Helmiä

Kolme vuotta häistä ja tukka on edelleen yhtä pitkä. Toki pituutta lähtee joka vuosi parikymmentä senttiä, mutta sen verran tuo kasvaakin. Pituus on hyvä, kun ei ihan istu letin päälle. Ei tule mieleen omista kavereista rouvatukan leikkuuttajia, mutta liikunkin sellaisissa piireissä, missä monilla miehilläkin on pitkä tukka.

Kumpikin maksoi omat sormuksensa, vaikka taisin maksaa kaupassa koko summan omalla luottokortillani, ulkomailla kun oltiin.

Ai niin, tuli mieleen yksi kimppalahja, johon emme kehdanneet osallistua. Kaveripariskuntamme meni naimisiin ja muistaakseni 6-7 pariskuntaa antoi yhdessä noin satasen kahvinkeittimen. Mukana oli 2-3 opiskelijaa tai työtöntä, mutta muut olivat työssäkäyviä lapsettomia ihmisiä, jotka asuivat samalla tai naapuripaikkakunnalla kuin hääjuhla pidettiin. Jos emme olisi hankkineet toista kimppalahjaa, meitä olisi ollut yli 15 ihmistä antamassa tuota satasen lahjaa. Polttaritkaan eivät olleet erityisen kalliit ja kyseessä eivät olleet mitkään jatkobileet vaan kunnon hääjuhlat.

Minulle tuli kans mieleen, että vaahtokarkkien lisäksi siellä oli myös shekki 1600 eurolle, jonka sitten joku susirajalainen meni ja varasti ja osti itselleen omakotitalon. Minusta se taas ei kuulosta todennäköiseltä skenaariolta, kun ottaa huomioon tämän: "rouva lähtiessään totesi että voimme _halutessamme_ käydä heidän kaupastaan hakemassa itsellemme häälahjan". Se implikoi aika selkeästi, että henkilöt selkeästi tietävät jättäneensä häälahjan antamatta. Oliko sinulla tai miehelläsi erityisen kalliit polttarit? Joillakin on tapana vähentää polttarikulut lahjasta. Itse odotin kavereiltani suhteellisen pieniä lahjoja, koska kaikkien piti matkustaa monta sataa kilometriä hääpaikalle ja maksaa majoittuminen. Emme itse saaneet mitään niin pihiä lahjaa, jota tässä ketjussa voisi mainita.

Vähän ihmettelen, että en päässyt omissa polttareissani pari vuotta sitten myymään mitään. Olen myyntihenkinen ihminen, joten olisin vain tykännyt jonkun hauskan tavaran kaupustelusta. Tiedän myös, että osa seurueesta oli pienellä budjetilla matkassa, joten olisin ihan hyvin voinut tienata vähän ylimääräistä seurueen iloksi. Joissain polttareissa myimme karkkeja, joissa oli asiaankuuluvia mietelauseita. Seuraaviin polttareihin pitää taas keksiä jotain hauskaa.

Lahjoin kaasojani moneen otteeseen häiden jälkeen. Ensin toin heille pienet muistot minihäämatkaltamme, sitten järjestin heille illallisen ja viimeiseksi annoin heille joululahjaksi korut. Kaikki nämä olivat muutaman kuukauden sisällä häistä. Sinä aikana tapahtui niin paljon, että kaasot varmasti ymmärsivät, kun kaikki ei ollut heti valmiina.

Me olemme lähiaikojen polttareissa ratkaisseet budjettiongelmia sillä, että kalliit aktiviteetit sijoitetaan aamupäivään. Siis ne, jotka haluavat osallistua, maksavat lystin aamupäivältä. Mielestäni on hauskaa päästä kokeilemaan kaikenlaisia urheilulajeja ja aktiviteetteja kavereiden kanssa ja olen siitä valmis vähän maksamaan. Ymmärrän hyvin, että esim opiskelijoiden kuukausibudejetista 100 euroa on suuri osa, joten osallistumisesta kalliisiin juttuihin on hyvä tehdä vapaaehtoista. Samalla tavalla on hyvä, jos kaikki maksavat ravintolassa ja baarissa omat kulunsa, niin pienemmällä budjetilla pelaavat voivat halutessaan valita edullisia vaihtoehtoja.

