Apsu*

Monen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla; juhlapaikka useine pienine huoneineen jää helposti negatiivisessa mielessä muistiin. En ole ollut koskaan häissä, joissa olisin ollut hääparille hyvin läheinen ja joutunut silti sijoitetuksi "erilleen" tai johonkin nurkkaan, se olisi mielestäni hyvin epäkohteliasta. Mutta itselleni vieraiden ihmisten häissä olen ollut avecina ja ihmetellyt mitä ihmettä siellä teen, nurkassa laskemassa ajan kulumista virallisen osuuden ajan Olisihan sitä tietysti voinut olla lähtemättäkin moisiin juhliin. Positiivisina muistoina mulle on jääneet mieleen eräissä häissä morsiamen puku, joka puki häntä hienosti; serkun häissä hieno juhlapaikka (Suomenlinnassa); sekä usein bändit ja taustamusiikki. Mietittyä istumajärjestystä myös arvostan. Mieleeni jäi myös suussasulava porkkanahääkakku serkun häissä! Vieläkin nousee vesi kielelle Muutenkin ruoka oli niissä häissä todella hyvää, ja viiniä riitti koko illan... Koristeista täytyy sanoa, että ei mitään muistikuvaa muusta kuin morsiuskimpuista. (Todnäk ovat puuttuneet kokonaan ) Vielä yksi mikä pitää mainita: parissa juhlapaikassa on ollut pöytinä pitkät pöydät ja penkit! Voi elämä kun on kiva kiipeillä omalle paikalleen rivin keskellä istumaan hameessa Harmi kun niihin ei välttämättä pääse vaikuttamaan, mutta koomista se kipuaminen on ainaki.

Me lähetettiin viesti mun isälle, äidille, veljelle ja 2:lle parhaalle kaverille, jotka kaikki asuvat eri paikkakunnilla ja kaukana. Miehen suvulle/kavereille ei ilmoitettu, koska asuvat samalla paikkakunnalla. Osa huomasi pian ja osa ei. Pilvissä kirjotin vaan: Maailman ihanin mies kosi minua tänään, X ja X kihloissa pvm. En olis jaksanu millään soitella kaikille kenen halusin tietävän, ja muutenki oli ihan muu mielessä kun perheelle soittelu tuona päivänä

Tuolla oli kyllä hieno kavalkadi kaikenlaisia hörhellyksiä, kiitti linkistä! Osa oli jo niin mauttomia, että niistä sais yhdistelemällä varmasti aika maukkaan

^ Todennäkösesti sanotaan että keep it simple, dude. No tsoukki.

Jos joku siitä loukkaantuu että mä (tai ihan joku muu) en usko ja menen silti kirkkoon vihittäväksi niin eipä siinä mitään Lienee melko yleistä kuitenkin. Ei tää elämä oo niin vakavaa. Eri asia jos omaa jonkinlaisen vakaumuksen, silloin varmaan pitää huolta siitä vakaumuksestaan eikä huolehdi muista (tässä aiheessa), koska ei niitä muita kuitenkaan voi vakuuttaa sillä omalla vakaumuksellaan. Mutta jos taas ei omaa sellaista vakaumusta, niin onkos tuolla niin väliä ja vaikutusta yhtään mihinkään? Tää on vaan taas yksi aihe missä voi ja saa olla eri mieltä asiasta Elämässä on muitakin huolenaiheita kun että uskooko vaiko ei ja mitä mieltä muut siitä on (tässä tapauksessa siis kirkossa vihkimisestä). Ainakin mulla tää on murheista pienin. Eikä mulla ole mitään sellaisia vastaan jotka uskoo siihen mitä ev.lut. kirkko, tai mikä tahansa muu), opettaa; mulle niillä ei vaan ole merkitystä elämässä. Siltä pohjalta, eikä vieläkään ketään vastaan.

Jaha, näköjään ensimmäinen viestiyritys katosi. Anyway, olin sanomassa että mielenkiintoista. Hieman alkuperäisen aiheen vierestä; me kuulutaan sulhon kanssa molemmat kirkkoon ja ollaan siellä menossa naimisiinkin. Kumpikaan ei usko, mutta ei ole tullut erottuakaan kirkosta. Tuo on kai jäänne siitä että "sellanen on ollu tapana" ja kotoa peräsin, "kirkossahan sitä vihitään". Maistraattiin mua ei sais kirveelläkään vihittäväksi, mutta varmaan joku muu paikkakin kelpais. Ei ole siis mitään spesiaalia syytä miksi haluaisin tulla vihityksi kirkossa. Se on ehkä vaan helppo ratkaisu, jossa ei oo uskolla mitään tekemistä, siis tässä meidän tapauksessa. Ja sitten tuosta topicista: Jos sillä, että liittyy kirkkoon tulevan puolisonsa mieliksi, saa yhden asian pois murehdittavien pinosta, niin en näe siinä mitään vikaa. Sillä toisella puoliskolla on kai silloin syy kuulua kirkkoon ja pyytää toista liittymään? Pääseehän sieltä aina eroamaankin. Ja olis kai se eri asia jos ev.lut. kirkolla olis niin tiukat säännöt kuin vaikka katolisilla elokuvissa, sitten jo miettis että voinko tähän sitoutua. Eli en Eikä millään pahalla ketään kohtaan.

Tämä ainakin ratkaisi ongelmani mennäkkö meikattavaksi vai väsäiliskö itse

Meidän häihimme ei tule mun toiveesta: *lapsia (rymyjuhlat kuitenkin) *kermakakkua (ällömakeeta) *pitkiä puheita (ihmisille on yllättävän vaikeaa olla hiljaa nauttineina, sekä puhujat että vieraat ) *huntua ja muuta hörsellystä Ja sulhon toiveesta: *sulhon äitiä *sambaa/jazzia (HAHAHAHAHA!!! Ei huolta.) *pakollista ohjelmaa (kuulemma ihmiset pitkästyy... no onpahan yksi järjestettävä asia vähemmän) Eiköhän näistä saada soviteltua molemmille mieleinen paketti, niinkun joku jo mainitsikin niin kompromisseja joutuu varmasti tekemään, vaikka nyt vielä ollaankin samoilla linjoilla.

Minä haluaisin saapastella sulhoni kanssa alttarille. Voi tietysti käydä niin, että isä saattaa asiasta kysellä... Ja toisaalta olisihan se kiva nähdä sulhon ilme kun sieltä oviaukosta ilmestyisi (kun en haluaisi että hän näkisi mua sitä ennen häätamineissa)... Mutta luultavimmin sulhon kanssa, tuo luovuttaminen ei oikein istu tähän tapaukseen vaikka ajatuksena kaunis onkin.

Sama kesä meilläkin, mutta pyysin jo iloissani kahta ystävääni kaasoiksi Juuri kukaan muu ei häistä sitten tiedäkään.