Sofraia

Niksi-Naikkari-nurkka: Itse olen joskus onnistunut liiman irrottamisessa oliiviöljyllä tms. ruokaöljyllä –> tippa tai kaksi öljyä liimakohtaan, hieroo vähän aikaa ja antaa vaikuttaa muutaman minuutin (eli 2-20 muistikuvien mukaan), sitten tiskaa normaalisti. Jos oikein sitkeässä liima, niin reilummin öljyä. Ihania ideoita kaikilla!

Eiköhän meikäläisenkin saldolla jo tänne pääse, vaikkei kyseessä oo niinkään painajaiset, vaan "tavalliset" unet, joissa kaikki menee pieleen. Häihin siis vuosi. Ensimmäisessä versiossa unohdin laittaa hääpuvun päälle vihkimiseen, joten lähdin sitten kesken hääjuhlan vaihtamaan farkut hääpukuun ("Ai niin!"). Lisäksi häät oli kolmessa eri paikassa – ruoka jossain pikkubaarissa, kahvi ja kakku jollain ihme hiekkapihalla, jossa oli verkkoaita ympärillä, ja sit lopulta tansseihin lähdettiin meidän oikeaan hääpaikkaan. Kaaso oli uppo-outo, ja puvun vaihdoin siinä verkkoaidan "suojassa" viisi minuuttia ennen kuin vieraat tuli kahville. Toisessa versiossa oli puku kyllä päällä, mutta en saanut huntua kiinni, kun olin unohtanut käydä kampaajalla, niin piti ex tempore tupeerata vähän hiuksia hunnun kampaa varten. Lisäksi puvun päälle olin kiskaissut turkoosin hupparin ja punaisen hameen, jotka päällä marssin alttarille, kun en ehtinyt ottaa niitä pois. Tahtomisten jälkeen jostain syystä mentiin loppuseremonian ajaksi urkuparvelle, jossa sain kuoriuduttua verkkareistani. Viimeisin seikkailu tapahtui Vanha Porvoo meets San Francisco – tyyppisessä vanhassa kaupungissa hääpäivänä, kun tajusin, että ai niin, kahden tunnin päästä on vihkiminen, eikä oo vielä pakattu kamoja hääyötä varten enkä muistanut varata itselleni kampaajaa, ja niitten kaasojen kanssa piti jotain tehdä tässä kohtaa… korukauppaan nutturavalkkia etsimään (löytyi vanhoista tennissukista tehty) ja kaasolle puhelua, että osaatko tehdä valkkinutturan, olis vähän kiire. Tässä viimeisessä soittelin miehellekin, että ehtiskö se pakkaamaan ne kamat, mutta ei se ehtinyt, kun oli bestmanin kanssa jossain. Hyvä merkki lienee se, ettei vielä yhdessäkään oo tullut huutopaniikki, vaan vire on lähinnä se, että kyllä tässä nyt naimisiin päästään, vaikka vähän tällaista kaikkea pientä vastaan tuleekin…

Vähän OT, mutta: Lähinnä tuo musiikin linjaus kai liittyy siihen, millaisia konnotaatioita mihinkin musiikkityyliin tai kappaleeseen liittyy. Tuttu kanttori sanoi, ettei esimerkiksi soittaisi Star Warsin tunnusfanfaaria tai MacGyverin tunnussävelmää häämarssiksi, vaikkeivät ne mitenkään kristinuskoa rienaavia kappaleita olekaan – mielikuvalataus on vaan niin vahva monilla ihmisillä, että itse tilanteen luonne saattaisi kärsiä. Sitävastoin tuo mainittu Nothing Else Matters käy (kanttorista riippuen) varmasti esimerkiksi vihkimisen välimusiikiksi, koska se on tunnelmaltaan vihkitilaisuuden luonteeseen sopiva ja hyvin perinteinen rakkauslaulu. Sovituksellisilla ratkaisuilla saa tietysti monenlaisista kappaleista kirkkoon sopivia, mutta silloin on oltava taas valmis joustamaan tilaisuuden luonteen mukaan, jos kirkossa haluaa vihkiytyä. Ja kaikki riippuu niin paljon kanttorista. Eikä omankaan muistikuvani mukaan Metallicalla ole sen kristinuskon vastaisempia tekstejä kuin keskimäärin rock- tai popyhtyeilläkään, vaikka melkoisen Raamatullista menoa on joissakin kappaleissa. Tulipa vain mieleen noin stereotyyppisenä esimerkkinä yhtyeestä, jolla ehkä saattaisi olla alkumarssiksi soveltumattomiakin kappaleita. Yleistystä pahoittelen.

