Potkuri

Kilhauspäivästä asti urku auki . Mä varsinkin, ylläri...mies naureskelee vaan.

Ihan kotipaikkakunnalla. Mahdollisesti n 2 km:n päässä kodista, no, eipähän ainakaan hankaloita järjestelyitä ja vierailla on tänne hyvät kulkuyhteydet.

Ei taida toistaiseksi tietää...sen on kyllä havainnut, että roikun hääsivuilla, mutta tuskin arvaa, että tunnuksilla.

Meilläkin tulossa siviilivihkiminen ensi helmikuussa - eri päivänä maistraatissa tai sitten, toivoakseni, juhlapaikalla. Hieman sapettaa, että meitä uskonnottomia sorsitaan käytännön järjestelyissä. Itse en ole koskaan kirkkoon kuulunut ja mies erosi kirkosta noin vuosi sitten. Tuntuisi erittäin teennäiseltä liittyä kirkkoon vain vihkimistä varten, sitä vaihtoehtoa ei oikeastaan meille ole olemassakaan. On ollut mielestäni kummallista olla kavereiden häissä, joissa kirkon uskonnolliselle sanomalle on lähinnä naureskeltu, mutta silti se vihkiminen on ollut joku pakko kirkossa toimittaa..ehkä olen jotenkin tiukkis, mutta en käsitä moista! Muuten paitsi tuon vihkijän paikallesaamisen osalta siviilivihkiminen miellyttää itseäni enemmän kuin perinteinen kirkollinen juuri vapaamuotoisuutensa vuoksi. Musiikki on meille hyvin tärkeää ja on hienoa, että saadaan valita biisit ja tyyli ihan miten lystätään. Vieraillekin voi olla ihan jännää nähdä välillä erilainen seremonia, kun ei tuttavapiirissä muilla ole siv-häitä ollut. Joku kaunis puhekin varmaan koitetaan saada mukaan, omia elämänarvoja eikä siis kirkollisia kuvasteleva. Mukavia ja menestyksekkäitä valmisteluita kaikille siviilivihittäville

Kyllä nämä alkusuunnittelut ovat olleet meikäläisen vastuulla, budjetin laskemiset sun muut. Mies nyökyttelee ehdotuksilleni sujuvasti . Varmaan sitten osallistuu, kun tulee jotakin konkreettista tekemistä. Ja hääyön voisi järjestää vaikka ylläriksi...

