empiria

Morsian
  • Content count

    26
  • Joined

  • Last visited

About empiria

  • Rank
    Juniori
  • Birthday 06/02/75

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Göteborg, Sverige
  • Interests
    Askartelu:), koiran kanssa touhuaminen, ystävien kanssa hengailu, seinäkiipeily ja matkailu.
  1. Pandurohobbysta saa: http://www.pandurohobby.fi/pan/IboxServlet...&AID=712735 Voin suositella Panduron tuotteita.
  2. -Avustajia ja vieraita saattaa jännittää yhtä paljon...tai enemmän Meillä mä jouduin tekemään itse kaikenlaista, ennen juhlan alkua ja sen jälkeen, koska kaaso jäätyi jännityksestä, ja myös vanhempani olivat lamaantuneita. Kannattaa muistaa, että jos on itse tottunut esiintyjä, muut eivät välttämättä ole. Ja saattavat jopa sallia morsiamen itse hoitavan asioita. Mua vaan yksi sukulainen tuli kieltämään, kun sammuttelin hääpaikan kynttilöitä (homma jonka olin nakittanut muille). Harmittaa vieläkin, että osa illasta meni kaikenlaisiin hommiin, osaa sukulaisista en tavannut kättelyjonon jälkeen. Eli kannattaa siis muistaa toisten jännittäminen (ja olla pahastumatta), mutta myös yrittää valita sellaisia henkilöitä, jotka eivät ihan heti jäädy. Lähipiiristä löytyy varmaan useampi touhukas, joka pärjää jota paremmin kun saa tehdä jotain, eikä vaan tönöttää. Jos olette ainoat juhlapöydässä, olette ainoat Jos plaseeraa itsensä ja puolisonsa istumaan erilliseen pöytään, siellähän nakotatte - ihmiset eivät helposti kehtaa tulla siihen juttelemaan koska samalla joutuu kaikkien katseiden kohteeksi. Nyt valitisisin toisin eli plaseeraisin meidät mihin tahansa porukkapöytään. Siihen on helpompi vieraidenkin poiketa pulisemaan. Ja itselläkin olisi rennompi olo varmasti. Alkoholittomaan booliinkin ideaa Meillä oli huolella maisteltu ja nimetty alkoholitonkin booli, jota kului paljon myös aikuisilla - ja kiiteltiin siitä. Lapsille voi erikseen tehdä vielä pillimehubuffetin, jos haluaa tehdä alkoholittomasta boolista vähän enemmän aikuiseen makuun sopivan (kirpeän, hillityn värisen jne). Häissä mielellään suu napsaa kaikilla ja lasi istuu kädessä, eikä ole hyvä tarjota ainoastaan hauskaa/hyvää viinas-juotavaa. Iltapala saattaa loppua, jos vieraat viihtyvät pitkään ja kuuntelet ainoastaan pitopalvelun ohjeistusta Kiistelin pitopalvelun kanssa siitä, onko 70 vieraasta vielä suurin osa syömässä iltapalaa yhdeksän jälkeen. Pitopalvelu väitti tiukkaan, ettei tarvi varata kuin 45:lle. No, meiltä ei juuri kukaan lähtenyt ennen iltapalaa. Itselleni esimerkiksi ei jäänyt mitään kun piti huolehtia, että kaikki saavat jotain - lämmittelin sitten mikrossa päivällisen jämiä. Ei kannata tuhlata rahaa pieniin piiperryksiin ja sälään Se unohtuu kuitenkin, tai jää huomaamatta. Säästä mielummin se yksityiskohtien pohdinta ja raha häämatkalle, siellä on ihan eri tavoin aikaa nautiskella pienistä ihanuuksista.
  3. Helppo lautasliinarengasohje, ja varioitava: Leikkaa vessapaperirulla saksilla neljään osaan, muotoile uudestaan pyöreäksi, liimaa pintaan haluamaasi paperia ja koristeita. Mä käytin liimattavana paperina leveätä avattua paperinarua, joka sattumalta on just sen levyistä että siitä riittää renkaan ympäri. Ohuet liiat reunat voi liimata toiselle puolelle. KOristeeksi voi liimata vaikkapa kiiltokuva, jonkun teemakuvan, napin, tarran...
  4. En lukenut koko ketjua, mutta eikö olisi helpompi käyttää Cernit-massaa? Saatavina eriväreissä, paistetaan uunissa, ei paisu. Itse muovailin siitä meille hääkakun koristeen, josta tuli tosi ihana! Semmonen muovailuvahapariskunta:) Ennen paistoa tuikkasin neulalla reiän morsian-hahmon päähän, johon siitten kiinnitin paistamisen jälkeen nuppineulalla palan tylliä hunnuksi.
