ainiliini

Meillä juhlapaikka ei itsessään maksa mitään, kun siihen ottaa heidän käyttämän pitopalvelun. Erikseen paikan vuokra olisi ollut 1000€. Pitopalvelu nyt varmasti muutenkin olisi otettu, joten ei ollut kovin hankala valita Näin ollen itse juhlapaikan hintaa on vaikea arvioida... Pitopalvelu ja juhlapaikka hintaan kuuluvat myös liinat, servetit, astiat ja siivous ja isäntäpari avustamassa koko juhlan ajan. Paikkana siis Karllundin kivinavetta Toijalassa.

Me sanomme tahdon navetan parvella Toijalassa ja juhlat on navettatiloissa. Paikkana on siis Karllundin kivinavetta, joka ei siis tokikaan enää toimi navettana

Tuolle Anushkan esteidentutkintajutulle naureskelen aina ääneen kun tätä ketjua käy vilkaisemassa. On ne sulhot vaan NIIIN ihania

Sanokaahan tarkeneeko noilla keepeillä, kun käsivarret kuitenkin jää näkyviin? Meillä häät syksyllä, että ihan hirveän kylmä ei varmasti ole, mutta olen kyllä melkoinen vilukissa

Meillä pidettiin itseasiassa kahdet kihlajaiset Toiset oli sulhon vanhempien luona sulhon sukulaisille ja toiset minun vanhempien luona minun sukulaisille. Syynä oli ensinnäkin se, että meidän omassa kodissa ei olisi ollut mitenkään tilaa kuin max neljän hengen juhliin. Toisekseen päätettiin jakaa porukka, koska kummankaan vanhemmille ei oikein olisi sopinut kaikki ja näin sulho pystyi tutustumaan paremmin minun sukulaisiin ja minä sulhon sukulaisiin, koska molemmissa suvuissa oli paljon henkilöitä, joita toinen ei ollut aikaisemmin nähty. Myöskään meidän vanhempamme eivät olleet vielä nähneet, koska välimatkaa heidän asuinpaikoillaan on jonkin verran. J älkikäteen ollaan oltu tyytyväisiä, eikä vieraatkaan valittaneet.. ainakaan meille:) Sulhon mummu oli ainut, joka harmitteli, ettei nähnytkään minun vanhempiani vaikka oli kovasti odottanut sitä.

Meillä kihlapäivä jäi miehen päätettäväksi, koska olin tehnyt selväksi, että jos hän ei kosi, niin sitten ei päästä koskaan kihloihin.. Niinpä hän valitsi 1.11. koska se on kuulemma helppo muistaa..

Tuntui kyllä, että halkesin onnesta Luulin, että toinen oli ostanut myöhästyneitä vuosipäiväkukkia, mutta eihän se ollutkaan sitä varten.. sain vain vastattua tottakai ja sitten jo itkeä pillitin toisen kaulaa vasten *olen hirvittävä itkupilli joka tilanteessa*

Tätä asiaa olen pohtinut pääni puhki. Kaason kanssa turistessa tultiin siihen tulokseen, että hän saa päättää polttareiden vieraslistan yhdessä toisen kaasoni kanssa. He kertovat heti polttarikutsun yhteydessä, että häiden juhlapaikka asettaa rajoituksensa kutsuttujen määrään, mutta mikäli haluat osallistua polttareihin ja juhlia häitä sillä tavalla, olet kovasti tervetullut. Näin jokainen voi päättää jo siinä vaiheessa haluaako osallistua vai ei. Ehkä olen sitten itsekäs, mutta minusta tuossa toimimistavassa ei ole mitään väärää. Jos tuntee kurjaksi osallistua polttareihin vaikka ei pääse tulemaan häihin, niin silloin voi jättäytyä pois myös polttareista. Olen myös tällaisesta toimimistavasta kuullut ja osallistuneet ovat olleet mielissään, että ovat päässeet juhlistamaan häitä. Tietenkin kukin toimii tyylillään

Mä ajattelin, että laihduttelen tässä myös ennen häitä, kuten neea, mutta kävin sovittamassa yhtä kerran pidettyä pukua ja se oli NIIN täydellinen mulle, että en yksinkertaisesti voinut hättää sitä ottatta!! Onneksi siinä on nyörit takana eli vähän voi laihduttaakin Eli minä olen nyt sitten ostanut pukuni ja häihin on aikaa 9kk...

