Mulla on pieni kaaso-ongelma, koska ns. bestistä, mulla ei ole ollut yläasteen jälkeen. Sen jälkeen on ollut vain kavereita ja vähän parempia kavereita. Nyt sitten opiskelujen myötä oon löytänyt kaks ystävää, jotka ovat läheisimmät mulle. He ovat mun ykkösystävät/kaverit ja heitä olen aatellut pyytää kaasoikseni. Tiedän, kuitenkin, että heille en ole se ykkösystävä, koska heillä on omat parhaat ystävänsä lapsuudesta / nuoruudesta. Jotenki tuntuu hölmöltä, että he ovat mulle parempia ystäviä, kuin mitä oo heille. Mutta ei mulla parempaakaan ideaa kaasoksia ole. On vain semmonen olo, että jos/kun pyydän heitä kaasoiksi, heille se tulee yllätyksenä ja että he eivät pyytäisi mua kaasokseen. (ja tiän, ettei tarviskaan, mut oishan se kiva jos tunne ois molemminpuolinen) Serkkuani oon myös aatellut kaasoksi. Ite olin hänen kaasonaan. Ikäeroa meillä noin 15 vuotta, onpahan ainakin elämänkokemusta hänellä. ja sama ongelma on myös sitten, kun joskus saan lapsia ja alan heille miettimään kummeja.