Sofraia

Rouva
  • Content count

    101
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Sofraia

  1. Mua ärsytti valmiiksi jo omien häiden alla ajatus siitä, että ihmiset alkaa kysellä. Oltiin annettu vauvalle lupa tulla, ja olin henkisesti valmistautunut pitkään ja rasittavaan yritykseen, kun kerran sekä mua että miestä oltiin kuulemma tehty pitkään ja suvussa ja kavereilla oli milloin kelläkin ollut asian kanssa kamppailua. Häämatkalla sitten napsahti plussa testiin. Ei tietenkään kerrottu kellekään heti, kun koskaan ei tiedä, mitä sattuu alkuraskaudessa jne. Yllättävää oli, että ne kyselyt rasitti ihan yhtä paljon siinä vaiheessa, kun itse jo tiesi, milloin vauva sitten mahdollisesti on tulossa. Muutama kaveri kysyi ihan vitsillä, että no, onkos sitä jo pulla uunissa, ja oli tosi inhottavaa joutua kertomaan asiasta niin, että oikeasti ei olisi vielä halunnut. Tai sitten jos puolitutut kyseli ja kommentoi alkoholittomuuden tai muun takia, niin ei siinä todellakaan halunnut alkaa kertomaan, että no itseasiassa joo, kuudetta viikkoa, mutta että mun vanhemmatkaan ei vielä tiedä. Valehtelu ei ollut mukavaa, mutta kuitenkin parempi vaihtoehto tuossa kohtaa. Oltiin (ja ollaan edelleen) raskaudesta siis ihan onnesta soikeana, mutta mielellään itse haluaa valita ajankohdan, jolloin kellekin kertoo. Ja munkin mielestä oli ihan eri asia, jos joku kysyi neutraalisti, että "minkälainen ajatus teillä on lasten suhteen?" kuin että "milloinkas teille se (häiden jälkeen automaattisesti hankittava) vauva sitten tuleekaan?"
  2. Meillä oli n. 100 hengen häät, joista useampi oli moniallerginen ja kaksi vegaania (joista toinen vielä moniallerginen kasvisten suhteen). Tehtiin niin, että ilmoitettiin juhlapaikan (ravintola)keittiöön allergiat (tyyliin "1 kpl pähkinä, selleri, tomaatti, kiivi, 1 kpl laktoositon, pähkinä, tomaatti" jne.), ja vegaanien kohdalla heidän plaseerauksensa ja allergiansa. Ruoka oli siis buffet, mutta vegaaneille oli tehty omat annokset, joita kehuivat kovasti. Muiden ruokailijoiden kohdalla jokaiseen ruokalajiin oli merkitty, mitä siinä on, niin allergiset osasivat välttää. Eikä meillä siis kamalan allergisoivia ruoka-aineita monessa ruoassa ollutkaan. Jos esimerkiksi kaikissa buffet-ruoissa olis ollut tomaattia, niin keittiö olis varmaan tehnyt allergisille omat versiot annoksina tms. Jos on ammattilaiset keittiössä, niin kannattaa ehdottomasti ottaa erikoisruokavaliot puheeksi, kun omaa menua suunnittelee, niin osaavat sanoa, miten on fiksuinta tehdä.
  3. Ihan perinteinen R.S.V.P. toimii varmasti virallisiin kutsuihin, epävirallisemmassa kutsussa tai juhlaohjesäännössä esimerkiksi please let us know whether or not you are coming (by April 18, 2010 esimerkiksi).
