Carabossa

Minä pidän sormuksia aina paitsi uidessa (pelkään että putoaa) tai sellaisissa tilanteissa kun ne ovat vaarassa naarmuuntua pahasti (kuntosalilla, jotain raskasta kantaessa tms). Myöskään pullaa tai leipää leipoessani en pidä sormuksia.

Joo, kiitos, näinhän se meni . Tosin me tanssittiin eka valssi kaksin ja toisen aloitin minä isäni kanssa, sulho äitinsä kanssa ja bestman (miehen isä ei tanssi) äitini kanssa, sitten vaihdettiin. Kolmanteen taisi tulla jo muutakin väkeä ja minä ja sulho tanssimme yhdessä.

No niin, palaan aiheeseen. Meillä oli häät kuukausi sitten ja yhdeksältä oli pieni ilotulitus (olisiko ollut n. 5-7min). Olimme ostaneet patoja ja yksittäisraketteja. Bestman ampui raketit. Kaunista oli sekä meidän että vieraiden mielestä, kovasti kuultiin ihmisten kehuvan . Rahaa meillä meni ehkä n. 200 euroa.

Kirkossa kanttori soitti Pachelbelin Canonin.

Juhlissa bändi esitti yllätyksenä meille muutaman kuorolaulun ( ). Lisäksi isäni tilasi pyynnöstämme juhliin laulajan laulamaan muutaman pohjalaislaulun.

Minun hääpäiväni ennen vihkimistä:

7.30 herätys hotellissa jossa olin kaasoni kanssa

aamupala, suihku ja hiusten kuivaus

9.00-11.00 kampaaja

Kaasolla kampaus samassa paikassa klo 9-10.30. Isäni halusi ajaa 17km suuntaansa viedäkseen meidät vajaan kilometrin päähän kampaajalle...

11.15-12.15 meikki eri paikassa

Kultani haki kaason meikkiin 10.30, bestman minut klo 11...

12.15-13 hotellilla pikainen välipala ja pukeutuminen

Tässä kohdassa tuli kiire. Lähinnä siksi että kaason sukkahousut olivat väärää kokoa ja hänen puhelimensa soi... Vanhempani tulivat hakemaan minut ja kaasoni meikistä hotellille, samalla hakivat kukat (kuvaamoon) ja miehen lapset (kotiinsa hoitoon)...

13.30 valokuvaus

Bestman vaimonsa kanssa tuli hakemaan minua hotellista kuvaamoon (17km päähän, vihkipaikkakunnalle). Myöhästyimme kuvasta n. vartin pukeutumissouvin takia. Ei kylläkään haitannut. Matkalla veimme vielä hääyöhotelliin tavarani.

15 vihkiminen

Isän kyydillä..

Meillä oli "Herra kädelläsi".

No meillä mies sanoi, että miksi pitäisi panikoida häistä, kun se on ihan yksinkertainen juttu: valitaan paikka, ruuat ja juomat, lähetetään kutsut ja mennään paikalle.

No mutta näinhän se juuri onkin .

Nukuttiin eri hotelleissa (mies lastensa kanssa, minä kaason). Mentiin liian myöhään nukkumaan (istuttiin jo paikkakunnalle tulleiden ulkomaalaisten vieraiden kanssa baarissa) mutta uni tuli heti kun laitoin pään tyynyyn! En valvonut häiden takia kertaakaan.

Saatiin niin paljon ihania lahjoja. Mieluisimpien joukossa ehkä nämä: viisihaarainen kynttilänjalka vanhemmiltani (toivelistalla mutta emme uskoneet saavamme), talousvaaka (listalta), espressokeitin (listalta) ja veljeni perheen kokoama moottoripyöräilytarvikepaketti.

Kultani silmät ja hymy ja se, miten meitä nauratti ja hymyilytti koko ajan sekä kirkossa että juhlissa .

Nimi pysyi entisenä mutta serkkuni ja vanhempani olivat heti häiden jälkeen laittaneet minulle postia tittelillä Rouva. Tuntui kivalle.

Ei ainakaan vielä tule mieleen mitään... Tai no, ainakin vakuuttaisin isälleni vielä kovemmin että EI ole tarpeen tilata kallista autoa hääautoksi...

Meillä oli ruokailu n.klo 16.30 alkaen, sitten kakkukahvit n. klo 19 ja iltapalaa klo 21.45-22.45 (suunnilleen). Iltapalaksi oli pääruoalta jääneitä salaatteja sekä ihan erikseen tilattuna lihapullia, karjalanpiirakoita, munavoita, kermaperunoita ja janssonin kiusausta. Hyvin tekivät kauppansa. Olisi ollut myös kotijuustoa ja lakkoja mutta ne unohtuivat laittaa tarjolle.