  5. Meillä oli kivat viinipullon muotoiset ohjelmat, mallin katsoin linkistä http://www.ruthannzaroff.com/mirkwooddesigns/templates.htm Käyttämäni malli oli tuolla oleva Champagne bottle, josta muokkasin vähän pidemmän pullon, jotta koko ohjelma mahtuisi. Pöytäohjelma oli siis taitettava, seisoi itsenäisesti, ohjelma sisällä ja etukanteen printtasin etiketin, jossa luki nimemme ja hääpäivä. Linkissä muitakin hyviä, esim karkkikteloita.
  6. Vielä tuohon alkuperäiseen eli Knuutilan huonoon puoleen; vuokraajaan: Yhdyn edelliseen eli kaikki paperille (ei sähköpostille ainoastaan), kuvat paikoista ja riitelijät valmiusasemiin. Paikka on kuitenkin kaiken sen harmin arvoinen. Paikanvuokraaja on hirveän miellyttävä etukäteen, huijaa kyllä normaalia ihmistä. Meillä talvihäissä päärakennuksessa söi noin 75 henkilöä. Leijonakammari oli kokonaan tyhjä, ja pääsaliss olisi voinut tiivistää.
  7. Hei, juhlimme ihania häitämme viime tammikuussa. Muutama huomio näin jälkikäteen: - Kannattaa varmistaa, että juhlapaikalla _saa_ polttaa kynttilöitä. Monissa paikoissa se on kielletty. Jos ei saa, tiimarit ja muut myyvät paristokäyttöisiä tuikkuja. Eroa ei häähumussa huomaa. Ja kannattaa nimetä kynttilävastaavia, jotka tsekkaavat sammutuksen tiloista poistuttaessa. Mä unohdin, ja jouduin ite käydä puhaltelemassa - vaihdoimme tilaa kesken illan tansseja varten. - Haaveilin myös sädetikkukujasta. Ongelma kaatui kuitenkin vieraiden määrään: ennen kuin 80 vierasta on saanut sytytettyä tikkunsa, ekojen tikut ovat jo palaneet. Ei ole mahdollista, ellei ihmeitä tapahdu:) Heitätimme riisiä, peruspuuroriisiä, sitä ei keitetty etukäteen kuten täällä suositellaan, eikä tarttunut ikävästi mihinkään, toki sitä tippui tukasta ja puvusta pitkin iltaa. Kannattaa muistaa, että kaikkia jännittää siinä vaiheessa, eikä kovin monimutkainen kuvio onnistu. Riisin heitto on pikkulapselle ja suvunvanhimmallekin tuttua/helppoa. Jaoimme ihan suoraan isosta korista; siskoni kävi kiertämässä vieraat pihalla. Se on vain tooosi pieni osa iltaa. Ja se liikutus mitä pari tuntee nähdessään tuttuja kasvoja kujassa uloskulkiessaan, siinä riisit unohtuu. Joillakin kirkoilla on riisinheittokielto. - Jäälyhdyistä; jätimme ne viimeisen viikon päätökseksi, koska säät olivat liian leudot. Pakkanen tietty kiristyi hääiltana, mutta pärjäsimme ilman lyhtyjä, tavallisten ulkotulien ja -lyhtyjen voimin. - Meillä koristelutyö väheni huomattavasti, koska hääpaikka oli vanha kartano, itsekin jo niin koristeellinen. Emme tarvinneet siis mitään seinäkoristeita. Pohdin kyllä etukäteen, että jos tarvitaan, laitetaan muutama valokuva meistä seinälle, ja vaikka pikku tarina kuvasta, sekä korkeille kukkapöydille maljakoihin oksia. Mikäli suuret seinäpinnat ahdistavat, kannattaa muistaa mihin päin vieraat katsovat; pöytäseuralaisiinsa, teihin tai tanssilattialle. Seinät voi jättää omaan arvoonsa:) Itseasiassa jälkeenpäin ajatellen tuo valokuvajuttu joko seinäpahveille tai jollekin pöydälle selailtavaksi olisi ollut kiva juttu; lähipiirin lisäksi esimerkiksi matkoistamme ei juuri kukaan tiedä mitään, eikä häissä ehdi kovin kummoisia kuulumisia vaihtamaan, kun kaikki vieraat puhuvat vain häistä. Olisi ollut mukavaa kertoa kuvin ja sanoin, että tällaisia me olemme häähumun