Juurikin viikko sitten meni tuttavapariskunta naimisiin, ja mies oli käynyt rippikoulun ja liittynyt kirkkoon, koska vaimolle oli tärkeää päästä vihille rippikirkossaan (käsittääkseni). Oma mielipiteeni tällaisesta toiminnasta on vielä vähän jäsentymätön, mutta kokeillaan. Jos kirkkoon liittyy siksi, että itse haluaa, syystä tai toisesta (Jumala kutsui unessa, kihlattu toivoo siunausta liitolle, kirkkoon kuulumattomuudesta huolimatta kokee ev.lut. uskon ajatukset läheisiksi jne.), niin siitä vaan. Vaikka liittyisi "pelkästään häiden takia", niin saahan siinä lopulta siunauksen kuitenkin, joka ei ainakaan pahaa tee, jos se ei hierrä omaa vakaumusta vastakarvaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos haluaa kirkollisen vihkimisen, niin silloin pitää suostua kirkolliseen vihkimiseen, virsineen (tai muuten hengellisine lauluineen), rukouksineen ja "jeesusteluineen". Minustakin on hippasen itsekästä vaatia sisääntulomarssiksi Metallicaa tai puheeseen Jumala-filtteriä, kun kuitenkin ristin edessä jotain luvataan. "Kun mä kerran oon kirkollisveroakin maksanu, ainakin viikon, niin pitäähän meidän saada Pate-serkku laulamaan Hurriganesia vihkimiseen!" Tämä liittyy myös aiemmin mainittuun uskonnon ja uskovien kunnioittamiseen. Jos ei halua kuulla Jumalasta, kannattaa hengailla (ja mennä vihille) muualla kuin kirkossa. Not rocket science. Itseään vastaan tekeminen on sitten taas toinen juttu. Monelle aiemmin kommentoineelle tuntui olevan todella vastenmielinen asia lähteä lupaamaan jotakin sellaista, mihin ei usko, ja sellaista tunnetta pitää mielestäni kuunnella ja kunnioittaa. Samoin on väärin vaatia puolisoa tekemään itseään vastaan vain sen takia, että itse haluaa yhtä tai toista – oli se sitten siviiliseremonia tai kirkollinen vihkiminen. Jos naimisiin asti ollaan menossa, niin todennäköisesti (toivottavasti!) pari pystyy rakentamaan jonkinlaisen kompromissin, joka ei romuta kummankaan vakaumusta. Toisaalta, jos ollaan niin eri linjoilla, että toinen ei missään tapauksessa suostu kuuntelemaan jumalaläppää vihkimisessään tai mennä kirkkoon siunattavaksi ja toinen taas erityisesti toivoo papin aamenta noin kirjaimellisesti, niin aiheesta on todennäköisesti suhteen aikana keskusteltu aikaisemminkin, eikä tilanteen haastavuus tule yllätyksenä.

Meillä vasta suunnitteluvaiheessa, mutta toistaiseksi omia sävyjä perinteisiin juttuihin seuraavasti: - häävalssiksi pyydetään bändiä sovittamaan yksi 'meidän biiseistä', joka on valmiiksi 6/8 – halutaan ehdottomasti valssata (sulho on ensimmäinen mies isän lisäksi, joka pystyy viemään meikäläistä ilman, että alan viedä vastaan – kansantanssitausta kummittelee…) - seinille varmaankin laitetaan 'julisteita', joissa kerrotaan meistä, perheistä, lapsuudesta, meidän suhteen historiasta, biisivalinnoista jne. Tavoitteena olisi, että jokaiselle vieraalle olisi jotakin tuttua ja jotakin uutta julisteissa, koska vaikka kaikki ovat läheisiä, kaikki eivät ole joka elämän alueella mukana samalla tavalla. - Vieraskirjaa varten haaveilin, että oltais saatu kaikista vieraista kuvat juhlapaikalla, tulostettu ne heti, ja laitettu pystyyn ns. askartelupöytä, jossa jokainen seurue olisi voinut tehdä omannäköisensä vieraskirjan sivun, liimata kuvan ja koristella jne. Ilmeisesti siitä kuitenkin tulisi liikaa säätöä, joten varmaan tehdään niin, että laitetaan vieraskirjaksi jonkun jo mainitsema postilaatikko, ja järjestetään joko varsinaisiin pöytiin tai sivupöytiin kyniä ja erivärisiä paperilappuja, joihin vieraat voi vaikka syötyään kirjoitella omaan tahtiin terveisiä ja tuoda illan mittaan laatikkoon. - livebändin lisäksi todennäköisesti luvassa on aika paljon erilaisia musiikkiesityksiä, kun ollaan molemmat suht aktiivisia musiikki-ihmisiä ja lähipiirissä on käsittämättömiä lahjakkuuksia. - hääjuhla ainakin jossain määrin kaksikielinen – paikalla porukkaa ympäri maailmaa ja ollaan molemmat kielialoilla töissä, sekä tavattiin yliopistolla kielilaitoksella Muuten halutaankin melko perinteistä meininkiä, sulho mm. veto-oikeutti mansikkakakun häihin kolmen viikon seurustelun jälkeen. Saa nähdä, mitä tässä vielä ehtii keksiä.

