Rokkienkeli

Me "sulhon" kanssa tavattiin maaliskuussa 2008, 1½kk edellisen mieheni kuoleman jälkeen. Kihloihin mentiin heinäkuussa, yhteinen koti ostettiin ja virallisesti yhteen muutettiin lokakuussa, olisimme muuttaneet varmaan heti, mutta olosuhteet pakottivat hieman harkintaa. Siihen astikin oltiin ja asuttiin "yhteistä taloutta" aina kun se oli mahdollista, sillä miehen työpaika vuoksi hän muutti toiselle paikkakunnalle parin viikon seurustelun jälkeen, minun oli pakko jatkaa oppisopimuskoulutukseni loppuun entisellä paikkakunnalla ja etsiä uudelta töitä. Naimisiin mennään suurinpiirtein vuosi tapaamisen jälkeen. Molemmilla on ikää, ja elämänkokemusta (minulla ikää 26, miehellä 33), takana pitkät parisuhteet, minulla edesmenneen miehen kanssa yhteiseloa 6-vuotta, josta naimisissa 2½-vuotta ja leikki-ikäinen lapsi, miehellä exän kanssa yhteiseloa 17-vuotta, josta 7-vuotta naimisissa ja suhteesta kouluikäiset lapset. Nopean "toiminnan" pohjana on meillä mielestämme se, ettemme elä parisuhteen vaaleanpunaista seurusteluvaihetta oikeastaan ollenkaan. Koska molemmilla on lapset, on todellinen arki ollut läsnä suhteessamme alusta alkaen. Alle 2viikon seurustelun jälkeen mies haki oksennustaudissa olevan poikani päiväkodista ja huolehti hänestä, minun ollessani töissä. Uhmaikäisen lapsen pari tuntine yökiljuminen ja aamuraivarit ja äidin hermojen menetys töihinlähtökiireessä paljasti miehelle kyllä minun todellisen luonteeni... Minä vietin parin kuukauden seurustelun jälkeen kesälomani ollessani kaikkien muksujen kanssa "lomalla", miehen ollessa töissä. Oli muuten elämäni paras loma, vaikka oltiin 3 lapsen, 2 aikuisen ja parin koiran voimin kerrostalokaksiossa. Rakkautta riittää ja yhteistä aikaa ja yhteisiä hellyydenosoituksia saatiin kaivettua, ellei muualta, niin olohuoneen lattialla patjalla 3 lapsen alla yritettiin puolisalaa lapsilta saada toisiamme kädestä kiinni. Mutta, se on juuri se juttu, mitä me halutaan. Olla tavallisen arjen keskelläkin onnellisia yhdessä ja sitä me olemme. Meistä tuntuu maailman normaaleimmalta hoitaa lapset yhdessä, jakaa kotityöt, ja muksujen kuljetusvuorot. Elää arkea. Elämä lapsen ja lapsien kanssa, perheenä, alusta alkaen, huomioiden toisen aikuisen, jakaen kotityöt ja vastuun lasten (myös niiden toisen lapsien) kasvatuksesta tasavertaisena kumppanina on sellainen intensiivikurssi parisuhteen arkeen, että tuskin sillä saralla yllätyksiä tulee myöhemminkään. Toisemme olemme oppineet tässä ajassa tuntemaan niin, että kun toinen vasta ajattelee, on toinen yleensä jo tehnyt sen. Riitoja on ollut ja tulee olemaan. Kun rakastaa, nii uskaltaa sanoa, sillä tietää, että toinen rakastaa siitäkin huolimatta.

Katos vaan, säkin löysit tiesi tänne No perhana. Ei mikään enää pysy salassa.

