähteä matkaan vanhalla passilla. Siihen, että nimi rekisteröityi polisiille asti, kesti tiistaihin (vaikka meillä oli siviilivihkiminen ja vihkijää oli pyydetty hoputtamaan asioita). Ennen kuin nimi näkyi poliisilla, eivät virkailijat poliisilaitoksella voineet ottaa passihakemusta edes vastaan. Ja tosiaan mitään omia maksukorttejani minä en nyt sitten voi matkalla käyttää, kun eivät millään ehtisi uudella nimellä. Täytyy tyytyä vinguttamaan aviomiehen visaa (ei tietysti hullumpi vaihtoehto sekään ;) ) ja vain nostamaan automaatilta rahaa omalla kortilla ulkomailla (siinä kun ei ole riskiä, että joku kysyisi henkkareita). Sekä maistraatista että poliisista on ihmetelty, miksen matkusta vanhalla nimelläni, joten aika epätodennäköistä on, että siitä mitään ongelmia missään olisi syntynyt. Lisäksi työpäivien jälkeen on vähän vaikea juosta poliisin luona passiasioita hoitamassa, kun ovat niin lyhyen aikaa auki. Suosittelen siis kyllä muille, että jos matka on suht pian häiden jälkeen, niin on parempi varata liput vanhalla nimellä ja matkustaa sillä vanhalla passilla. Itse olin ehtinyt varata liput uudella nimellä ja kun tätä aikaa nyt periaatteessa oli tarpeeksi, niin hoidin sitten mieluummin uuden passin hankkimisen kuin uusien lippujen hankkimisen, kun kerran tähän olin ryhtynyt.

  4. Haluan suositella tänä keväänä ilmestynyttä häävieraskirjaa muillekin. Meillä oli juuri viikonloppuna häissämme tänä keväänä ilmestynyt vieraskirja: Tahdoin sinut : totuuksia ja tehtäviä hääjuhlaan. Tekijät Satu Ketola ja Inka Nousiainen. Kirjassa on paitsi nimilista, myös kaikenlaisia kysymyksiä ja tehtäviä, joita vieraat voivat täyttää juhlan aikana. Tyyliin "Sankarit ovat toisilleen niin sopivat siksi, että...", "Tätä et häistä unohda." ym. Meillä ainakin vieraat olivat täytelleet kirjaa ihan kiitettävästi, kaikenlaisia hauskoja hääanekdootteja tallentui sinne. Ja toki kirjan lopussa on se perinteinen paikka nimmareille, jos ja kun kaikki eivät sen kummempia halua rustailla. Kirjaa on varmasti hauska lukea vielä vuosien päästä.

  5. Me teetettiin meidän kihlat Dewi jewelleryssä ja samassa paikassa teetetään myös vihkit. Toimii pinessä korupajassa Stockan lähellä. Samassa Korupajassa toimii kaksi muutakin koruyrittäjää, ja eräät tutut teettivät hopeiset vihkisormukset Korulähteellä, joka toimii samassa pajassa.

    Itse päädyttiin Dewiin vakuututtuamme gallerian (ja pajassa näytillä olevien valmiiden töiden) perusteella sepän näppäryydestä. Ihmettelen, ettei kukaan muu ole näitä kahta seppää vielä täällä maininnut. Meillä yksi peruste pienemmän liikkeen valitsemiseen oli se, että halusimme tukea paikallista käsityötä.

  6. Tapasimme vihkijän hänen omasta pyynnöstään, koska hän ilmoitti haluavansa keskustella meidän kanssamme laatiakseen puheensa vihkitilaisuuteen. Tapaaminen oli todella lämminhenkinen, ja tuskin maltamme odottaa, miten liikuttavan/ihastuttavan/persoonallisen tekstin hän laatiikaan.

    Missä tämmöinen oli? Aiemmissa (vanhahkoissa) viesteissähän on monesti puhuttu siitä, ettei puheen kirjoittaminen kuulu siviilivihkijän toimenkuvaan ja ettei heillä sellaiseen ole aikaa. Ilmeisesti asia on nyt sitten jotenkin muuttunut, vai riippuneekohan vain paikasta/ihmisestä?

  7. Meillä sulhanen kuuluu kirkkoon ja hänen sukunsa on osittain aika uskonnolistakin. Lähimmät perheenjäsenet ovat seurustelumme alkuajoista tienneet, että minä en kuulu kirkkoon ja hiljaksiin sen hyväksyneet. Tietävät myös jo, että siviilivihkiminen on luvassa. Odotettavissa on silti, että jotkut sulhasen sukulaiset jupisevat (ainakin itsekseen tai meidän selän takana) kutsut saadessaan, että mikäs se tämmöinen kirkoton vihkiminen ja morsian on (suuri osa heistä ei tiedä, etten kuulu kirkkoon, kun emme siitä ole numeroa halunneet tehdä). Aiomme kutsussa mainita, että vihkiminen juhlapaikalla, vihkijänä henkikirjoittaja, niin pitäisi sitten hienovaraisesti käydä etukäteen selville, että pappia ei paikalta löydy. Saavat sitten jättää tulematta ne, joita asia liikaa häiritsee (ja aikaa sulatella tietoa muut, jottei tarvitse juhlissa sitä enää äimistellä.)

