Soleil

Annoin miehelleni kultaisen leijona-kaulakorun, jota hän oli katsellut jo pidemmän aikaa. Hyvä valinta taisi olla, koska joka päivä hän sitä käyttää.

Mä otin mieheni ranskalaisen nimen, joka ei onneks ole kauhean pitkä mutta kuitenkin melko hankala lausua suomalaiselle. Saan siis sitä tavailla varsinkin virastoissa. Ei riitä, että sen sanoo, vaan pitää tavata tyyliin B niin kuin Bertta, U niin kuin Unto, C niin kuin Cecilia jne. Tuli mun tavailtua mun suomalaista nimeä Ranskassa niin paljon, että ihan samanlaista on edelleen. Kuten Antsa sano tossa ylempänä, että kumman tahansa nimen valitsee, jommassa kummassa maassa sitä kuitenkin joutuu tavailemaan.

Hei missus! Oon samaa mieltä kuin Susie eli yliopiston kurssit vaikuttavat hyviltä mieheni puheiden perusteella. Ennen Suomeen muuttoa mieheni opiskeli vähän itsekseen sekä kävi suoraan kakkostason kurssin Pariisissa. Eka kurssi kun oli vaan Kiitos, Hyvää päivää ja sitä rataa, jotka mieheni oli jo opetellu kotona. Aluksi joku kuukausi Suomeen muuton jälkeen mieheni kävi työkkärin kautta kurssin Amiedussa. Tunteja oli paljon viikossa ja opetus tiivistä siinä mielessä, mutta kuten Martta sanoi kurssilla käy sellaisia, joita ei ollenkaan kiinnosta suomen opiskelu. Kurssihan on pakollinen maahanmuttajille, jotka ovat työkkäriin ilmoittautuneet. Sieltä löytyy siis kaikenlaista porukkaa. Opetuskaan ei ole parasta luokkaa, ottaen huomioon, että työkkäri ei halua kustantaa ilmaiseksi kalliita hyvätasoisia kursseja. Mieheni on yhden kurssin Helsingin aikuisopistolla, jossa taso oli hieman heikompi kuin yliopistolla. Opetus oli siis ihan hyvää, mutta siellä edettiin paljon hitaammin ja tasovaatimukset oli paljon vähäisemmät. Parhaina mieheni pitää siis yliopiston kursseja, koska siellä on motivoituneita oppilaita ja hyvä, tarpeeksi nopeasti etenevä opetus. Miehelläni kun on kiire osata Suomea sujuvasti. Laitoin tonne ylös, että 'tulee toimeen', mutta kyllä se jo sujuvaa lähenee. En ois oikeasti ikinä uskonut, että mieheni oppii noin nopeasti. Suomessa kun on oltu vasta vähän yli vuosi. Se itekin aina sanoo, että sillä on huono kielipää.

En oikein tiedä, mistä mieheni ei Suomessa pitäisi. Tässä joitakin ihastuksen aiheita: - sauna (mä viivyn saunassa ehkä 5 minuuttia, mut mieheni 1/2 h - 1 h) - ruoka (mm. karjalan piirakat munavoilla, makkara, makaronilaatikko, lihapullat ja perunamuusi) - hiljaisuus (myöskin julkisissa kulkuneuvoissa) - liikenneruuhkien vähäisyys ja muutenkin liikenteen sujuminen Pariisiin verrattuna - lumi ja pakkanen (kuulemma parempi -20 astetta Suomessa kuin 0 astetta Pariisissa) - järvet (erityisesti avantouinti) - luisteleminen - se, että näkee jäniksiä oravia ja lintuja omalla takapihalla - ja tietenkin minä