Meidän tuleviin juhliin kutsutaan vain aikuisia. Syitä on useita. Ensimmäinen syy on se, että me halutaan nauttia juhlapäivästämme ilman omia lapsiakin. Heille järjestetään hoitaja. Täysin "lapsettomia" hetkiä meillä on äärimmäisen harvassa, sillä mahdollisia lapsenhoitajia on todella vähän. Toinen syy on se, että meillä juhliin ei sisälly vihkimistä. Juhlat alkavat jo melko myöhään ja pienimpien vieraiden kanssa jäisi suurimmalla osalla osallistuminen pelkkään ruokailuun, kun jo pitäisi lähteä viemään lapsia nukkumaan. En usko, että tästä nauttisi vieraatkaan. Kolmas syy on se, että tuleva aviomieheni soittaa kolmessa eri bändissä, jotka esiintyvät häissämme. Mieheni soittaa heavyfolkrockia soittavassa bändissä sekä suomirokkia soittavassa bändissä. Ei ihan lasten musiikkia, IMO. Mieheni kuitenkin haluaa ehdottomasti omat kokoonpanonsa vastaamaan juhliemme musiikista ja niin haluan minäkin. Neljäs syy on se, että halutaan tarjoilla vieraillemme "aikuiseen" makuun sopivia ruokia ja juomia ja halutaan, että kaikki osallistujat saavat nauttia juhlasta täysin rinnoin niin halutessaan. Ja jos/kun ovat tulleet paikalle vaikkei kutsuun ole sisältynyt lapset, niin oletamme, että heidän mielestään asia on silloin ok. Kutsuttavista varmaan melko usea jättää saapumatta lapsenvahtiongelmien tai pitkän matkan (juhlat ovat uudella kotipaikkakunnallamme siis) tai siitä syystä, että lapsi on vielä niin pieni, ettei voi jättää hoitoon. Se on heidän valintansa, jonka ymmärrämme täysin. En myöskään usko, että kukaan kutsuttavista tästä toiveestamme loukkaantuu. Uskon vilpittömästi, että ovat hengessä mukana, vaikkeivat fyysisesti paikalle pääsekään. Mielestäni kyseessä on kuitenkin hääparin juhla, ja hääpari itse vetää linjaukset kutsuttavien suhteen. En todellakaa loukkaannu siitä, jos jotkut vieraat eivät rajauksemme takia pääse tulemaan.

Hämeenlinnassa juu. 27.3.2009 maistraattiin ja juhlitaan sitten kuukautta myöhemmin.

Minusta tulee Rva Kuitunen. Jos olisi mahdollista minusta voisi tulla yhdysnimenä samanniminen, kuin tulevan mieheni poika. Nykyinen sukunimeni on siis eräs pojan etunimi. En kuitenkaan haluaisi säilyttää edesmenneen mieheni nimeä, en edes osana uutta nimeä, vaikka poikani sitä nimeä edelleen kantaakin.

"kaasona" mulla toimii tällei toisella kierroksella poikani kummisetä, joka on mun äärimmäisen hyvä ystävä. Tulee todistajaksi, ja siinä ne "kaason" hommat sitten olikin. Ehkä sanoo sanan tai kaksi juhlissa.

Molemmat kutsuu jokusen työkaverin aveceineen. Mä kutsun lähinnä entisiä työkavereita, sillä juuri työpaikkaa vaihtaneena ovat l entiset läheisempiä. Todennäköisesti vielä hääjuhlien aikaankin, sillä uudet työkaverit on hieman hitaasti lämpeneviä Hämäläisiä...

Hääpäivä on hyshys. Sitä ei tiedä vielä edes toinen todistajaksi kaavailtu. Aikaa tähän on vielä noin 4kk. Hääjuhlapäivästä tietää pari kaveria, koska molemmat on menossa samana kesänä naimisiin, niin ettei tule päällekkäisyyttä tai ihan peräkkäisiä viikonloppuja. Niin. Ja siis muut ihmiset kuulee tulevista hääjuhlista avioitumisen jälkeen save the date- henkisellä tekstiviestillä tai sähköpostilla. Viralliset kutsut seuraa perässä myöhemmin.

Tietää ja nauraa.

Mulle tulee teetetty korsettimallinen 2-osainen olkaimeton punainen puku, jossa yläosassa musta oksamainen kirjailu, alaosassa rikottu helma, mustaa tylliä ja New Rock- saappaat jalkaan. Mies pukeutuu todennäköisesti päinvastaisin värein kirjailtuun rock-henkiseen pystykaulustakkiin ja rockhousuihin. Samat vaatteet tulee sitten myöhempään juhlaan, tosin, mä vaihdan illaksi sitten rokkipöksyt hameen tilalle.

Me mennään ensi maaliskuussa maistraatissa naimisiin ja todistajaksi tulee mun miespuolinen "kaaso" ja miehen sisko. Muut saa infon sitten Save the date- henkisellä kuvaviestillä/sähköpostilla. Juhlia on tarkoitus noin 5kk myöhemmin.