  8. ^Meillä tämä menee niin, että vieraat asettuvat saliin, jossa vihkiminen tapahtuu, minkä jälkeen pianisti alkaa soittaa häämarssia ja me kävelemme salin läpi meidät vihkivän tuomarin eteen (tähän asti siis olemme toisessa huoneessa poissa näkyvistä). Yhtä hyvin isän saattaminenkin onnistuisi, mutta me vain valitsimme yhdessä kävelemisen (tässä iässä luovuttaminen olisi tuntunut jotenkin hassulta).

    Me olemme suunnitelleet samaan tapaan, mutta ulkona toteutettavaksi. Eli saavumme juhlapaikalle puiston läpi siinä vaiheessa, kun juhlaväki ja vihkijä jo odottavat meitä vihkipaikalla (juhlapaikan pihapiirissä). Toivotaan, että tämä sopii myös vihkijälle ja että sää olisi suosiollinen. :)

  9. Täällä kanssa ilmeisesti yksi mattimyöhäinen. Häät on toukokuussa 09 ja koko ajan ajattelin, että eihän nyt ennen vuodenvaihdetta vielä oo tarvis pukua ruveta kattelemaan (ja kun suunnittelin muka laihduttavani (no vähän laihduinkin syksyllä)). Nyt oon yhdessä pukuliikkeessä käynyt ja siellä sanottiin, että myöhään oon liikkeellä, kun ei mitään enää ehdi tilata. Sama näyttäisi olevan myös ainakin Suomen Pukuvuokraamossa nettisivujen mukaan tilanne (toimitusaika n. 16 vko). Iiks. Toivotaan, että jostakin liikkeestä löytyy paikan päältä se mun puku...

  10. Minäkin soittelin tänään poliisilaitokselle, kun ei netistä tai tästä ketjusta oikein päässyt mihinkään varmuuteen asian suhteen. ;) Minulle poliisilaitoksen nainen sanoi, että tämä on tosi hankala kysymys, kun he eivät voi viranomaisina mitään muuta sanoa kuin että lain mukaan passin ja väestörekisterin tiedot pitää täsmätä. Kertoi myös jostain tapauksesta, jossa oli hääpari "naapurimaassa" (en kysynyt, että missä niistä) joutunut poliisilaitokselle johonkin selvityksiin just tän takia.

    No, minut sai peloteltua/vakuuteltua sen verran hyvin, että itse aion hankkia uuden passin heti häiden jälkeen ja matkustaa sitten uudella nimellä häämatkalle. Häät on siviilivihkimisenä lauantaina ja häämatkalle lähtö n. 1½ vko sen jälkeen, tod.näk. keskiviikkona, eli hyvin pitäis ehtiä passi.

  11. Minä harkitsen puvun osittaista itse tekemistä. Yläosa pelottaa liikaa, joten ajattelin, josko ostaisi sen valmiina jostain (ihan kokovalkoisen tai osittain kirjaillun) ja tekisi alaosan itse. Olen ajatellut, että alaosa voisi olla reilusti eri värinen. Tällä hetkellä pohdin vaihtoehtoja akselilla keskisininen-sinisenturkoosi-smaragdinvihreä. Tällä hetkellä sininen tuntuisi omimmalta vaihtoehdolta, mutta ensi kevääseen mennessä se ehtinee vielä vaihtua moneen kertaan edes takaisin.

    Onko muilla kokemusta tällaisesta ratkaisusta? Luulisi sen hameen olevan suht helppo tehdä, alushameineen kaikkineen, eikö?

  12. Pidimme kihlajaiset, jopa kahdet.

    Vanhemmille halusimme ehdottomasti tarjota kakkukahvit ja kuoharit, kun kaikki eivät olleet vielä nähneet toisiaan (molempien vanhemmat ovat eronneet, joten sekin hieman mutkisti tapaamisen järjestämistä). Halusimme, että vanhempamme näkevät toisensa neutraalilla maaperällä. Niinpä kutsuimme heidät uusine puolisoineen sekä sisaruksemme kihlajaisiin. Oli kyllä aikakin jo vanhempien tavata, kun olimme jo yli 4 vuotta olleet yhdessä ja saman katon allakin oli asuttu jo yli kaksi vuotta. Itse asiassa ilmoitimme kihlauksestamme perheillemme kihlajaiskutsujen muodossa.

    Kavereiden kanssa sitten vietimme yhdessä baari-iltaa kihlauksen kunniaksi.

×
×
  • Create New...