Olenkohan mä sitten jotenkin omituinen, kun mulle ei tulisi mieleenkään miettiä mitä muut mahdollisesti ajattelee meidän vihkimisestä. Tosin kenellekään ei varmaan tule siviilivihkiminen mitenkään yllätyksenä, sillä mä en ole kuulunut kirkkoon koskaan eikä mieskään enää vuosiin . Kyllä mun uskonnoton vakaumukseni on ihan yhtä arvokas kuin jonkun toisen uskonnollinen, ei siihen liene kenelläkään mitään nokan koputtamista. Sitä paitsi, siviilivihkimisen seremoniaan voi itse vaikuttaa paljon enemmän kuin kirkkovihkimiseen, joka on aina jumalanpalvelus ja tietyn kaavan mukainen. Me saadaan juuri meidän näköinen paikka, musiikki ja tekstit. Järjestelyähän tämä tuntuu hieman enemmän vaativan, mutta ei anneta sen häiritä