ulkopuolella. Onneksi laitoimme edes hääkakun koristeeseen koiramme mukaan, se tuntui kiinnostavan monia koiraihmisiä - kaikki eivät tienneet edes sitä meistä. - Valitsemasi värit sininen, valkoinen ja punainen kuulostavat kauniilta. Valkoisesta tulee heti mieleen kakkupaperi, mikäli sellainen koristeellisuus sopii tyyliinne. Askartelukaupoissa myydään pientä lasinalusen kokoista kakkupaperia, jota voisi käyttää koristeena pöytäpinnalla, plaseerauskortissa, lautasliinapidikkeessä, ehkä jopa naruun ripustettuna tai ikkunaan tarrattuna? Ovat silkkipaperi-lumihiutaletta jämäkämpiä. Jos olet askarteluhenkinen, kannattaa ostaa myös rulla kreppipaperia ja katsoa, mihin se sopisi. Meillä oli iltapalapöydässä peruslasimaljakoiden päälle kietaistu rusetti kauniista kreppipaperista. - Meillä oli plaseerauskorttina viinilasin reunaan kiinnitetty pahvinen kukka. Siis sillätavalla, kuten joissakin drinkeissä on appelsiininviipale; reunasta keskustaan asti leikattu halkio. Nimi on kirjoitettu kukkaan liimattuun lehteen. Oli tosi nätti, ja näytti löytävän paikkansa monen miespuolisen takinnappiin kiinnitettynä nimilappuna:) - Kannatan kyllä kovasti tuota aiemmin mainittua valosarjan tunkemista lasimaljaan; on helppo ja paloturvallinen kaunis valaisin. Summasummaarun; tuhrasin aikaa koristeisiin ehkä vähän liikaa, vaikka yritinkin tehdä yksinkertaisia ratkaisuja. Suurin osa vieraista ei kuitenkaan huomaa niitä, miehet varsinkaan. Jos haluat kysyä jotain talvihäihin liittyen, pistä viestiä!
  8. Vietimme häitämme Knuutilassa viime talvena. Paikka on aivan ihana ja toimiva, vieraat tykkäsivät. Ainoa ja huomioonotettava miinus on täällä muuallakin mainittu vuokraajan käytös juhlien jälkeen. Asiat sujuivat todella hyvin ennen juhlia, mutta juhlapäivänä; pakkasta oli miinus 15 eivätkä olleet tulleet lämmittämään tiloja! Toimelias äitini tarttui toimeen, ja tarkenimme. Vaikka lämmittämisestä oli puhuttu ikään kuin automaattisena ennen juhlaa, omistaja väitti, ettei sitä oltu tilattu. Vaikka itse oli sanonut, että huolehtivat lämmittämisestä. Lisäksi, häiden jälkeisenä aamuna omistaja saapui paikalle aamuyhdeksältä myrskyn merkkinä ja alkoi valittamaan että joka paikassa pulloja, tavaroita jne. Toki olikin, koska olimme sopineet poistuvamme klo 12. Onneksi kaasoni ja äitini ovat sen verran topakoita, että nainen pantiin ruotuun. Hän meni myös valittamaan 75-vuotiaalle isälleni, että joku on särkenyt vessan lavuaarin. isäni, alan ihminen, kävi katsomassa ja totesi, että lavuaari on ollut rikki jo pitkään. Nainen uhkasi silti laskulla ja lähettikin sen perään. Eli käykääpä ottamassa valokuva väentuvan miestenhuoneen lavuaarista ennen juhlia kaiken varalta. Lasku vuokrasta ja pöytäliinoista tuli kahdella eri liitteellä sähköpostitse, joten emme huomanneet toista liitettä; omistaja soitti ja uhkaili perinnällä pöytäliinalaskusta. Eli summa summarun, miestäni lainaten: Suvun paatunein riitapukari aamulla omistajan kanssa nokikkain, ja hääpari pysyköön kaukana. Ei yhtään kunnioita vieraita juhlan jälkeen, vaan mullekin, morsiammelle kehtasi näyttää pitkää naamaa aamulla. Ja oikeasti, kaikki menee varmasti tosi hyvin, kuhan huomioi tämän henkilön hankaluuden. En olisi missään tapauksessa halunnut viettää häitä muualla, niin ihana paikka se on!