Aiheesta ihana kuvagalleria osoitteessa http://www.bridalwave.tv/frock_horror/ Omat lempi-inhokit: - Miksi sulhasen pitäisi nähdä vaivaa sukkanauhaa etsiessään? - Tähän häämarssiksi ehdottomasti Star Warsin Imperial March - 158-kiloinen puku haastaa käymään toisenkin kerran lenkillä ennen vihkimistä. Lisää täällä Ja koska ketjun aiheena oli nimenomaan 'puku jota et itse laittaisi', en sen suuremmin itse pahastu, vaikka oman pukuni kaltaista rökitettiin muutama sivu takaperin tylsäksi ja persoonattomaksi. Kaikki täällä varmaan aikuisina ja rokotettuina ihmisinä hoksaa, että mielipide on mielipide, ja vain hyvin harvoista puvuista pitäisi ihan oikeasti lynkata joko niiden suunnittelija tai käyttäjä.

Meillä säästyy jonkin verran esimerkiksi seuraavista syistä: - juhlapaikkana oleva ravintola ei ota tilavuokraa, vaan veloittaa pelkät tarjoilut, kun varattiin niin aikaisin - sulho on absolutisti ja juhlissa paljon lapsiperheitä, joten ruokajuomat alkoholittomia ja boolitarjoilu vasta illemmalla - unelmien hääpuku löytyi naikkareiden kirpparilta 250€ ja huntu on äidin hääpuvusta 37 vuoden takaa - juhla-autoksi toinen kaaso tarjoutui omana lahjanaan järjestämään tutuiltaan valkoisen limusiinin - sulhon tuttu luksushotellissa töissä –> hääyöksi huone kaverihintaan –> ei hääpakettia, vaan huone, aamiainen ja myöhäisempi luovutus (me tehdä mitään shampanjalla ja 'juhlavilla kukka-asetelmilla' siinä vaiheessa päivää enää… ) - tuttu ja älyttömän taitava valokuvaaja tulee kuvaamaan päivän sopuhintaan - kutsut suunnitellaan itse, painatus vielä mietintämyssyssä - ystäväpiirin muusikoilta tulee todennäköisesti lahjana muutama esitys hääjuhlan ohjelmaksi Näistä taas ei kumpikaan haluta tinkiä, vaikka säästöä saatetaan hyvien diilien kautta löytääkin: - haluan molemmat kaasoni mukaan kampaajalle hääaamuna; sulhanen ja bestman menevät aamiaiselle ja klassiseen parranajoon. Haluamme tarjota hemmottelua läheisille ystävillekin. - Samoin haluan maksaa kaasojen puvut. Ainakin britti-eBayssa on tosin shoppeja, joista saa mittatilauksella bridesmaids' dresses, eri malleja ja toivomassaan värissä esim. £15 + postikulut. Jos päädyn tilaamaan sieltä, laitan updatea… - molempien suku on karjalaista –> väkeä riittää eikä ruoka saa loppua kesken! - bändistä olemme valmiit pulittamaan, vaikka yritämmekin saada tuttujen kautta soittajia – koko illan keikasta ja toivebiiseistä ja niiden sovituksista maksamme mielellämme 500-1000€ bändin koosta riippuen. - sormus jää käteen loppuiäksi, se todennäköisesti teetetään, ja tietysti siinäkin kilpailutus säästää muutaman lantin. - myös valokuvat jäävät muistoksi, joten kuvaus pyydetään (ja maksetaan) todennäköisesti koko päiväksi. Omalla suvullani on taipumusta saada kameran linssin eteen peukalo juuri siinä oikeassa kulmassa, varsinkin sukujuhlissa…

Meille tulee kirkollinen vihkiminen kirkossa. Ollaan molemmat oltu nuorempina (minä edelleen) seurakunnan hommissa mukana, ystäväpappi vihkii, ja vaikka kirkollisen vihkimisen olisi saanut muuallekin (Jumala olis löytänyt paikalle… ), niin kivikirkon käytävää kävellessä tulee epäilemättä sellainen sukupolvien ketju -efekti, ja itse kirkkotila koskettaa. Luulen, että monien kokemus 'perinteestä' ja 'tunnelmasta' liittyy jotenkin tähän. Uskonsa kanssa enemmänkin sinuiksi tulleet ihmiset varmasti liittävät tämän jonkinlaiseen pyhyyden kosketukseen – jos olet käynyt kirkossa joskus ja jouluna, ja siellä oli hyvä ja rauhallinen olla, niin varmasti sellaisen tunteen haluaa häissäänkin. Jos ei tuota tunnetta tai kosketusta ole kokenut, niin toki vihkiminen muualla kuin kirkossa on aivan yhtä oikea vaihtoehto, ellei jopa parempi.

