Sulhaseni on hullaantunut suomalaiseen rehellisyyteen, siihen, että täällä sanotaan asiat niin suoraan. Vaikka joku välillä loukkaantuukin, niin hänestä se on paljon parempi kuin niin monessa muussa maassa vallalla oleva epärehellinen kiertely ja kaartelu. Ja tykkää hän siitäkin miten Suomessa on niin vähän ihmisiä

Olkaa onnelliset, te, joiden tuleva puoliso on länsimalainen Omani on Intiassa, ja hänellä on ollut vaikeuksia päästä tänne lomailemaankin (pari kertaa on loma luonamme peruuntunut turistiviisumin saamisen hankaluuden vuoksi).

Intialainen

Päädyin eksäni kanssa yhteen teini-iässä, ihan kakarana. Oli kiire päästä itsenäistymään, ei siinä ajatellut järkevästi. Ihan erilaisia ihmisiä oltiin jo silloin ja erot vain vahvistuivat kun kasvoimme toistemme rinnalla aikuisiksi. Me oltiin joka asiasta eri mieltä. Maailmankatsomus, kiinnostuksen kohteet, haaveet, käsitys hyvästä elämästä - ihan kaikesta oltiin eri mieltä. Silti 13 vuotta kestimme parina! Ja jos minä pysyin täysin yhteensopimattoman ihmisen kanssa noin kauan yhdessä, niin jaksan uskoa siihen, että tämän nykyisen kanssa pysyn loppuikäni :-) Meillä kun on yhteinen maailmankatsomus, kiinnostuksen kohteet, haaveet ja käsitys hyvästä elämästä! Pitkä ystävyys kypsyi rakkaudeksi eroni jälkeen. Kumpikin tuntee rakastavansa toista enemmän kuin ketään koskaan aiemmin. Ja hän on suorastaan palvonut kahta lastani jo kauan ennen kuin keskinäiset tunteemme kuumenivat tämmöisiksi (itse hän on lapseton, vielä! ) Luottavaisin mielin siis olen uudelleen avioitumassa!