Valitsisin A-vaihtoehdon koska, 1) se säästää kavereiden rahoja. 2) on mukavaa yhdessä tekemistä. 3) isosta naisporukasta löytyy aina vähintäänkin hyviä amatöörejä. B-vaihtoehdon valitsisin vain, jos porukka on pieni eikä siinä ole hemmottelun taitajia. Yhdessäolo on polttareissa tärkeää, joten morsianta ei mielestäni kannata lähettää yksin johonkin hoitoon, kun muut sillä aikaa laittautuvat porukalla ja pitävät hauskaa. Jos ammattilainen tulee polttariseurueen luo (esim. saunatilaan) voi toimia oikein hyvin. Parempi vielä, jos on ennestään tuttu tyyppi.

Olisin tästä kyllä eri mieltä. Jos isoissa häissä haluaa muutamia hetkiä edes keskittyä siihen tuoreeseen aviopuolisoonsa tai vaikkapa vain haluaa syödä ruokansa (sen mitä malttaa), kannattaa istua omassa pöydässä. Pöytä toki kannattaa sijoittaa siten, ettei se ole liian kaukana muista. Meillä oli isot häät, mutta ehdin silti jutella kaikkien vieraitten kanssa jotain.

En maksanut kaasoille kampauksia, meikkejä enkä mekkoja. Ehdotin kyllä, minkä värisiä asuja toivon heille. Kiittelin sitten häiden jälkeen vähän isommilla lahjoilla. Kun olin itse kaasona, hoidin myös itse oman ulkonäköni laittamisen.

Oltiin kuuntelemassa ja kuuliaiskahvit oli tietysti myös.

Itse onnistuin kyllä käymään laahuksellisen puvun kanssa yksin vessassa. Nyöritettävän puvun poisottaminen taas olisi vienyt tuhottomasti aikaa eikä siitä olisi ollut mitään hyötyä.

Varatkaa riittävästi aikaa kampaukseen ja meikkiin. Ajatelkaa myös, kuinka paljon kaasot tarvitsevat näihin aikaa. Lisätkää varaamaanne aikaan ainakin puoli tuntia tai tunti ylimääräistä, koska kaikkea voi sattua. Meillä aikataulu venähti toisen kaason kampauksen/meikkauksen kestäessä. Varatkaa jotain helppoa evästä mukaan, koska syöminen voi ennen vihkimistä kaikessa häsellyksessä unohtua tai siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa (kaason mies kävi hakemassa meille välipalaa kirkon morsiushuoneeseen). Puku kannattaa suojata likaa hylkiväksi ennen käyttöä. Oma pukuni selvisi laahuksineen tahrattomaksi pesetyksen jälkeen, vaikka en sitä erityisesti varonut.

Auto hajosi hääkuvauspaikalle mennessä, mutta saimme heti toisen lainaksi. Saimme myös kyydin seuraavan päivänä lentokentälle. Auto ehdittiin korjata meidän minilomamme aikana. Huntuni laitettiin kiinni häämarssin aikana, kun pinnit olivat unohtuneet autoon ja avaimet olivat hääauton kuskilla. Kukka-asetelma unohtui kirkkoon. Tajusin sen vasta myöhään illalla, joten ei haitannut juhlassa. Ruokapöytä oli toki ankeamman näköinen kuin piti. Ravintolan puolesta olivat onneksi laittaneet siihen jotain kukkia edes vähän.

Katsoin kuvia varmuuden vuoksi: hymyilin, mutta aika pienesti. Matkalla pois allattarilta hymyilin vähän leveämmin

Itse en oikein perusta istumajärjestyksistä, kun ne ovat niin jäykkiä. Kun omaa tuolia ei ole nimetty, ihmiset istuvat helpommin muiden pöytiin välillä. En ole hääparille toki valittanut, mutta setäni häissä meidät oli laitettu istumaan pöytään, jossa ei ollut yhtään tuttua. Muut olivat noin kolmekymppisiä ja me olimme kaksikymppisiä. Kyllä me ruokailujen ajan istuimme pöydässä ja yritimme vähän keskustellakin, mutta heti tilaisuuden tullessa liukenimme muualle. Vähän aikaa sitten olimme mieheni ystävien häissä, joissa minä tunsin etukäteen vain yhden pariskunnan. Mielestäni oli todella mukavaa, että meidät oli laitettu heitä vastapäätä. Toisaalta muutkin hääparin ystävät olivat oikein mukavia, joten olisin viihtynyt heidänkin vieressään. Meillä oli vieraita n. 150 ja kolme varattua pöytää: yksi meille, yksi lähisukulaisille ja yksi kaasoille, bestmäneille ja heidän puolisoilleen. Muut löysivät hyvin paikkansa tuttujensa luota. Juhlatilassa oli ylimääräisiäkin paikkoja, joten hajapaikkojen jääminen ei haitannut ollenkaan.