Nyt pitää kyllä vähän pyörtää puheitani mitä tuossa aiemmin olen kirjoittanut sillä.. Kävin toissapäivänä sovittamassa yhtä hääpukua ja se oli se. Olin aivan ihastunut, puku iski kuin tuhat volttia. Ei epäilystäkään, se on minun pukuni ja hintakin oli kohtalaisen huokeat 300 euroa, joten en joutunut miettimään otanko puvun vai en Nyt on ongelmana kuinka jaksan näin pitkään olla näyttämättä pukua sulholleni, mutta ehkä tämä täpinä tästä laantuu jossain vaiheessa

Tottakai avec voi olla samaa sukupuolta! Meidänkin juhlii on tulossa samaa sukupuolta oleva pariskunta lapsineen ja pettyisin kovasti, jos he eivät tulisi. Mielestäni silloin jos kutsu on myös avecille, on kutsuttavan vapaus päättää seuralaisestaan, myös seuralaisen sukupuolesta eikä asiasta sen kummemmin tarvitse kertoa. Jos jollain vieraalla on ongelma asian kanssa, hän voi siirtyä juhlimaan muualle (kuten joku jo tässä ketjussa aiemmin mainitsi). Istumajärjestyksessä pariskunnat istuvat samalla tavalla oli kaksi naista, kaksi miestä tai mies ja nainen. Ei se sen vaikeampaa ole

m.cranen tekstin loppuosa oli kyllä kuin omasta suustani!! Minä olen juurikin pahimman luokan stressierkki ja esim ennen inssiä kävin vessassa itkemässä, kun jännitti niin paljon Häät on aivan eri luokkaa tärkeydessään kuin inssi, joten voitte vain kuvitella kuinka välillä kauhistuttaa! Väkisin olen välillä miettinyt, että teenkö nyt oikean ratkaisun, vaikka oikeasti en sekuntiakaan sitä epäröi. Mistä ihmeestä ne peikot vaan ryömii mieleen? Vaikka muuten olenkin mielestäni positiivisesti ajatteleva ihminen, parisuhteessa olen ehdoton pessimisti (ei pety niin pahasti, kun valmiiksi on odottanut pahinta). Melkein vuosi meni ennen kuin uskoin, että ehkä sulhoni haluaa tosissaan olla kanssani Peikkoja mieleen tuo kyllä myös se, että olemme melko nuoria ja osa lähipiiristämme on sitä mieltä, että mitä ihmettä me hoppuillaan. Parempi olisi mennä naimisiin kymmenen vuoden seurustelun jälkeen.. Mutta yhtä kaikki, tiedän sulhoni olevan minulle se oikea ja yhteiselomme jatkuisi, vaikk häitä ei tulisikaan nyt. Mielestäni avioliitto on merkki siitä, että olemme valmiita hyvinä ja huonoina päivinä tukemaan toisiamme lopun elämää, aivan kuten olemme tukeneet toisiamme tähänkin saakka. Uskon vahvasti siihen, että 2059 meillä vietetään 50-vuotishääpäivää

Minun sulhoni tässä muutamia päiviä takaperin lueskeli tätä ketjua ja naureskeli myös ääneen. Totesi sitten myöhemmin illalla minulle, että miksen minä ole kirjottanut mitään hänen sanomiaan hassuja juttuja tänne.. Muoks. Täytyy tarkentaa, että toinen ei ole juurikaan osallistunut koko hääjärjestelyihin vielä paitsi katselemalla limusiineja.. Mistä siis olisin tänne voinut kirjoittaa? Kyllähän tuo tosin mainitsi tässä yksi päivä, että on huomannut häiden järjestelyssä olevan kauheasti kaikkia tehtävää.. Mitäpä minä siihen kuin NIINPÄ!

