Jump to content
Naimisiin.info

Justiina77

Morsian
 Profiilisivu  Tarkastele käyttäjän sisältöä

  • Viestit

    62

  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

 Sisällön tyyppi 

Blogimerkinnät posted by Justiina77

  1. Justiina77
    Pitkästä aikaa ehdin kirjautua tänne.
    Syksy on tullut ja mieli halajaa jälleen häiden suunnitteluun.
    Erityisesti ruokapuolen suunnittelu on vauhdissa. Järjestimme ystäville illanistujaiset, joiden yhteydessä kokeilin muutaman oman reseptin suosiota. Ex tempore kaupassa päätetyt salaattiainekset saivat yllättävän suosion, siksipä kirjaan ne tänne ylös, kun en muualle ole saanut aikaiseksi.
    Justiinan parempi salaattipeti
    Laakeaan astiaan (uuninpeltikin käy) kootaan kerroksittain
    - rucolaa, ja toista maukasta ja näyttävää salaattia, lehdet sellaisenaan
    - sopivaksi viipaloitua kurkkua
    - öljyssä säilöttyä artisokan sydäntä, pilkottuna hiukan pienemmäksi
    - fetajuustoa murusteltuna (ehdottomasti täysrasvaista ja -suolaista)
    - savumanteleita murskattuna (jokin muukin pähkinä toiminee)
    - parmesaanilastuja
    - päälle norona hyvää oliiviöljyä ja tarjolle sivuun balsamicoa
    Nautitaan hyvässä seurassa runsaan viinin kera.
    Työmatkalla Tallinnassa istuin illalliset jos toisetkin tunnelmallisissa kellariravintoloissa. Tämä vei ajatukseni isompien ryhmien ruokkimiseen.
    Erityisesti venäläinen zakuskapöytä sai mietteliääksi; miksi tehdä ruuasta liian hienoa, kun maut ovat kaiken ydin? Venäläisen menun ytimessä olivat:
    - alkupöydässä salaattia, erittäin loistavaa hapankaalia (ei todellakaan liian hapanta), silliä, lihoja, viiden erilaisen soosin, dipin ja kastikkeen kera, juustokuorrutettuja munakoisosiivuja, luonnollisesti suolakurkkua, hunajaa ja smetanaa, lisäksi tuli blinejä sienisoossin kera, sekä perinteinen leivän sisään leivottu lihapata! Jo alkuruuista olisi saanut napansa täyteen!
    - alkudrinkkinä ehta votka, umpijäisestä lasista, maistuu kaikille
    - pääruokana oli muutamia porsaansiivuja ja kokonaisena kokattu lohi sekä mausteisia perunoita keitettynä, erittäin pelkistettyä. Ruokajuomana viini - tässä vaiheessa seura onkin tärkeämpää kuin eväät...
    - jälkkärinä äklömakeita konvehteja, hedelmiä ja tsaikat samovaarista
    Oleellista olikin näyttävä tarjoilu, simppelit eväät, kaikkea riittävästi eikä nälkä jäänyt kellekään. Siis, otetaan onkeen veli venäläisen cuisine!
    Myös alitajunta suunnittelee kepposiaan. Olen nähnyt muutaman viikon sisällä ensimmäiset hääuneni. Koska häihin on vielä yli puolitoista vuotta, tämä on kerta kaikkiaan huvittavaa. Mieleenpainuvin oli uni, jossa matkalla maistraattiin näin kuvajaiseni liikehuoneiston ikkunasta ja totesin että olen niin läski kotelomekossani, että pakko hakea torimuijalta hallaharsoa läskien peitoksi. Samassa unessa pikaisesti Tiimarin alelaarista löydetyistä askartelusuikaleista itsetehty hääkimppu oli vahingossa muotoutunut falloksen malliseksi ja kimpun sisällä oli yllättäen jäätelöä, jota sitten unessa lusikalla kauhoin nassuuni.
    Olimme ukkokultani kanssa ystävien pirskeissä jokunen aika sitten, ja hän oli kovin romanttisella tuulella - oli buukkaamassa ystäviensä bilebändiä juhliimme soittamaan, aivan oma-aloitteisesti! Tämä oli hienoa toimintaa, mutta hieman hymyilytti kun jouduin korjaamaan, ettemme mene naimisiin vielä keväällä 2009. Hän vain tokaisi: "No ei sitä kaikkea voi muistaa!"
    Kyllä minä häntä niin kovasti rakastan että ihan sydämestä nipistää...
  2. Justiina77
    Hö.
    Tänään on huono päivä. Ei mitään pms:iä. Vain aidosti surkea mieli. Harmittaa hankalat työjutut, niiden lisäksi kotona ja elämässä tekemättömät asiat.
    Mitäköhän niistä häiden järjestämisistä tulee, kun perusarjen pyörittäminen kuukausi kesäloman jälkeen tuntuu liian rankalta!
    Eikö voisi olla kylmän viileä ja rauhallisesti mennä eteenpäin asia kerrallaan, sen sijaan että jää murehtimaan arkipäivän tylsyyksiä... Jos ei vaikkapa jaksa imuroida, ja sitä ajatellessa olo on ikävä, onko se kenties merkki siitä, että ottaa pikkuasiat liian vakavasti?
    Eikö elämässäni ole tärkeämpääkin kuin murehtia pikkuasioista, kysyisi pappavainaa. On toki. Joskus vain nuo pienenpienet ohikiitävät harminaiheet jäävät nahkaan kiinni tiukemmin kuin ne elämän suuret kysymykset. Ehkä siksi, että ne ovat niin pieniä, että mahtuvat ujuttautumaan ihohuokosiinkin. Ovelat pikku kakkiaiset. Ne sumentavat mielestä kirkkaat ajatukset ja suunnitelmat.
    Pohjimmiltaan minua harmittaa eniten suunnaton saamattomuuteni minkään asian suhteen. Kun ei ole tekemisiinsä tyytyväinen, ei ole itseensä tyytyväinen. Harmituskierre on valmis.
    Jos tekemättömän työn tekeminen ei kaikesta huolimatta kiinnosta, voi kokeilla itsensäharhautuskeinoja. Saattaa olla, että täytyy saada rentoutua; ottaa muutama siideri. Voi myös pyrkiä lykkäämään asioita; voisi järjestää aikataulunsa täyteen tärkeitä tapaamisia, ainakin tuntien puhelinkeskusteluja ystävien kanssa.
    Uskoisin, että tänään itselleni sopisi kuitenkin parhaiten etsiä kadonnutta energiaa; siis urheilemaan ja kunnon yöunille.
    Ja ehkä sitä virtaa riittää vielä suukottaa ukkokultaakin treenien jälkeen; onhan hän kuitenkin tärkeimpäni
    Huomenna onneksi jo perjantain riemut edessä.
  3. Justiina77