  4. Meillä oli pöytäkohtainen istumajärjestys, ja se toimi tosi hyvin. Saatiin varmistettua, että kaikilla on ainakin joku tuttu samassa pöydässä, ja pariskunnat ja perheet jne. laitettiin keskenään samoihin pöytiin. Loppuillasta järjestykset meni iloisesti sekaisin, kun jengiä oli jo lähtenyt kotiin ja ihmiset kulki sisään ja ulos ja meni toisten tuttujen tai uusien tuttujen seuraan istumaan, mutta siinä vaiheessa se ei enää haitannut. Lähinnä tehtiin istumajärjestys siksi, että itseäni olisi hirvittänyt, jos se viimeiseksi tullut porukka olisi joutunut hajautumaan vaikka kolmeen eri pöytään, kun eivät olisi mahtuneet yhdessä mihinkään pöytään. Olen itse melko sosiaalinen ihminen, mutta silti itseänikin ahdistaa ajatus, että joutuisi menemään vaikka sadan hengen juhliin, joista tuntee ehkä kaksi ihmistä hääparin lisäksi – ja sitten joutuisi istumaan toisella puolen salia kuin nämä ainoat tutut. Uusiin ihmisiin tutustuminen on kivaa jne, mutta koskaan ei tiedä. Voi olla sellainen mielentila, ettei yhtään jaksaisi tsempata ja keskustella morsiamen Alma-tädin kanssa, vaikka sen vieressä oli ainoa vapaa paikka. Eikä toisaalta ole kivaa pönöttää tekohymy kasvoilla viittä tuntia tuntemattomien kanssa samassa pöydässä. Mielummin istuisin ainakin muutaman tutun kanssa.
  5. Meillä oli 25.7. häiden väriteemana tuollaista mustikan ja vaniljan teemaa, mukana oli jonkin verran myös hopeaa. Ja ihana mustikka-valkosuklaakakku! Alla muutamia elementtejä, joissa se sini-vanilja näkyi. Kutsu: Kimppu (sininen iiris ja valkoinen eustoma):
  6. ^ Lauloin ystäväni häissä viime kesänä heidän häävalssinsa ja säestin itse itseäni akustisella kitaralla. Siellä tanssit oli peräkkäin niin, että bändi oli jo hyvissä ajoin roudannut ja soundcheckannut settinsä lavalle, ja itse olin käynyt tarkistamassa kitaran ja laulun mikityksen etukäteen valmiiksi. Soitin häävalssin ja sen jälkeen bändi marssi suoraan lavalle aloittamaan seuraavan valssin. Laulajilla meni mikkiständien suoristamiseen suunnilleen saman verran aikaa kuin mitä soittajilla soittimiensa piuhojen kytkemiseen, eli ehkä pari minuuttia. Ei siis tullut mitään sellaista taukoa, että kukaan olisi joutunut tuskailemaan tai odottelemaan. Jos teillä esiintyy kitaristi ja laulaja, niin ei bändi varmaan siellä lavalla seisoisi soittimet käsissä ja äänet päällä heidän esityksen aikana kuitenkaan, eli vaihdoksessa tulee joka tapauksessa pieni tauko, oli esiintymispaikka sitten sama tai eri. Siinä tauon aikana on siis luontevaa esim. seremoniamestarin tai muun juontajan mainita, että nyt on sitten vanhempien / kaikkien muiden vieraiden valssi. Myös ihmisten tanssiin järjestäytymisessä menee hetki, joten pieni paussi on siihen väliin varmasti ihan tervetullut. En myöskään ehkä laittaisi bändiä roudaamaan ja soundcheckkaamaan kamojaan kahvin tai ohjelman aikana, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä (esim. tulossa toiselta paikkakunnalta tms.). Checkki voi venyä, ja se on joka tapauksessa ankeaa kuunneltavaa. Jos bändille vaan itselleen sopii, niin on hyvä, jos saavat kamansa roudattua jo ennen juhlaa, niin että voivat rauhassa pitää muutaman tunnin paussia ennen keikkaa ja sitten tulla juhlapaikalle suoraan soittamaan. Toivottavasti näistä kommenteista on apua!