Mitä miehenne on tykänneet huomenlahjakuvista?? Oliko kumma tunne keikistellä kuvaajan edessä? Muutkin oli hyviä kuvaajia tampereen seudulta kyselleet, mutta en huomannut mitään vastauksia eli onko kenelläkään kokemuksia tampereenseudun kuvaajista?

On jotenkin lohdullista kuulla, että ne jotka ovat "häämasista" ounastelleet, ovat siltä ehkä välttyneet kokonaan, toisille moista ei ole ollenkaan tullut ja toisille taas on ennakko-odotuksista riippumatta. Itseni voisin luokittelisin siihen ryhmään, jolla tulee jonkin lainen "ontto olo", sillä pelkästään kihlojen jälkeen oli sellainen olotila Toivottavasti ei vain käy niin kuin Brassille (toivottavasti teillä jo tilanne vähän helpottaa?). Ollaan myös suunniteltu häämatkaa pian häiden jälkeen, ettei arkeen palaaminen ihan tapahdu rysähtäen ja sit voi askarrella kiitoskortit ja melkein sit voikin jo aloittaa joulukorttien tekemisen Mutta tätä ketjua lukiessani olen päättänyt, että turha mitään häämasista odottaa etukäteen vaan ottaa se, mitä eteen tulee

Itse olen miettinyt kovasti, että jos ostan puvun nyt, niin mitä jos löytyykin joku vielä ihanampi! (Häihin kun on vielä aikaa melkein 9kk) vai pitäisikö vaan seurailla tilannetta ja antaa nyt kauniilta tuntuvan puvun vielä odottaa. Mutta en voi olla ajattelematta, että jos en nyt osta sitä pukua, mikä tuntuu ihanalta, niin mitä jos mitään ihanampaa ei tulekaan ja ko puku tulee myydyksi enkä siis saisi sitäkään Toisaalta olen kyllä myös sitä mieltä, että hääpukukin on vain puku ja kaikenlisäksi puku, jota käytetään vain yhden kerran, enkä ole pukkuuni omaisuuksia laittamassa. Silti toki toivoisin, että puvukuni olisi ehkä jossain määrin se the puku Mutta turhaa sitä kai on siitä yhdestä mekosta stressata (vaikka lähes päivittäin pukuja netistä etsinkin ) Ihania pukuja on kuitenkin NIIN paljon

Me oltiin kurssilla Helsingissä. Ihan sattumalta löysimme sen netistä. Heidän nettiosoitteensa on www. muotoilija.com. Sieltä saa vähän lisää tietoa kyseisen paikan kursseista. Suosittelen kyllä ehdottomasti!

Meillä on häihin aikaa vielä reippaasti yli puoli vuotta ja sormukset on ollut tehtynä nyt kesästä asti. Teimme siis sormukset toisillemme. Minä tein sulhon sormuksen ja sulho minun. Noh... kultasepän opissa oltiin ja he viimeistelivät sormukset ja istuttivat minun sormukseen timantin, mutta rungot on tehty omin kätösin. Tietenkään sormukset eivät ole mitkään super prameat, mutta meistä oli ihana ajatella, että sormukset, jotka ovat merkkinä liitosta (vaikka toki myös ihania koruja ) ovat toistemme tekemät . Minun sormus on keltakultaa (koska myös kihla on) ja sulhon sormus on valkokultaa ja ehkä noin tuplasti leveämpi kuin omani. Minun sormukseen on istutettu valkokultaiseen pyöreään rinkulaan (ei oikeen ole nää termit hallussa ) timantti. Sormukseni on saman levyinen kuin timantti, mutta istutus ei ole aivan reunasta reunaan vaan menee toiselta puolelta hieman yli. Sulhon sormuksessa on saman kokoinen pyöreä "kuoppa" tai kolo sormuksen reunassa, johon minun sormukseni sopii täydellisesti. Näin siis sormuksemme tavallaan muodostaa yhden sormuksen, kun ne laitetaan vierekkäin. Hintaa sormuksille tuli ihan mukavasti, mutta molemmat olemme erittäin tyytyväisiä. Hintoja en nyt ihan tarkkaan muista enää, mutta olisiko ollut, että minun sormuksen runko maksoi 100€ ja sulhon 300€ ja timantti maksoi 450€ ja sormusten suunnittelu sekä toteutuskurssi 50€. Tajusikohan tuosta selityksestä mitään

