Taimiska

Häät ovat 3.10, eli n. kuukauden päästä ja tänään kävin sovittamassa puvun lakanaversiota. Vielä kaksi viikkoa sitten ei ollut edes ompelijasta tietoa Mä olen sairaan nopea ja tiesin mitä haluan, yhtään pukua en ollut sovittanut aikaisemmin ja kun tänään vedin sen lakanamekon päälle, tiesin että THE puku on siinä!

Kihlasormuksessa minulla miehen nimi, miehellä minun nimi; molemmilla päiväys ja KJT Kirjaimet tulee eräästä lastenkirjasta, jossa pikku ja iso pupu kilpailee siitä kumpi rakastaa enemmän ja lopulta iso pupu sanoo: "minä rakastan sinua niin paljon kuin on matkaa Kuuhun Ja Takaisin." Toi oli alkuaikoina se "meidän juttu" ja halusin sen säilyttää sormuksissakin. Vihkiin ei olla vielä tekstejä mietitty.

Meidän sukunimistä sais niiden osia yhdistelemällä ihan uuden sukunimen, joka kaikkien tuttujenkin mielestä kuulostaa tosi hienolta, mutta mies ei ole vielä innostunut vaihtamaan nimeään. Minulle uusi nimi kyllä kelpaisi, koska siinä olisi ne parhaat osat molemmista

Useampien juhlien kokemuksella uskallan sanoa, että myös lahjapaperista saa kauniit ja edulliset kaitaliinat. Toki niiden suoraan leikkaamisessa on yhtä paljon tekemistä kuin tapetinkin, mutta pöytään ne asettuvat nätisti ja väri- ja kuviovaihtoehdoissakin löytyy. Läikähtäneet juomat ym. tietysti näkyvät, mutta yhtä lailla ne näkyvät muissakin pöytäliinoissa.

Tämän ketjun innoittamana ideoin meille seuraavia: I lisätty (eli avosta avioksi, ei ehkä aukea kaikille) Vihdoinkin! Viimeinkin! Lopultakin! Tahdon, tahdon Testattu - toimii! Viimein virallisesti sitoutuneet Meillä siis vihille mennessä yli 10 vuoden avoliitto ja 8v kihlaus takana + 2 lasta, joten jollain lailla se tulee näkymään myös kyltissä.

Mä haluan Cartierin trinity-sormuksen, joko ihan sileän tai niin, että joka renkulassa on yksi timantti. Sitten kun vielä keksisi että miten sellaisen saa matkustamatta ulkomaille. Ei oikein viitsisi pistää matkatyötä tekevää siskonmiestä ostamaan minulle sormusta

Mun karmaiseva kokemus pitopalveluista on miehen veljen häistä kahden vuoden takaa. Oli siinä määrin "mielenkiintoinen" paikka ja paikan emäntä että moneen kertaan oman miehen kanssa päivän aikana todettiin, että "täällä ei ainakaan mennä naimisiin". Kummallisuudet alkoi jo häitä edeltävänä iltana, kun oltiin laittamassa paikkaa kuntoon hääparin kanssa. Meidän kuopus oli tuolloin alle 2kk vanha ja kun paikan omistaja kuuli, että aion tuoda matkarattaat sisään vauvaa varten, oli vastauksena tyrmistynyt ilme ja tyytymättömästi tiuskaistu: "No kai ne sitten on pakko tänne sisälle raahata!" Samaan hengenvetoon sain kuitenkin moitteita siitä, että silloin 4-vuotias esikoisemme ei ollut tulossa häihin mukaan, niin kuin sillä asialla olisi ollut jotain tekemistä pitopalvelun kanssa! Etenkään kun hän sanoi lapsivieraista jo aikaisemmin, ettei "niille kannata mitään kunnon laseja kattaa". Varsinaisena hääpäivänä emäntä suhtautui pikkuiseemme ja niihin matkarattaisiin oikein mukavasti, mutta: sulhasen pyynnöstä huolimatta hän ei ollut suostunut laittamaan oluita tarjolle ruoan kanssa, koska: "Ruoan kanssa kuuluu juoda vain viiniä, olut ei ole sopivaa." Eikä siis ollut kyse siitä, etteikö olut olisi sopinut ko. ruokaan. Alkuruoat olivat ihan ok, mutta pääruoalle ei ollut lisäkkeitä ollenkaan. Pöytään oli siis katettu pelkkä liha, jonka liemessä oli kypsennetty vähän sipulia ja porkkanaa. Kyselyihin perunasta vastattiin, että alkuruokapöydän keitettyjä perunoita voi ottaa. Toki voi, ja moni sen oivalsi ihan itsekin, mutta oli silti vähän hassua, että pääruoka oli katettu eri pöydälle parin metrin päähän alkuruoista ja siellä tosiaan nökötti vain liha liemessään melko yksinäisen näköisenä Kasvisruokaa oli halunnut yksi vieraista, aluksi emäntä oli ehdottomasti kieltäytynyt moista tekemästä. Hääkakku oli vino ja pursotukset sen näköisiä, että kakku on kierähtänyt kolme kertaa ympäri laatikossaan ja sitten hätäisesti korjailtu siinä vaiheessa, kun sitä jo kannettiin pöytään. Loppuillasta katettiin kuistille booli, jota jossain vaiheessa roiskahti vähän intianpuuvillaiselle liinalle. Emäntä nosti hirveän metelin siitä, miten liinaa on mahdoton saada pestyä... Ai, mä en tiennyt, että vihreä puuvilla on niin herkkää materiaalia, että lähes väritön boolitahra on mahdoton saada siitä irti!! Paikka oli kaunis ja täydellisesti sopiva pieniin, tunnelmallisiin häihin, mutta tosiaan tuntui välillä siltä että omistaja tekee kaikkensa, jotta turha juhlatunnelma vieraista karisisi. Täytyy toivoa, että meininki nykyään on toinen, varsinkin kun kävin katsomassa ja hinnat ovat nousseet reippaasti parin vuoden aikana.