  7. Viime kesänä kaasoillessani järkättiin morsiamen polttarit yllätyksenä niin, että yksi hänen opiskelukavereistaan "piti gradubileet" kyseisenä päivänä ja varasi morsiamen bileisiin ja järjestelyihin koko päiväksi. Tämä varaus tehtiin siis noin pari kuukautta ennen polttareita. Jouduttiin siis olemaan tosi aikaisin liikkeellä polttariporukalla, että saatiin useimpien kalentereihin kyseinen viikonloppu varattua. Erityisesti, kun polttarit oli toukokuussa ja häät vasta elokuussa (tämä päätös tehtiin, kun morsian oli reissutöissä koko kesän). Eli mitä aikaisemmin pystyy aloittamaan suunnittelut polttariporukalla, niin sitä helpompi on vaivihkaa ujuttaa morsiamen kalenteriin jotain "ihan muuta" pitämään polttareiden paikkaa ja pitää polttarit yllärinä. Tietysti jos morsian ei kestä yllätyksiä yhtään, niin on parempi, että on sovittu ajankohta. Polttareissa voi olla kuitenkin niin paljon yllätysmomentteja, vaikka ajankohdan tietäisikin. Polttarien ohjelma mielestäni on parhaimmillaan silloin, kun se on salaisuus morsiamelta.
  8. Vihki maksoi 700e. Sepältä valkokultarunko johon istutettuna 7 enemmän tai vähemmän pientä timanttia. Mahtui budjettiin ja oli sellainen kuin haluttiin, eli kaikki kohdillaan.
  9. Totta. Alunperin ei ollut tarkoitus myydä pukua, mutta lopulta se oli kuvienkin jälkeen niin hyvässä kunnossa (ja lähti pesulassa puhtaaksi) että pistin tyrkylle, jos joku sen haluaisi. Tarinan opetus – trash -tyylisiä kuvia voi napsia, vaikka ajatus puvun tuhoamisesta vihloisikin.
  10. Voi lapsukaiset. Tuli aika monta kertaa mieleen tuota jaksoa katsoessa, että ei olis ehkä haitannut vähän kasvaa ennen tuota naimisiinmenoa. *muoks* Mutta "viimein kaikki on hyvin", niinkuin kunnon Satuhäissä pitää ollakin!
  11. Montakaan asiaa ei olisi tarvinnut tehdä toisin, mutta: - Olisin käynyt lyhennyttämässä pukua. Se tuntui sovittaessa sopivan pituiselta, mutta kävellessä ja tanssiessa piti sittenkin kannatella. Paljon ei haitannut, mutta vähän. - Olisin antanut muutaman tarkemman kuvaustoiveen meidän kuvaajalle, mm. mun ja mun isän valssista ei ole kuvaa. - Olisin ottanut omaan pussukkaan jonkun pienen digikameran, että olis saanut räpsittyä valokuvia myös sieltä juhlakalun näkökulmasta. En tiedä, olisiko niitä tullut otettua, mutta ainakin olisi ollut mahdollisuus siihen. - Kirjoittaisin kutsujen lähetysrumbassa orjallisesti kaikkien osoitteet siihen samaan excel-taulukkoon, niin kiitoskorttien kanssa ei tarvitsisi miettiä. Sanoisin anopille, että vaikka se voikin toimittaa kutsut eteenpäin sukulaisillensa, niin laittaisi ainakin meille tiedoksi heidän osoitteensa siitä huolimatta.
  12. Meillä oli fiksuja ja hyvin käyttäytyviä vieraita – osaltaan siitä syystä että ruoan kanssa ei ollut alkoholitarjoilua ja omakustanteinen baari (ravintolahäät, siis) aukesi vasta iltakahdeksalta. Tästä oltiin siis mainittu myös kutsussa, joten osasivat odottaa – ja ehkä muutenkin, kun meidät tuntevat. Päätös tehtiin osin siksi, että mies on absolutisti, osaksi monien lapsivieraiden takia, ja osaksi myös siksi, että en kestä tiettyjä sukulaisiani kun ovat humalassa. Huutavista lapsistakin päästiin sen verran vähällä, että kun poistuttiin vihittynä parina kirkosta, niin ystävän mies oli heidän 8-kuisen kanssa kirkon eteisessä, kun oli tullut ilmeisesti kiukku. Hyvä niin, me ei ehditty huomata mitään ja siinä kaikuisassa kirkossa olisi varmaan jäänyt pappi toiseksi huutokilpailussa.