Teetin miehelleni kultaisen riipuksen, itse piirtämäni . Minä sain ihanan kaulakorun, jossa on iso, vaaleansininen topaasi ja pienempi kirkas topaasi. Ihana!!!!!

Meillä oli häissä vieraana aika paljon lapsia. Vilkkaitakin. Kirkossa kukaan ei häirinnyt, eikä juhlissakaan. Oli mukavaa, kun lapsia oli mukana.

Meillä oli talvihäät joten lapset eivät päässeet ulos kirmailemaan. He viihtyivät hyvin leikkihuoneessa, jossa oli paljon tekemistä . Minulle oli itsestäänselvyys ja itse asiassa yksi tärkeimmistä asioista, että lapsille on oma leikkitila. Se vaikutti jo juhlapaikan valintaankin. Tiesin, että jos lapset viihtyvät, viihtyvät vanhemmatkin. Ja paljon kiitosta saimmekin ! Leikkitilassa oli 15v tyttö vastaamassa turvallisuudesta ja viihdykkeenä oli sarjiksia, kirjoja, piirustusvälineet, väritystehtäviä, fläppitaulu, johon sai piirrellä, pehmoleluja, leluja ja sohva sekä viltii niin että pienimmät saivat ottaa torkut. Niin, ja lastenvideoita .

Olen tyytyväinen, sillä vieraiden viihtyvyyv oli meille juhlissamme kaikkein tärkeintä.

Itse en mielestäni pahemmin hössöttänyt ennen häitä- suunniteltiin kyllä, ja valmisteltiin mutta aika asiallisesti. Häissä muistan miettineeni pari kertaa että tietäisivätpä muutkin tulevat morsiamet että pikkuasioiden viilaaminen on melkoisen turhaa. Sen tajusin, kun huomasin muutamien asioiden menneen hiukan eri tavalla kuin etukäteen suunnittelin ja se olikin hääpäivänä sitten ihan se ja sama minulle- muista nyt puhumattakaan. Niin monet asiat ovat sellaisia että kukaan ei edes huomaa...

Häistä en osaa ajatella että ne olisivat elämämme kohokohta. Ovathan ne, tavallaan. Ihana päivä, jolloin juhlittiin vain meitä. Muistan sen ihanan tunnelman ja sen, miltä tuntui, kun kaikki olivat tulleet juhliin vain meitä varten. Mutta meidän yhteiselämässämme häät ovat vasta alku, eivät se huippuhetki .

Minä ostin huulipunan meikkaajalta. Sitä lisäilin muutaman kerran päivän aikana. Mitään muuta en olisi tarvinnutkaan mutta lisäsin "muodon vuoksi" muutaman kerran puuteria.

En tiedä vielä, paljonko meni kaikkineen. Tarkoitus oli maksaa kaikki itse mutta vanhempani halusivat ehdottomasti osallistua. Heidän osuutensa paisui ja paisui, se harmittaa/ nolottaa kovasti. Laittoivat ihan liikaa rahaa meidän häihin.. vähempikin olisi riittänyt. Eikä kyseessä olleet mitkään "ökyhäät".

Ei kaduta, pidin omani. Vaikken menisi vannomaan etten joskus myöhempinä vuosina vaihda sitä miehen nimeen. Pitkä tarina...

Meillä oli lihapullia, karjalanpiirakoita ja munavoita, janssonin kiusausta, kermaperunoita ja päivälliseltä jääneitä salaatteja. Lisäksi piti olla kotijuustoja ja lakkoja mutta ne oli unohdettu laittaa tarjolle.

Me kutsuttiin (itsemme mukaanlukien, hih) 141, häissä taisi olla n. 92-96 ihmistä. Nelisenkymmentä ilmoitti esteestä, suurin osa kaukana ulkomailla asuvia.

Minulla oli sekä vanne että tylliä ja hyvin sujui . Ei ongelmia.

En halunnut pukua säilytyttäväksi joten vuokrasin puvun. Sain juuri sellaisen puvun kuin tahdoinkin- vaikka en tiennyt mitä haen, ennen kuin näin puvun . Siis en ole sovitellut ..

Minulla oli pieni laahus. Hyvin sujui sen kanssa. Hääjuhlissa laahus oli napilla nostettu ylös. Viimeisten tanssien aikana joku astui laahukselle ja nappi irtosi, ei haitannut lainkaan vaikka joku vieraista kauhistuikin. Ei pahemmin edes likaantunut, kiitos talvisään.

Me sovimme etukäteen, että äitini ottaa kyltit pois heti aamulla käydessään hakemassa tavaroita juhlapaikalta.