  9. Meidän vihittiin maistraatissa ennen matkaa, ja Thaimaassa kävimme kahdestaan buddhalaisessa hääseremoniassa munkkitemppelissä. Jos jotakuta kiinnostaa tämmöinen, voin antaa lisätietoja ja vinkkejä. Netissä palvelua tarjoaa esim. http://www.wedding-phuket.com/packages-buddhist.htm, mutta me järkkäsimme itse ja halvalla. Hääpaikoista; monilla resorteilla ja hienommilla hotelleilla on yksityisranta, joissa seremonioita järkätään. Kannattaa siis kysyä sähköpostitse suoraan hotellista; tällöin jää yksi välikäsi eli se kallein, hääjärjestäjä pois. Hyvissä hotelleissa on maukkaat ruuat ja kauniit kukka-asetelmat "automaattisesti", peruspalvelutaso, juhlavuus ja sisustuksen kauneus ovat ihan eri tasoa kuin suomessa vastaavan hintaisissa paikoissa.
  10. Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen päivä, mutta ehkä mieleenpainuvinta oli dementiasta kärsivän tätini tapaaminen kättelyjonossa. Kaikki olivat varoitelleet etukäteen, että hän ei ehkä muista. Mä olin ihan että jos ei muista niin ei muista, minkäs taudille teet. Täti muisti! Ja vielä melko nopeasti, lyhyen katselun jälkeen, ja muisti vielä mitä oli luvannut minulle 10 v aiemmin. Olin niin liikuttunut. Myöhemmin hääjuhlassa hän ei enää tosin oikein muistanut, missä oli.
  11. Meillä oli kauhean toimiva tuo komento kutsussa "tavaraa on jo, voitte halutessessanne muistaa häämatkatiliämme". Silti saimme mariskooleja, joita mieheni inhoaa mutta minä rakastan.
  12. Meillä meni reilut kaheksan tonnia 70 hengen häihin, ja budjetti oli tarkkaan laskettu. Vanhemmat osallistuivat kiitettävästi kustannuksiin. Ainoa, ja ehkä vähän hassu kritiikin kohde budjetissamme oli bändi. Se tuntui olevan vähän ylimääräinen; taukojen ohjelma oli se mikä kiinnosti, vaikka bändi olikin hyvä. Mutta bändiä ei saa halvalla tai vaan yhdeksi setiksi, jos ei ole kaveribändi.
  13. Eniten yllätyin ehkä rahanmenosta; ostelin pitkin matkaa "kaikenlaista pientä" ja lopulta huomasin, miten monta sataa näistä píkkuostoksista kertyikään. Eli kannattaa olla tarkkana. Toiseksi; yllätyin siitä kuinka paljon häiden järjestäminen muistuttaa ihan mitä tahansa muuta järjestelyä. Eli jos ei ole hyvä siinä, kannattaa pyytää apua. Kolmanneksi; Yllätyin siitä, miten pieniä asioita loppupelissä monta yötä miettimäni paikkakortit ja muut sälät loppujen lopuksi vieraille ovat. Ne ovat vain paikkakortteja ja muita sälää, jotka unohtuvat pöytään tai ne taitellaan lennokeiksi. Neljänneksi; yllätyin siitä, miten mukana vieraat ovat, jotta häät onnistuisivat. Se tuntuu olevan sellainen yhteinen puserrus, tai päiväuni.
  14. Hääjuhlaan kuuluvat vastoinkäymiset, niin meilläkin: Ennen häitä: * Kutsuun laitettiin ilmottautumispäivä kääntöpuolelle, ja sitä ei suurin osa vieraista huomannut; sain jo itkeskellä ettei kukaan tuu. * Viinarahtireissulla superpakkasessa auton pesuneste jäätyi, ja jouduin pysähtymään kymmenen minuutin välein putsaaman lasin, ja myöhästyin siksi laivasta ja kynsisalongista, ja rakennekynnet jäivät haaveeksi * Onnistuin vahingossa laihtumaan juuri ennen vikaa puvun sovitusta niin, että tiukka korsettiyläosa, jonka piti sopia ilman liivejä, ei tukenut isoja tissejä yhtään. Onneksi löytyi liivit alle. * Hääpäivän aaton vastaisena yönä - onneksi - tarkistin passini ja huomasin, että sen etusivu on rikki! Rikkinäisellä passilla ei voi matkustaa. Valvoin koko yön, koska hermoilin passin saamista yhdessä päivässä (läksimme matkaan suoraan häistä). Onnistui, mutta kuvassa on kauhea silmäpussi-bridezilla. * Passihermoilu kostautui, ja hääjuhlapäivän aamuna mulla oli kaksi herpestä, toinen ylä- ja toinen