Itse vastasin muutama vuosi sitten polttarikansion kokoamisesta kaverin häissä, vaikken kaasona ollutkaan. Muistaakseni kansiossa/kirjassa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan printattuja (mustavalkoisiksi muokattuja) kuvia päivän kulusta aikajärjestyksessä (tosi monella oli kamera, kuvat liikkui spostilla), ja kuvien ohessa kertomus siitä, mitä tehtiin ja missä. Ehkä (?) morsiamelle serenadina lausutun runon sanat vielä mukana. Tekstit hifistelin niin, että kirjoitin koneella sievällä fontilla, tulostin vaaleanpunaiselle paperille, ja revin papereiden reunat epätasaisiksi, ennen kuin liimasin tekstit kuvien viereen. Kovasti tykkäsivät, vaikkei ollut kova vaiva. Ymmärrän, jos joku haluaa tehdä huolellisemmankin, silloin esimerkiksi vois laittaa - mitä oli polttareissa tarjolla pöydällä/lasissa? - jos lähdettiin baariin jatkoille, niin polttarikansion kokoaja vois napata sieltä vaikka baarin flyerin, lasinalusen tms. mukaan matkaan – jos ei muuta niin kuitti, josta hinnat leikattu pois… - jos morsianta/sulhasta kuljetetaan pitkiä matkoja esim. junalla ympäriinsä, niin junaliput tai reittikartat voi antaa suuntaa matkan pituudesta… - polttareiden osallistujilta polttaripäivänä kerätty nimmari- , terveis- , avioliittoneuvo- tms. paperi, jonka voi liimata tai liittää kansioon… Toivottavasti tästä apua! *muoks* Ideana kai se, että morsian voi muistella päivää polttarikansiota selaten, joten hauska idea voi olla se, että jokaisesta aktiviteetista olis joku pieni kuva, teksti tai esine kansion mukana, oli ne aktiviteetit sitten mitä tahansa varpaiden lakkauksesta benji-hyppyyn.

Kavereiden häistä on jostain syystä jäänyt melkein aina mieleen häiden teemaväri; yksillä keväthäissä hiirenkorvanvihreä (koivunoksia koristeena, ohjelmat kalpean vihreällä pohjalla jne), toisilla auringonkukankeltainen, kolmansilla syyshäissä syvä punainen (niissä olin tosin itse kaasona, joten tuo punaisen sävy jäi muutenkin pysyvästi mieleen askartelujen ansiosta…). Sen tarkemmin ei kyllä muista, missä kaikkialla väriä oli. Myös tuo istumajärjestys on supertärkeä – on raskasta vääntää tikusta asiaa tuntemattomien kanssa, varsinkin jos ei ole kutsuttu avec. Itse istumajärjestyspaperia en muista niin millään yksistäkään häistä.

Heti kun kihlauksesta ilmoitettiin, kysyi sulhon äiti, että saisko hän millään järjestää kihlajaiset? Sovittiin, että kahvitetaan molempien vanhemmat ja sisarukset sulhasen lapsuudenkodissa, ja samalla omat vanhempani tapaavat sulhon isän ensimmäistä kertaa. Äidit on jo lähes sydänystävystyneet tässä meidän seurustelun aikana… Kavereille oli suunnitelmissa järjestää jonkinlainen kihlajaisillanistujainen peli-illan teemalla, kunhan tässä ihmiset palailee kesälomilta. Hääpäivä on vuoden päästä, joten silloin sitten oikeasti isommin, mutta on kiva kerätä porukkaa kasaan viettämään aikaa vaikka sitten kihlajaisten tekosyyllä.

Seurustelu alkoi 25.4.05 Avoliittoon 1.9.05 Kihlat 01.07.08 Häät 25.7.09 Tosin jo silloin kun ruvettiin seurustelemaan, niin puhuttiin (onnennumeroiden jne takia), että 25.7. on sit joskus meidän hääpäivä, heh heh, vuosi oli vaan epäselvä… sulhon piti kosiakin 25.7. tänä vuonna, mutta alkoi kesä täyttyä häistä, niin pelkäsi, että meidän päivä (lauantai 25.7.09) menee jollekin muulle tuttavapiirissä. Eli kihlausajaksi tulee tosta noin vuosi ja 25 päivää.