Molempien työkavereita kutsutaan. Miehen työkavereista kaksi perheineen, minun kollegoistani 8 ilman seuralaisia. Tai itse asiassa minun kohdallani on kyse entisistä työkavereista, mutta ilman tätä naisporukkaa en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin Meillä oli aina aivan älyttömän hyvä henki ja ollaan paljon vietetty vapaa-aikaa yhdessä, vaikka osa meistä onkin jo vaihtanut työpaikkaa pariinkin kertaan. Kahden kollegan häissä ollaan samalla porukalla oltu ja odotan innolla sitä, että nämä tanssitaitoiset ja -haluiset ystävät saapuvat meidän juhliimme! Tosin minä olen "perinteiden rikkoja", ne kahdet edelliset häät on pidetty Katajanokan kasinolla, jossa työporukalla jopa istuimme samassa pöydässä (lähimpänä tanssilattiaa ja baaria ) kummallakin kerralla.

Kiitos molemmille! Tähän mennessä olin löytänyt vasta yhden brittiläisen kaupan, joka oli paljon kalliimpi kuin tuo tammikuun linkkaama. Tuolta tosiaan löytyi monenlaista kivaa, tästä seuraa vielä hirveä valinnan vaikeus

morsmaikku1979, tosi suloisia! Mistä olet hankkinut nuo rasiat? Samantapaisia olen yrittänyt löytää, mutta jenkkiläiset nettikaupat eivät juuri toimita Suomeen.

Kampaus, meikki ja kynnet ovat häälahja, joten eivät maksa mitään Kaasoni on kampaaja/maskeeraaja, joten oli itsestäänselvää että hän laittaa nuo edellämainitut. Hän on itse asiassa haaveillut hääkampaukseni teosta jo monta vuotta, mukava että voin olla avuksi...

Me ollaan vasta niin alussa, ettei olla asiaa hirveästi mietitty, mutta yksi tärkeä asia kaasolla on huolehdittavanaan: mun ulkonäkö! Kaaso on kampaaja ammatiltaan ja on itsestäänselvää että hän laittaa hiukseni ja meikin + avustaa minua pukemisessa. Askartelut, hankinnat yms. hoidan itse, mutta juhlapaikan koristeluun varmaan pyydämme apua. Niin ja koska polttareita on jo suunniteltu, oletan että kaaso haluaa nekin järjestää Itse olen yksissä häissä ollut kaasona ja aidosti tunsin tekeväni orjantyötä. En missään nimessä halua omien kaasojeni tai mieheni bestmanin tuntevan niin ja todella toivon että hääpäivänä ehtivät myös juhlia ja nauttia olostaan.

Me ollaan menty kihloihin 17.6.2000. Tosin se virallinen lupaus naimisiinmenosta tehtiin jo 1,5v tota ennen, kun kolmen viikon seurustelun jälkeen päätettiin muuttaa yhteen ja mä sanoin, että en lähde ihan kepoisesti avoliittoon, jossain vaiheessa on päädyttävä alttarille. Kihlausaika on siis ollut pitkä, kun onhan tuolle miehelle pitänyt antaa aikaa tottua ajatukseeen :D

Virallista päätöstä ei ole asiasta tehty, mutta mä haluaisin "valssiksi" irlantilaisen kansansävelmän (?) Could I have this dance. Ihanat, ihanat sanat ja kaunis melodia, vaikka ei valssi olekaan. Mutta me ei ollakaan mitään erityisen hyviä tanssijoita, tota vois keinutella vaan. Jossain vaiheessa iltaa se joka tapauksessa soitetaan, tai sitten minä laulan sen serenadina sulhaselle...

Itse kutsumme ja otamme myös vastaan ilmoittautumiset. Tai todennäköisesti minä otan, kun muutenkin pyörittelen noita hääaiheisia exceleitä.