alahuulessa. Emme voineet suudella. Ja kuvia en ole vielä edes nähnyt, muotokuvaaja tosin lupasi käsitellä märkivät ruvet kuvista pois. Hääpäivänä: * Laihtumiseni vaikutti myös vannehameeseen ja hameeseen niin, että sulho astui ekan kerran helmalle jo kuvauksissa ja rits. Illan mittaan niin moni astui helmalleni, etten jaksanut enää kierrellä vaan meluisassa juhlassa huusin aina "X, pois sieltä helmalta!" * Hääkimppu ja viehe unohtuivat kuvasta, vaikka kuvaaja kysyi niitä, väitin jostain syystä, ettei niitä ole (?) En siis kuunnellut, mitä hän kysyi. * Vanhemmat hermoilivat niin, että sain käydä kädestä pitäen hakemassa heidät kättelyjonoa varten kiireisimpien vieraiden ja istuutuessa omille paikoilleen. Isäni liikuttui niin, ettei voinut sanoa tervetuliaissanoja ja äitini itki niin, että missasi pari tuttua vierasta jonossa:D * Kaasoni oli liian kohtelias, eikä sanonut minun haisevan törkeästi hieltä. Lopulta yksi vieras raahasi minut vessaan, pahoitteli ja pesi kainaloni. Dödö ei kertakaikkiaan vaan pitänyt yhtään, vaan jouduin tekemään saman noin sata kertaa. Kaasot, olkaa suoria! Ja yleensä hikoilemattomat morsiot, ostakaa apteekista kainaloainetta. * Vieraat eivät ensialkuun oikein osanneet puhua kanssani normaalisti, joten sulhon juhliessa miesporukassa sain toljottaa yksinäni ja lopulta aloin siivoamaan. Ja joku tuli heti sanomaan, ettei morsian saa siivota, muttei kuitenkaan tarjoutunut seuraksi. * Olimme laskeneet ruokailuun vain kaksi lasillista viiniä, jottei porukka humallu liikaa heti, mutta pitopalvelulle tämä unohtui kertoa - viiniä oli paljon ylimääräistä ja se loppui heidän kaatovauhdillaan ennen jälkiruokaa. Muuta juomaa oli kylläkin. * Pitopalvelun mitoittama 50 hengen iltapala loppui kesken, koska kukaan 70 vieraasta ei lähtenyt ennen iltapalaa. Pitopalvelu kun oli tiukasti sitä mieltä, että väki vähenee dramaattisesti heti häävalssin jälkeen. Meille ei riittänyt mitään syötävää. Komensinkin sitten BM:n hakemaan pitopöydän rääppiäiset, ettei morsian kepsahtaisi ensimmäisenä. Muuten kai kaikki meni nappiin ja ylikin...Ylihuolehtiville morsiammille (joihin luen itseni) tärkein neuvoni on se, että jotkut asiat menevät pieleen, mutta häävieraat tekevät parhaansa, että kaikki sujuu, siis että kaikki ovat teidän puolellanne ja auttavat. Myös negatiivisessa mielessä; jos yrittää tehdä jotain vastoin hääperinteitä, vieraat haluavat mielummin käyttäytyä tutun kaavan mukaan, ja sitä kannattaa hyödyntää - helpompaa.
  15. Mä ehdottaisin, että miettisitte ensin, millaisia tehtäviä hoitamaan tarttisitte porukkaa, ja sitten lähipiiristä miettimään, kuka osaisi hoitaa ko tehtävän. Mulla ns. virallisena kaasona on paras kaverini, jonka kanssa on maisteltu kuohareita, mietitty pukua, puitu asioita ja juotu rohkaisevia ym. tyttöjen juttuja, ja juhlissa hän avustaa pienissä tehtävissä (ei tykkää esiintyä eikä ole kauhean käytännöllinen). Polttareita varten pyysin taas toista ystävääni kokoamaan tietyt ihmiset yhteen juhlistamaan polttarihenkisesti. Tämä toinen ystäväni taas on käytännön asioissa täysin suvereeni. Miehen kaksi veljeä auttelevat bestmänin rooleissa (kuskaa meitä jne.), toinen on lisäksi supliikkimies, joten toimii juontajana. Sen lisäksi äitini ja pari muuta tuttavaamme näiden henkilöiden lisäksi ovat "askartelutiimissä". Kannattaa ehdottomasti unohtaa kaikenlaiset säännöt siitä, kuka on läheisin jne. Jotkut ovat jossain tilanteessa, toiset toisessa. Auttavaisia löytyy monesti myös niistä ei-niin-läheisistä, ja yhdessä puuhailu voi jopa synnyttää lähemmän ystävyyden. Ei siis vaivuta sääliin morsmaikut, jokainen tyylillään!