    Siitä se lähtee

    By Justiina77,

    Sisaret kauniit!
    Voiko tosiaan olla totta, että olen kirjoittamassa (lähinnä omaksi huvikseni) hääblogia?! Ajatus on hämmentävä, ihastuttava - ja kauhistuttava.
    Olen ollut sulhaseni kanssa yhdessä juhannuksesta 2006. Rakastuimme salamana. Se oli silkkaa lihallista himoa ja kiihkoa suloisessa suviyössä. Samalla kuitenkin niin maailmojajärisyttävää tajunnanvirtaa ja sielunkumppanien kohtaamista, että nalkkiin jäin. Ihaninta, mitä minulle on aikuisiällä tapahtunut.
    Kihloihin menimme 26.10.2007. Minä kosin. En malttanut odottaa, että hän ymmärtäisi tehdä niin. Naimisiin mennään 12.5.2010. Kuukauden ja päivän päättämistä on vetkuteltu, koska kiirettä ei ole. Lopulta tein valinnan hänen puolestaan. Vuoden hän oli luvannut jo aiemmin.
    Siihen on vielä niin järjettömän pitkä aika. Toisaalta, kun katsoo taaksepäin, tuntuu että tapasimme äskettäin.
    Viime viikon lauantain pikkutunneilla, rankan yötyörupeaman jälkeen, pyysin ystävätärtäni kaasokseni. Hän ei jaksanut vielä riemusta revetä, mutta oli otettu kunniasta - ja heti perään huudahti:"Voi ei, sitähän pitää ryhtyä suunnittelemaan!"
    Maanantaina paljastin miehelleni, mitä olin tehnyt. Hän ulahti kuvaavasti:"Voi ei, nytkö se hössötys alkaa?"
    Mikä hössötys? Suunnittelutyö, juu. Ei hössätä. Ollaan kuitenkin kaason kanssa kykeneväisiä tapahtumanjärjestäjiä. Saapa nähdä, millainen koetinkivi omista hääjuhlista muodostuu.
×
×
  • Create New...