Keke Rosberg

Meilläkin juuri näin

Ei todellakaan näe! Me kun ei noin muuten vietetä perinteisiä häitä, niin halutaan ylläpitää edes jotain perinteitä ja tämä on yksi niistä Vannomme siis valamme kahdestaan karibianmeren rannalla auringon laskiessa... Eli jotenkin pitäisi puku saada raahattua hotellin säilytykseen saakka sulhon näkemättä Sitä ennen hoidetaan virallinen puoli maistraatissa, jonne todennäköisesti pukeudun (tavallista juhlavampaan) hameeseen/mekkoon. Tämän sulho näkee todnäk etukäteen kyllä, saapa vaikka tulla mukaan valitsemaankin sitä Häämatkan jälkeen on sitten vuorossa naamiaiskutsut, ja tämäkin puku valitaan yhdessä. Joten lopulta siis vastaukseni onkin: mies näkee kaksi pukua kolmesta etukäteen, yksi jää salaisuudeksi h-hetkeen saakka

Myös minulla on sulho astelemassa alttarille toista kertaa, minä ensimmäistä. Aivan samanlaisia tuntemuksia on mullakin Lilla Myn ja jukeboksin kanssa Minua ei yhtään (enää) häiritse hänen entinen elämänsä, siis edellinen liitto sinänsä - onhan minullakin takana pitkä avoliitto, josta kaksi lastakin. Eikä varsinaisesti seremonia valojen vannomisineen ja kaikkineen. Aluksi sekin tuotti minulle surua tuskaa, että hän ei ole siinä ainutlaatuisessa tilanteessa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan ensimmäistä (ja ainutta) kertaa kuten minä. No, ihanana ihmisenä hän on saanut minut tästä yli kertomalla uudelleen ja uudelleen, kuinka paljon minua rakastaa, ja kuinka onnellinen ja ylpeä hän on saadessaan juuri minut vaimokseen Mutta ne juhlat! En vain voi olla miettimättä sitä, että mitäs jos muut (hänen sukulaisensa ja ystävänsä) vertailevat meidän hääjuhlaamme aiempaan, ainakin alitajuisesti. Miten minä pystyn nauttimaan häiden suunnittelusta, toteuttamisesta ja läpiviennistä täysin rinnoin nauttien, jos takaraivossa kaihertaa ajatukset, että "mitenköhän heillä tämä oli"? ja "heillä tämä ja tämä oli takuulla hienompaa" ja "mitäs jos tämä ja tämä muistuttaa sulhoa edellisistä häistä". (Heillä vielä oli todella hulppeat, tunnelmalliset, vanhempiensa puoliksi maksaneet satuhäät, joiden kanssa on vaikea ruveta kilpailemaan millään saralla). No, aikani angstattuani kerroin huolestani sulhaselle. Hän itse asiassa kertoi, ettei itsekään usko tuntevansa oloaan mukavaksi astella toista kertaa kirkon käytävää. Joten päätettiin lopulta karata maistraatin kautta paratiisilomalle, jossa vaihdamme sormukset rannalla aivan kahdestaan Myöhemmin pidämme sitten isot naamiasbileet sukulaisille ja ystäville, ja koska niistä ei sitten odotetakaan perinteisiä häitä, voimme rauhassa ja ilman stressiä toteuttaa aivan omannäköisemme juhlat ja koko naimisiin meno tapahtuu juuri niinkuin itsestämme tuntuu parhaalta. Ilman, että kummankaan menneisyys kummittelee taustalla

Ikävää on lukea näinkin monta kurjaa kokemusta Minä jännitin ihan kauheasti appivanhempieni reaktiota. Sulho on ollut naimisissa aiemmin, (Ja itse asiassa vasta aivan hiljattain virallisesti eronnut) ja pelkäsin, etteivät he hyväksy meidän päätöstä mennä naimisiin näin pian. Enkä ollut ihan varma vielä siitä, mitä he ylipäätänsä minusta tykkäävät. Menimme kihloihin tasan vuosi seurustelun alkamisesta, ja seuraavana aamuna, kun appivanhemmat tulivat käymään, sulho ilmoitti, että "tervehtikääpäs nyt tulevaa miniäänne . Ensiksi eivät meinanneet ymmärtää, mistä oli kyse, mutte sítten taisi päässä raksuttaa, ja lopulta heidän reaktionsa olivat ihan positiiviset´. Onnittelivat ja halasivat, mutta todella yllättyneiltä vaikuttivat. Ja olihan se anoppi kysynyt jälkeenpäin, että mikä kiire meillä on Mutta on myös sittemmin kertonut pitävänsä minusta todella paljon, ja kuulemma näkee, että poikansa on minun kanssa onnellisempi kuin koskaan. Sitten he seuraavana päivänä toivat meille kihlajaislahjaksi valokuvan meistä, jonka olivat ottaneet kihlajaispäivänä ja suurentaneet ja kehystäneet. Silloin kerroimme, että emme aio odottaa vuosikausia häihin, vaan ne ovat tulossa ihan pian, ja siihen he, että siitä vaan, kunhan heidät kutsutaan Eli ihan turhaan stressasin! Oman perheeni reaktiot olivatkin sitten ylitsepursuavan iloiset ja onnelliset, mikä oli myös todella ihanaa. Äiti olisi voinut olla hyvinkin hapan, kun on niin katkera omasta epäonnistuneesta rakkauselämästään. Onneksi hänkin oli aivan vilpittömän onnellinen meidän puolesta

Me haluamme jonnekin kauas. Me haaveilimme ensin Afrikan safarista yhdistettynä paratiisilomaan (budjetti tuli vastaan). Toinen mielenkiintoinen kohde olisi ollut Japani (se ei lopulta tuntunut kovin "romanttiselta" eikä siellä ole talvella kovin lämmin). Lopulta valitsimme Meksikon, koska päätimmekin karata naimisiin, ja haluamme ehdottomasti seremonian rannalla Matkalle siis marraskuun lopussa. Ensin viikko Tulumissa (megarauhallinen pikkukylä Karibianmeren rannalla, ei paljon hotelleja/turisteja) sitten toiseksi viikoksi Playa del Carmeniin (isompi turistikohdem mutta ei samanlainen jenkkituristirysä kuin Cancun). +Turkoosi meri, valkeat hiekkarannat, maailman toiseksi suurin valliriutta +sopivan lämmintä, +28 +mayaraunioita, viidakkoretkiä, sukellusta, snorklausta, riippuliitoa, kalastusta ym ym eli TEKEMISTÄ +ylelliset hotellit, hyvää ruokaa, ystävälliset ihmiset -jenkkituristeja -aika kallis hintataso juuri heistä johtuen Meille juuri loistava yhdistelmä lämpöä ja eksotiikkaa, romantiikkaa ja aktiviteetteja!

Jeee, nyt on naimareissu varattu!!! Eli Miimulin tavoin 2 viikon yhdistelmäloma Tulum- PDC - ja vielä samoilla hotelleilla Ihan mielettömän riemukas fiilis! En millään jaksaisi odottaa marraskuuhun asti! Lähtö on 30.11. Onkos muita naikkareita tulossa samalla lennolla?