Täälläkin kaksi kaasoa ja 1 bm. Toinen kaasoista toimii seremoniamestarina

Viime kesänä ollessani kaasona järjestin polttarit, joiden kuluiksi tuli noin 50 eur / osallistuja. Tehtiin monenmoista: runsas aamupala, ratsastusta, sumopainia, saunontaa ylioppilaskunnan tiloissa, ruokailu kotioloissa jonka päälle erotiikkaväline-esittely , sitten baariin ja tilataksilla jonkin verran noita välejä ajeltiin, tietysti morsmaikun juomat, koristeltu t-paita yms. sälää. Päivä oli tosi onnistunut ja sai rempseältä morsiamelta monet kiitokset . Olin tuolloin itse opiskelija, onneksi lähes kaikki osallistujat maksoivat osuutensa ajallaan. Infosin sähköpostitse osallistujia ja heti alkumetreillä (kun päivä oli sovittu), tein alustavan budjetin joka piti yllättävän hyvin (10 euron sisään alustavasta arviosta..). Meitä oli 9 henkeä ja 5 osallistui tosi aktiivisesti suunnitteluun; pidettiin 2 palaveria ja koko porukan kanssa oltiin yhteydessä sähköpostitse eli ilmoitettiin kaikille heti, mitä oli päätetty. Kaksi henkilöä tosin oli ns murheenkryynejä: toinen maksoi osuutensa noin 3 viikkoa polttareiden jälkeen, vaikka olin (siis opiskelijana = vähävaraisena) toivonut, että kaikki pistäisivät minulle osuutensa polttaripäivään mennessä, jolloin noita maksuja tietty pitää sinne sun tänne hoitaa. Tämä (varakas) henkilö ei viitsinyt pankkiautomaatilla käydä. Toinen tapaus oli tällainen: kun hänen peräänsä aamulla soiteltiin, hän vastasi "Hotellissa Pariisissa" ???!!! ja sanoi "ohhoh, unohtaneensa koko polttarit" . No, otin häneen myöhemmin yhteyttä ja pyysin rahat joka tapauksessa, koska ei ollut peruuttanut osallistumistaan - itse asiassa hän oli pari vkoa ennen juhlia kyllä osallistunut s-postipalaveriinkin. Kummallista touhua. Mielestäni ei ole reilua, että kaason pitäisi kustantaa enempää kuin muidenkaan, hänhän tekee isoimman työnkin ja kantaa vastuun päivän kulusta. Jos porukkaa on vähemmän ja etenkin jos opiskelijoita / työttömiä tms. mukana, täytyy pitää järki kädessä noiden kustannusten kanssa. Etenkin ruokailussa voi säästää ja tietysti kantsii käyttää kaikkia suhteita hyväksi tuon ohjelman kanssa! Mielestäni kyllä n. 60 eur alkaa olla maksimi, mitä osallistujilta voi vaatia, ovat sitten työssäkäyviä tai eivät. Aion omille kaasoille sanoa, etten itse odota hillitöntä panostusta ja puuhapäivää, mulle riittää hyvin joku hemmottelujuttu ja syömingit & viinin tissuttelu hyvässä seurassa. Luulen, että omiin polttareihini tulee vain 6 tai 7 henkeä, joten en tod halua, että jotakuta ketuttaa kohtuuton rahanmeno...ja oikeastaan hauskimmat jutut noissa polttareissa ovat olleet spontaaneja tapahtumia ja sattumuksia!

Edelweiss on iki-ihana ja samoin John Denverin Annie´s Song, joka varsinaisesti ei puhdas valssi ole mutta helppo sellaiseksi sovittaa. Kulkurin valssi on myös kiva. On päätetty meillä, että duurissa mennään ilon päivänä

Hmmm...hieman kaksipiippuisia juttuja nämä... Itse olin viime kesänä parhaan ystäväni kaasona ja nyt ovat osat toisinpäin - tosin minulla kaasoja on kaksi. Mielestäni ei voi vaatia, että kaaso sitoutuu vuodeksi tai puoleksi olemaan jatkuvasti morsiamen käytettävänä ja askartelemaan iltakausia. Jokaisella on oma elämä. Kaason päätehtävä on mielestäni olla henkisenä tukena! Jos morsiamella ei muuta puhuttavaa milloinkaan ole kuin omat (huom vain hänelle ainutlaatuiset) juhlansa, voi kaasolla alkaa pinna kiristyä. Jos kaasolle asetetaan hillittömät vaatimukset, ei ole ihme, jos häntä alkaa jännittää (kenties syytösten pelossa) juhlan onnistuminen ja siitä tulee turhaa hermoilua. Itse en kaasona onneksi tällaiseen törmännyt . Korttitarpeet hankittiin ja kortit & kutsut askarreltiin porukalla (meni 2 iltana ehkä yht. 5 tuntia), suunniteltiin ohjelmaa hääparin ja bestmanin kanssa, häämessuilla käytiin sekä morsiuspuku ostamassa, olin palaverissa ja järjestelemässä hääpaikalla ja siinäpä nuo hommat taisivat ennen häitä ollakin. Hääpäivänä sitten käytiin yhdessä morsiamen kanssa kampaajalla, sieltä kirkkoon, missä luin raamatunkappaleen ja juhlassa tietysti katsoin, että morsiamella oli kaikki hyvin. Vastaanotin vieraat ja vastasin musiikkiesityksestä juhlapaikalla, häissä oli erikseen seremoniamestari, joten illan kulusta ei minun tarvinnut huolehtia. Tässä oli juuri sopivasti hommia minulle eikä tullut stressiä, kiitos siitä etenkin järkevälle morsiamelle, joka ei olettanut, että maailmassa olisi vuoden ajan vain hänen häänsä - kun oli muutakin meininkiä elämässä, niin sitä hauskempaa vaan oli välillä hössöttää yhdessä häistä . Ne olivatkin hyvä "tekosyy" muutenkin tavata useammin! Riippuu tietysti aivan ihmisestä, kuinka paljon on valmis vastuuta kantamaan. Juhlat usein kaasojakin jännittävät koska he ovat myös näkyviä henkilöitä niissä, mielestäni oli kiva, että morsian oli kiinnostunut myös minun pukeutumisestani ja kampauksestani (vieläpä osallistui taloudellisesti). Yritän nyt itse pysyä kuosissa hössötyksen kanssa ja purkaa vaikka 50 % häähöpinöistäni tänne foorumille, etteivät kaasot kypsy koko touhuun ennen aikojaan! Muutenkaan en aio heiltä mitään päiväkausien palveluksia odottaa. Juhlapaikat ja pitopalvelut hankitaan itse sulhasen kanssa, kaasoja varmaan pyydetään koristeluapuun juhlapaikalle. Toinen lupautui esiintymiskykyisenä toimimaan seremoniamestarina juhlissa (häneltä se todella onnistuu, ilman stressiä, kun on kokenut esiintyjä!) , toinen varmaan sitten tsekkailee, ettei mulla ole huulipunat poskilla tai jotain . Tiedän omasta kokemuksesta, että muuta elämää ei saa unohtaa hääsuunnitelmien ajaksi ja pitää olla kiinnostunut myös kaasosta ja tämän kuvioista, muu on mielestäni itsekästä (ja kaatuu omaan nilkkaan, kun kaaso kypsyy palvelijan / terapeutin rooliinsa).

