Elita

Toisille omien vanhojen valokuvien ja muistojen tuhoaminen on tarpeellinen siirtymäriitti siirryttäessä suhteesta yksinelämiseen. Äitipuoleni ihmetteli joskus kauan sitten, kun erosin silloisesta poikaystävästäni, miksen heittänyt pois kaikkia kuvia ja tehnyt asunnon suursiivousta. Kummastelin pitkään moista ehdotusta, itse hän kuulemma teki niin jokaisen sulhonsa jälkeen - ikään kuin siivosi toisen ulos asunnosta. Omasta mielestäni menneisyys on kuitenkin hyväksyttävä, ja sen kanssa on opittava elämään. Mielestäni olisi jopa varsin naiivia kuvitella, ettei mikään koskaan ollut minkään arvoista ennen tätä nykyistä miestä, ja että edellisten kanssa oli vain ja ainoastaan epäonnea ja huonoja hetkiä. Niistä hyvistä hetkistä on kiva pitää joitakin muistoja, suurin osa meistä ei kuitenkaan päätyne naimisiin sen ihkaensimmäisen poika-/tyttöystävän kanssa. Jos uudella miehellä tai vaimolla kuitenkin olisi koko kellarinlaajuinen kokoelma valokuvia entisistä tyttöystävistä tai ex-vaimosta, huomauttaisin kuitenkin ehkä hiukan tilankäytön järkevyydestä...

Hei! Tarkoitukseni olisi avioitua slovenialaisen poikaystäväni kanssa ensi kesänä. Häistä tulisi kohtalaisen kokoiset, näillänäkymin 50-70-henkiset, mutta tarkoituksemme olisi toteuttaa ne suht pienellä budjetilla. Onko kellään kokemuksia häistä Sloveniassa? Yleisimmät hääkohteet (kansainvälisestikin varsin suosittuja, mm. Bled-järvi) ovat varsin hintavia, eivätkä tahdo sopia opiskelijaparin budjettiin. Siviilivihkimisestä pitää ilmeisesti täällä maksaa jotain, ja kirkkohäät eivät tule kuuloon, sillä olen luterilainen ja mieheni on katolinen (katolisessa kirkossa ei kuulemma voi vihkiä protestantteja). Onko kellään siis kokemuksia? Olisi kiva kuulla!