  13. Jos tällaisia olisi ollut, oltais oltu tosi pettyneitä avustajiin ja kavereihin. Onneksi ei ollut, eikä tarvinnut salailla kaasoilta tai bestmanilta hääyönviettopaikkaa. Aika nopeasti olis kyllä tällaisen tempun jälkeen kaverit menneet mustalle listalle, niinkuin joku sanoikin. Musta on mautonta, että pyritään tieten tahtoen saamaan ystäville epämiellyttävä fiilis, varsinkin pitkän ja kuluttavan päivän jälkeen. (Tähän kategoriaan menee kaikki leivänmurut, herätyskellot, huoneeseen kylään pamahtamiset jne.) Joskus muinoin on varmaan ollut ihan ns. hauskaa, että heh heh, jos on niin kiire harrastamaan seksiä niin ette ainakaan helpolla sitä pääse tekemään. Nykyään harvemmalla tuoreella avioparilla on kuitenkaan hääyönä ensimmäinen kerta edessä – ja vaikka olisikin, niin mitä iloa kaverit siitä saa, että se menee väsymyksen ja piloista johtuvan v*tutuksen takia pieleen? Ja ihmisten yöunien kanssa leikkiminen menee ainakin omalla kohdalla sen verran yli intimiteettirajan, että loukkaantuisin tosi pahasti, jos joku kiusallaan haluaisi pilata unet. Mukavat yllärit on ihan ok, ja näihin laskisin vielä juuri ja juuri sen, että on piilotettu herätyskello tyyliin 15 min ennen kuin on tilattu ylläriaamiainen huoneeseen. Joku tässä ketjussa sellaisesta mainitsikin. Toki siinä herätyskellon päällä vois olla vielä lappu tyyliin "odottakaa koputusta ovelle vartin päästä", että hääpari tietää, että jotain on tulossa.
  14. Meidän kukat tuli Living Roomista Robalta, ja olin pääosin tosi tyytyväinen. Pyysin tän ketjun perusteella tarjoukset useammasta paikasta, ja heidän tarjous oli kohtuuhintaisin ja asetelmat jne. näytti nettisivujen perusteella eniten meidän tyylisiltä. Kukat tuli lähetillä hääpäivänä ravintolaan (pöytäkukat) ja kampaajalle (kimput, vieheet ja terälehdet), ja oli tosi kauniit. Ainoa, mikä ei mennyt kohdilleen, oli että olin pyytänyt yhden ns. pitkävartisen vieheen, jonka olisin laskenut alttarille mennessä penkin päätyyn edesmenneen läheisen muistolle. Tuo viehe kuitenkin jäi puuttumaan setistä, mutta jälkikäteen ajatellen siinä olisi tullut tosi paljon säätöä, jos se olisi tarvinnut laskea. Pahoittelivat tosi kovasti tämän kukan puuttumista. Kaiken kaikkiaan mun mielestä hyvä palvelu, kauniit kukat ja kohtuuhintainen loppusumma. Saatiin heiltä lainaan siis myös maljakot pöytäkukkia varten, mikä säästi hääbudjetista aika lailla, jos vaihtoehtona olisi ollut maljakoiden tai muiden lasiastioiden ostaminen.
  15. Häät siis juhlittu kesällä 2009 Ravintola Kaisaniemessä, ja ainakin meidän kohdalla kaikki pelasi tosi upeasti! Palvelu oli hyvää, ruoka oli hyvää (ja sitä oli riittävästi), ja helteellä oli ihanaa, että voitiin olla myös terassin puolella - tosin se ei ollut meille yksityistilaisuuteen varattu. Kaiken kaikkiaan voin suositella oman kokemuksen perusteella paikkaa lämpimästi.