Tuolla on aikaisemmin ketjussa ollut puhetta, että onko tuollainen juhlaohjesääntö loukkaava. En ole itse moiseen aikaisemmin törmännyt, mutta olen HUOJENTUNUT, että sen löysin, sillä nyt saa juhlijoille oikeasti tärkeät tiedot viestitettyä ilman, että kutsua tarvii tupata täyteen "ps, pps, pppppps" juttuja. Meillä tulee ohjeeseen varmasti se, että alkoholia on vähän tarjolla, mutta jokainen saa toki ottaa oman pullon mukaan, vähän tietoa hääpaikasta ja paikanpitäjien toivomuksia muutamista seikoista. Ohjesääntöön saa myös mukavasti liitettyä tiedon, että juhlaväki osaa varata lämmintä vaatetta mukaan, sillä tanssit ovat ulkotilassa ja syysiltoina voi olla jo vähän viileää. En voi käsittää, että joku voisi moisesta loukkaantua...

Minä meillä enimmäkseen olen kutsuja pohdiskellut ja sulho on sitten raakaversioista saanut sanoa mielipiteensä. Mietinnässä on ollut juurikin tuo Pietan mainitsema Juha Tapion kappale, kun Juha Tapion musiikki on yhteisen matkan varrella liittynyt jos jonkin moisiin tilanteisiin.. Haluaisin ehkä kuitenkin jotain omaperäisempää, mutta tuskin sellaista runoa löytyykään, mitä joku ei olisi käyttänyt, ellei sitten omaa väkerrä.. Edit: muutamia kirjotusvirheitä korjailtu

Voi kauheeta miten ihania runoja! Olen ajatellut isäpuoltani pyytää minut saattamaan ja ehkäpä hänen synttärikortin väliin laitan jonkun näistä. Kuitenkin tuli ihan hirveä ikävä omaa edesmennyttä isää ja eihän tästä vetistelystä meinaa tulla loppua millään.. --> vetäytyy parkumaan peiton alle

