empelt

Morsian
  • Content count

    50
  • Joined

  • Last visited

About empelt

  • Rank
    Juniori

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female

Recent Profile Visitors

325 profile views
  1. Nostellaanpas ketjua hiukan. Juhlapaikka Rauman seudulta hakusessa meilläkin.
  2. Me oltiin miehen kanssa seurusteltu vasta hetki kun tuli kutsu viiskymppisille. Kutsussa luki: "Etunimi Sukunimi + avec". Mielestäni ihan hyvä näin. Jos avecin nimi on tiedossa, niin sitten olisi voinut laittaa "Etunimi Sukunimi +etunimi". Ja mielestäni on fiksua laittaa molempien nimet kutsuun vaikka pari asuisikin yhdessä tai olisi naimisissa. Koskeeko kutsu automaattisesti myös lapsia, mikäli kutsussa ei erikseen mainita, että ei lapsia?
  3. ^ Näin myös tulee meille. Miehellä huomattavasti enemmän omaisuutta kuin minulla naimisiin mentäessä, joten haluan avioehdon. Ihan vaan sen takia, ettei kukaan pääse sanomaan, että rahan takia menin naimisiin
  4. Miehen sukunimi tulee yhteiseksi nimeksi. Perusteluna ihan vain se, että pojalla on isänsä sukunimi ni ollaan sit koko perhe samalla sukunimellä.
  5. Yhdessä oli puhuttu, että kihloihin mennään. Ajankohta taisi molemmille olla yllätys. Tallinnaan lähtiessä ei tiedetty, että sieltä tullaan sormukset sormissa kotiin
  6. Emme ole vielä naimisissa, mutta voisin hyvin kuvitella että menemme salaa naimisiin koska kumpikaan ei välitä isoista juhlista tai huomion keskipisteenä olemisesta. Naimisiinmenosta voisi kertoa vaikka lähettämällä hääkuvan postissa. Ja etualalle vaikka meidän (vielä syntymätön, mutta eipä tässä olla aikoihin menossa naimisiinkaan) lapsi pitämässä kylttiä: "Äiti ja isi meni naimisiin xx. xx. xxxx"
  7. Mä haluaisin oikein kunnon hääpuvun. En aio mitään jättää mahdollisissa tulevissa häissämme tekemättä sen takia, että olen sen jo joskus tehnyt..
  8. En ole menettänyt uskoani avioliittoon. Lähipiirissä niin monta pitkää avioliittoa, esim. mun vanhemmat olleet yhdessä 30 vuotta, ja naimisissa 26v. Pikemminkin olen oppinut kantapään kautta, että suhteen eteen on tehtävä töitä ja molempien hoidettava ensin omat ongelmansa jotta voidaan yhdessä hoitaa yhteisiä ongelmia. Erotessa olin ehdottomasti sitä mieltä, että ei koskaan ikinä enää. Aluksi olin etäsuhteen kannalla, mun opiskelu-/työpaikkakunnan ja miehen työpaikkakunnan välimatkaa reilu 100 km, mutta se alkoi tuntua aika raastavalta joten muutettiin yhteen. Nyt kun on vauvakin tulossa (aiemmasta liitosta ei lapsia) ni on alkanut tuntua, että mitä jos kuitenkin vielä naimisiin..
  9. Mekin ollaan menty kihloihin ilman päivämäärää häistä, kuitenkin sillä ajatuksella että tässä ollaan ihan tosissaan toistemme kanssa ja sormukset merkiksi siitä, että yhdessä ollaan ja pysytään. Silloin se tuntui hyvälle, mutta nyt kun on esikoinen tulossa, oon alkanut miettiä, että jos kuitenkin naimisiin.. Isäntä vaan ei tunnu olevan yhtä halukas..
  10. Koska kyse oli minulla jo toisesta kerrasta, olimme aika hyshys ihan tammikuulle asti. Maaliskuun alussa siis menimme naimisiin..
  11. Meidän kaikki 7 kutsuttua tuli
  12. Olen siinä mielessä eri tilanteessa kuin moni muu täällä koska ensimmäinen avioliittoni kesti "kunnes kuolema meidät erotti" Haluan uskoa että tämä liitto on minun viimeiseni..
  13. Minusta olisi hassua pyytää hävittämään todisteet eletystä elämästä... Meillä mies on ehdottanut, etten mainitse mitkä tavaroista ovat häälahjoja. Hääkuvat, -videot ja muut ovat yhdessä laatikossa minulla tallessa. Miehen ei tarvitse niihin tahtomattaan törmätä. Yhdessä sovittu tämäkin.
  14. Minä toista ja mies ensimmäistä kertaa naimisissa.. Halusimme pienet häät. Ei sen takia, että olisimme mitenkään hävenneet tms. vaan koska halusimme niistä intiimit ja molemmilla oli suvuissaan ihmisiä (tädit) joita emme halunneet kutsua häihin mutta jotka olisi "etiketin" mukaan kuulunut kutsua. Toisaalta naimisiin menoon liittyi minun osaltani aikamoinen tunnemyräkkä. Ei sen takia että ensimmäinen liittoni oli päättynyt vaan sen takia, miten se oli päättynyt (ensimmäinen mieheni tappoi itsensä)..