Simppelisti soittamalla vaan, heti kihlauksen jälkeen. Eivät epäröineet suostua . Eipä juolahtanut mieleenkään, että tuosta olisi jotakin isompaa numeroa tehnyt...etenkin kun kumpikin ovat niin hyviä ystäviä ja järkinaisia, ettei varmaan tullut käsittämättömänä yllätyksenä.

Kun on nuo askartelutaidot päässeet ruostumaan ja hermo menee näpräykseen, niin varmaan tilataan valmiit kortit. Sisälehdet nyt voi itsekin värkätä. Yksi puolituttu graafikko saattaa kyllä avustaa tässä kutsuasiassa, eli sitä vielä kuulostellessa...pitää sitten vaan pyydellä tarjouksia paikkakunnan painotaloista. Toiv. ei maksa aivan maltaita. En oikein tajua, miksi kannattaisi yömyöhät väkertää kutsujen parissa - laskeskelin, että kunnon materiaaleista se ei paljoakaan halvemmaksi tule kuin valmiin tilaaminen...ja kuoret, sisälehdet yms saa kyllä Tiimarista halvalla joka tapauksessa. Itsetehtyjä kutsuja on saatu paljon ja niiden tyylikkyydestäkin voi ehkä olla montaa mieltä... poikkeuksia toki löytyy. Mielestäni Calligraphenilta löytyy useita yksinkertaiseen ja eleettömään makuun natsaavia malleja. Muutenkin nämä kutsut ja ohjelma-/menulistat ovat aika pieni osa koko budjetista, helpompaa säästää se 30 euroa jostakin muualta

Minua yllätyskosittiin vapunpäivänä, joten se on kihlapäivämme. Sulhanen sanoo, että päivämäärä on ainakin helppo muistaa .. Sormukset hommattiin seuraavana päivänä ja nyt suunnitteilla häät ensi talveksi.

Juhlittiin pienimuotoisesti eli kutsuttiin vanhemmat kotiimme kuohuviinille ja kahville sacherkakun & voileipäkakun ääreen. Oli hauskaa ja lämminhenkistä, itse asiassa vanhempamme tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa eli jo oli (vuoden yhdessäolon jälkeen) aikakin..