  16. Me pakattiin häämatkalle Lissaboniin mun puku ja miehen kamerakamat mukaan, ja käytiin muutamassa miljöössä räpsimässä. Ei ihan kamalan trash -kuvia tullut, vaikka mm. makoilin kivetyksellä. Saatiin kuitenkin just sellaista ilmettä kuin haluttiin, ja oli jotenkin ihanaa, että se oli nimenomaan meidän yhteinen juttu. Suosittelen!
  17. Mun 25.7.-kimppu, sininen iiris ja valkoinen eustoma. Kukkakauppa Living Room Iso-Roballa auttoi suunnittelussa ja teki kaikki meidän kukat.
  18. Tästä tuli mieleeni: mulla puvun pukeminen hääpäivänä kesti noin kaksi kertaa pitempään kuin sovituksissa juuri siksi, että se piti pukea alakautta. Ei siis muuten mitään ongelmaa, mutta kun puvun selkäplanssin hakaset (noin miljoona ja juuri puvun sisäpuolella) tarttuivat jatkuvasti mun pitsialusvaatteisiin. Käytännössä siis pukeminen meni kaavalla sentin nosto – tauko, että kaaso saa hakaset irti mun kankusta – sentti ylöspäin – taas hakasia irti… Onneksi kaason kanssa on sen verran yhteistä historiaa, ettei kumpaakaan haitannut, kun piti ronkkia kyynärpäätä myöten puvun sisässä. Ja onneksi ei ollut kiire. Eli jos puette puvun alakautta hääpäivänä (missä sitten puettekaan), niin testatkaa aiemmin ja nimenomaan hääpäivän alusvaatteilla!
  19. Me annettiin kaasojen ja bestmanin lahjat hääpäivän iltana juhlien loppupuolella. Ei haluttu jättää lahjojen antamista juhlien jälkeen, koska lähdettiin jo maanantaiaamuna (lauantain häiden jälkeen) häämatkalle.
  20. Sain Guessin isokokoisen mustan laukun, jollaista olin kuolannut jo pitemmän aikaa. Miehelle annoin Citizenin Eco-Drive -kellon, jossa oli kaiverrus "26.7.2009 Aviomiehelle".
  21. Mä virnistelin koko matkan, kun oli niin ihanaa nähdä tuttuja hymyileviä kasvoja molemmin puolin. Vasta, kun sulho oli kohdalla, niin huomasin sen ja muistin, että ai niin, pitää vaihtaa isän viereltä tuon käsipuoleen.
  22. Molemmilla tuli vedet silmistä alttarilla, ja koska meillä oli vain yksi nessu, niin käytettiin sitä vuorotellen. Ei mitään vesiputouksia, mutta sellaista pientä. Miehelle tuli itku myös siinä vaiheessa, kun lauloin hänelle juhlan loppuvaiheessa. Koko päivän oli itsellä vähän väliä onnenkyyneltä silmäkulmassa, mutta sellaista poskille valuvaa itkua ei tullut hääpäivänä kertaakaan.
  23. Vaihdan lyhyempään valkoiseen (käytetystä hääpuvusta lyhennettyyn) mekkoon jo illansuussa, niin että bändin tahtiin jorailu onnistuu. Jos lähtisin jatkoille, niin ehdottomasti lyhyessä – vanne ja laahus lauantai-iltana yökerhossa ei suorastaan houkuta.
  24. Mun kihlassa lukee His 010708 ja vihkissä The man I chose 250709. Miehellä on vain yksi sormus, jossa lukee Hers 010708 ja ∞ 250709.
  25. Tänään kirkkoharjoituksen yhteydessä selvisi tämäkin asia. Mennään siis (Paavalin) kirkolle suoraan kampaajalta tuntia ennen vihkimistä, ja meille varattiin sieltä erillinen tila, jossa voin pukea puvun ja hengittää paperipussiin sun muuta. Sieltä kuljen sitten jotain jännittävää reittiä kirkon aulaan vähän ennen tilaisuuden alkua.