Sain aivan ihan helmi-riipuksen, joka tavallaan liittyy mun toiseen nettinikkiini. Mies oli etsinyt sitä puolesta Helsingin korukaupoista. Lahja oli täydellinen ja huolella valittu

Pidin laahuksen auki kirkossa ja vähän aikaa juhlapaikalla. Sen jälkeen pidin sitä vähän aikaa napissa, mutta joku astui laahuksen päälle ja nappi katkesi (ei muita vaurioita pukuun), joten vaihdoin sitten käsilenkkiin. Laahuksesta ei ollut ollenkaan harmia. Mielestäni laahus ei kovin paljon likaantunut ja kaikki lähti viimeistään pesussa pois. Suojasin puvun teflon-sumutteella ennen juhlia.

^ Ei tuo menu kuulosta yhtään liian raskaalta, ja täytetyt paprikat ovat älyttömän hyviä eivätkä mielestäni läheskään yhtä kliseisiä kuin joku gratiini. Kommentoin vielä sen verran, että meidän perheemme ilmoittaisi tuollaisen tullessa vastaan kaksi menua ilman alkukeittoa, koska vuohenjuusto ei kummallekaan laske. Sille voisi olla ehkä vaihtoehto, koska se vahvan makuisena jakaa mielipiteitä?

Auton öljypohja hajosi kuvauspaikalle (maastoon) mentäessä. Piti sitten pummata kyyti seuraavana päivänä lentokentälle. Auto saatiin takaisin korjattuna, kun tultiin pikkumatkaltamme. Toinen ikävä sattuma oli, että kukaan ei muistanut ottaa kirkkoa ja ruokapöytää varten tehtyä kukka-asetelmaa mukaan kirkosta. Joten ruokapöydässä oli sitten vain aika vaatimaton ruusukimppu. Huomasin tämän kukkahomman itse vasta seuraavana päivänä.

Minun kaasoni saivat häämatkalta tuliaisiksi pienet käsilaukut ja jouluna kalevalakorun riipukset. Tykkäsivät käsittääkseni molemmista. Lahjat tulivat vähän jälkijunassa, mutta kaasoni ymmärsivät tämän hyvin. Taisin heille mainitakin asiasta, että muistan heitä myöhemmin. Häät olivat elokuussa.

Muistaakseni maksoin noin 300 euroa, että sain kaikki kuvat itselleni raakadatana (tämä oli tietysti sovittu etukäteen). Sain rauhassa aikaa valita oikeita potretteja ja voin teettää niin paljon kuvia kuin haluan tavallisten kuvien hinnalla. Tämä valokuvaaja otti siis kuvat kirkosta ja miljööpotretit. Meillä oli toinen valokuvaaja hääjuhlassa, joka laskutti noin 25 euroa tunnissa ja toimitti kuvat seuraavana päivänä muistitikulla. Tämä kuvaaja otti myös videota. Molemmat kuvaajat ovat ammattilaisia ja häät olivat siis 8/2008 maalla.

Vihkisormus on muistaakseni 15+ ja kihlasormus 15,5. Saattavat olla myös 15 ja 15+. Kihlasormus ostettiin vähän hätäisesti ulkomailta, mutta pysyy nyt hyvin paikoillaan vihkisormuksen avulla. Oli muuten mielestäni hassua, kun Irlannissa ei joka paikassa ollut kokoisiani sormuksia ollenkaan.

Uutta: hääpuku, kengät, alusvaatteet ja sukat Vanhaa: omat vanhat renkaat korvissa ja sormukset sormissa Lainattua: pieni pussukka iltalaukuksi (olisi käynyt myös vanhaksi, koska on ollut kolmella tädilläni) ja kaulakoru (kaverilta) Sinistä: toiset korvakorut (omat vanhat)

Sulhaselle tulee saketti harmaalla liivillä ja tummanpunaisella plastronilla. Vieheeseen tulee musta kalla ja kaksi punaista ruusua. Bestmäneille tulee samanlaiset plastronit ja tummat puvut, ja heidän vieheisiinsä mustat kallat. Myös isillä on tummat puvut. Heidän vieheisiinsä tulee punaiset ruusut (niin kuin äideillekin).