Tällaisen löysin, kun asia oikein alkoi askarruttamaan.. Olen aina luullut, että naisen nimi tulee ensin etiketin mukaan. Tässä nyt leinee kuitenkin oikein. Kovin moni ei kuitenkaan taida muutenkaan viedä häitään läpi kaikkia etikettijuttuja noudattaen, joten eiköhän kutsukuorienkin kirjoittamisessa voi käyttää sitä mallia, mikä itsestä tuntuu luontevimmalta?! Tämä löytyi amoriinin sivuilta: Kuorien osoittamisessa voi noudattaa seuraavaa, yleisesti hääkutsuissa käytettävää yleisohjetta. Aviopari, joista miehellä on arvonimi, ei lapsia: Majuri ja Rouva Matti Meikäläinen Aviopari, joista naisella on arvonimi, ei lapsia: Pappi Minna Meikäläinen & Matti Meikäläinen Edelliset lapsineen: Majuri ja Rouva Matti Meikäläinen perheineen Aviopari, ei lapsia: Minna & Matti Meikäläinen Aviopari lapsineen, sama sukunimi: Minna & Matti Meikäläinen perheineen Avopari, lapset, eri sukunimet: Minna Meikäläinen & Matti Mattila, Jenni & Juha Meikäläinen Aviopari, jolla sekä omia, että yhteisiä lapsia: Minna Meikäläinen & Matti Meikäläinen, Jenni & Juha Meikäläinen, Mikko Matinpoika. Yhdessä asuva pari, ei naimisissa: Ensin läheisempi, sitten tämän kumppani Seurusteleva henkilö seuralaisen kanssa: Matti Meikäläinen avec Avec tarkoittaa "kanssa", kutsuissa "seuralaisen kanssa", joten sanaa "ja" ei käytetä enää lisänä. Samassa taloudessa asuu useampi henkilö, jotka eivät ole saamaa ydinperhettä: Minna & Matti Meikäläinen, Isoäiti Meikäläinen, Matin veli Meikäläinen, Jenni & Juha Meikäläinen (lapset) Tai: Minna & Matti Meikäläinen perheineen, Isoäiti Meikäläinen, Matin veli Meikäläinen Tai pelkästään: Meikäläisen perhe Yhdistelmänimi ja erinimisiä lapsia: Minna Meikäläinen-Heikäläinen & Matti Heikäläinen, Jenni Meikäläinen & Juha Heikäläinen (lapset) Jos kirjoitetaan pelkästään "perheineen", tämä koskee virallisesti vain ydinperheen samassa taloudessa asuvia ihmisiä, mutta koska ihmiset ymmärtävät asiat eri tavalla, kannattaa mainita kutsutut nimeltä, varsinkin jos koko saman talouden väkeä ei kutsuta! Jos kyseessä on kutsu, joka esitetään työporukalle, suuremmalle joukolle opiskelutovereita tai harrastusryhmälle, on ymmärrettävämpää, että kutsu ei koske puolisoita, seurustelukumppaneita ja heidän lapsiaan. Silloin kannattaa kutsu antaa ennemminkin henkilökohtaisesti osoitettuna koko porukalle tyyliin: Karvakuonot Koirakoulun mimmit! Minna, Sanna, Anna, Helena, Jutta, Virpi, Liisa, Marketta, Tiina, Pirkko ja Eeva. Kutsumme teidät nimeltä mainitut… Näin ei jää epäselväksi ketä kutsutaan.

Marttulin kanssa samalla linjalla mennään eli kaksi kaasoa minullekin: isosiskoni ja paras ystäväni. Ei ollut vaikea valinta

Mulla on selvät sävelet sen suhteen, että sulhon kanssa en kävele. Haluan nähdä sen ilmeen, kun hän näkee minut ensimmäistä kertaa hääpuvussani. Ongelmana on sen sijaan, että kävelenkö yksin vai pyytäisinkö isäpuoltani saattamaan. En ole koskaan isäpuoltani kutsunut isäksi, eikä olla erityisen läheisiä. Ehdittiin kuitenkin asua melkein 10 vuotta samassa talossa ennen kuin muutin omilleni ja on siis sillä tavalla kuulunut elämääni jo jonkin aikaa. Tiedän, että hänelle se olisi iso asia, sillä hän mieltää minut omaksi lapsekseen. Vaikeaa päättää mitä tässä tekisi. Onko kellään muulla saman kaltaista tilannetta? Edit: sen verran täytyy vielä lisätä, että oma isäni on kuollut jo vuosia sitten, joten vaikka isäpuoleni saattaisikin minut, se ei ainakaan ketään loukkaa.

Se on hassua, miten muut ihmiset kokevat velvollisuudekseen ilmaista "oletteko nyt tosissanne" -kommenttejaan. Eiköhän jokainen naimisiin mennessään usko aidosti siihen, että tämä kestää! Tulee niitä eroja, vaikka olisi ennen häitä seurusteltu 10 vuotta. Kukaan kun ei voi tulevaisuutta ennustaa. Elämä on niin lyhyt, että mielestäni pitää elää sitä onnea mitä on. Meillä tulee melkein 3 vuotta ennen kun sanotaan tahdon ja silti (ehkä koska olemme nuoria) etenkin minun sukulaiset kokevat tärkeäksi useaan otteeseen varmistella tarkoitusperiämme...