Olemme suunnitelleet reilun 50 hengen häitä heinäkuulle. Nyt on kuitenkin kumpaakin alkanut mietityttää, pitäisikö mennäkin naimisiin jo aikaisemmin, salaa. Kaverit haluaisivat meille kunnon häät, mutta meitä ahdistaa ajatella sitä valtavaa järjestelyä, talkootyötä, hössötystä ja stressausta. Ja esillä oloa! Alttarille kävely ja siellä oleminen kaikkien tuijottaessa, vaivaannuttavat kättelyseremoniat, vieraiden suuret odotukset hääjuhlan suhteen, muutamien (vanhempien) vieraiden mahdollinen kauhistus kun ei tanssitakaan häävalssia jne.jne. Olemme molemmat ihmisiä, jotka eivät nauti esillä olosta ja huomion keskipisteenä olemisesta. Tässä ketjussa aikaisemmin joku mainitsi morsiameen kohdistuvista odotuksista, ja itsekin niitä olen pohtinut. En tykkää siitä tunteesta, että tuijotetaan. Minusta ei tule täydellistä morsianta, joka on käynyt ennen häitä suihkurusketuksessa, kasvohoidossa, manikyyrissä, meikissä ja kampauksessa sekä laihduttanut. Kaiken lisäksi juhlaan tulisi ihmisiä, jotka eivät tule toimeen keskenään. Boolin vaikutuksesta saattaisi syntyä jos jonkinlaista sanaharkkaa tai jopa käsirysyä. Juhlien järjestäminen olisi niin stressaavaa, että tuskin kykenisin nauttimaan itse hääpäivästä. Ja vihkimisestä tuskin muistaisin jälkikäteen mitään, jos joutuisin jännittämään alttarilla, kuinka kaikki tuijottavat meitä. Minulle nimenomaan kirkollinen vihkiminen on tosi tärkeä juttu, ja tahtoisin muistaa jälkikäteenkin, mitä pappi puheessaan sanoi. Onneksi tätä on vielä aikaa miettiä, koska olemme puhuneet hääsuunnitelmistamme vain muutamille ihmisille.