Opalia

Olen tassa valokuvaajia tutkiskellessani tullut siihen lopputulokseen, etta melkein kaikki hääkuvat ovat melko siirappisia minun makuuni. Onhan se haapaiva ihana ja kiva olla avioparina kuvattavana, mutta vaikka kuinka yritetaan erilaisia kuvia ottaa, niin lopputulos on samaa siirappia. Olkoonkin, etta kuvattavilla on haikea tai vakava "katse tulevaisuuteen" ilme, samaa yhtakaikki. Olenko vain jotenkin kylma ja kyyninen vai miksi minusta tuntuu talta? Onko jotenkin omituista, jos haluaa, etta haakuvakin kuvastavat taitavasti dokumkentaarista linjaa, siis myos potrettikuvat? Enemman dokumentaarista tai "oikeaa taiteellista" valokuvaustyylia kuin "on niin ihanaa olla naimisissa" hymyilya ja hempeilya. En myoskaan tarkoita tekemalla tehtyja humoristisia kuvia. Onko tallaista edes olemassa? Eika saa ottaa nokkiinsa, toki jokainen otattaa sellaiset kuvat kuin haluaa ja jos ovat tyytyvaisia, vielakin parempi!

Vaaraan osioonkin jo ehdin kirjoittaa, mutta mekin suuniteltiin vaellusta, syksylla. Kyselinkin toisessa ketjussa jo, etta onko kenellakaan viisaammalla tiedossa, milloin on ruska parhaimmillaa Lapissa ja minne sita kannattaisi menna ihastelemaan, jos ei ihan jonossa haluaisi muiden turistien kanssa tarpoa? Vaelluskokemusta on kylla eika kiipeaminenkaan ole tuntematonta, mutta ei kotimaassa

Mielestani monipuolisuus ei tarkoita elainproteiinin lisaamista listalle. Tasapainotusta voisikin tehda niin, etta menu ei olisi liian kalapainotteinen, vaan listalla olisi runsaasti erilaisia kasvisruokavaihtoehtoja (siis muitakin kuin salaatteja) ja sitten vaikka maksimissaan puolet kalaruokia, etta kalasta tykkaamattomat tai allergiset voivat silti valita monipuolisesta tarjoilusta mieleisensa ilman etta lihaa kannetaan poytaan. Eikos aina toitoteta sita, etta haiden pitaisi olla morsiusparin nakoiset? Tassahan juuri niin meneteltaisiin. Se, etta vieraat eivat yhtena iltana saakaan sita totuttua liha-annostansa, tuskin pilaa juhlatunnelmaa, ainakaan toivottavasti!

Paras aika matkustaa tosiaan on joulusta jonnekin huhtikuulle jos kesaa haluaa. Jos taas haluaa lasketella vuoristoissa, niin sitten talvikuukausina, eli joskus elokuussa ehka. Mutta pohjoisessa talvellakin sataa vaan vetta, etta Etelasaarelle sitten pitais menna., ja sinnehan pitaa menna joka tapauksessa, tuli milloin tahansa. Maa on todella kaunis, varsinki kun paasee Aucklandista pois! Viimeksi juuri paasiaisena oltiin kiertelemassa Coromandelia ja tietysti nahka karvahti kun ei ajoissa (aamukymmenelta) muistettu laittaa arskarasvaa, eli aika lamminta viela on maaliskuun lopussa! Ketju tietenkin on jo vanha, mutta jos jotain (kivia? ) kiinnostaa. Niin ja taalla reilun puolitoista vuotta asuneena mielellani vastailen kaikenlaisiin kysymyksiin Terveisia vaan Aucklandista!

Samaa aihetta ollaan taalla mietitty. Suunnitellusta vieraslistasta taitaa olla vain yksi vegetaristi morsiusparin lisaksi, joten muille kylla liha kelpaa ja eivat varmaan edes kyseenalaista lihan tarjontaa juhlissa kuin juhlissa, sehan on itsestaanselvaa etta lihaa on. Meinasin kuitenkin, etta jos juhlitaan meidan haita, niin juhlitaan meidan tavoilla. Kun ei kotonakaan lihaa syoda, niin miksi sitten meidan haiden takia pitaisi muutama possu teurastaa? Kasvis- ja kalaruoka varsinkin ovat itsessaan todella paljon monimuotoisempia kuin liharuoka (tahan tulokseen olen tullut kasvissyojaksi ryhtymisen jalkeen). Tuleepahan vieraillekin "opetustuokio" siita, kuinka kasvisruoka on paljon muutakin kuin salaattia tai hoyrytettyja vihanneksia. Usein ihmiset yllattyvat, kun maistavat hyvin suunniteltua kasvisruokaa, joka ei lihaa kaipaa, on itsessaan jo niin maistuvaa ja riittoisaa, etta eikos tassa lihaa olekaan? Eli en usko, etta raavaammatkaan miehet paasevat valittamaan, jos ruoka on hyvaa, oli siina lihaa tai ei (eli ei pelkkaa salaattia ja pupunmuonaa...). Mitaan varsinaista menua ei olla viela suunnittelemassa, kunhan vain ajatuksia juhliin liittyen heitellaan ilmaan ja tama yksi niista... Voihan sita valita vaikka kulttuurihenkista ruokailua, kuten intialaista tai indonesialaista ruokaa, siellahan kasvisruoat ovat suuri osa paivittaista ravintoa. Tai kalaruokia japanilaisittain. Eipa tassa nyt vastausta ketjun aloittajalle tullut, mutta kunhan kannustushuudot pistetaan peliin, samoilla linjoilla ollaan!

Miten tuntuu, etta kaikilla naikkareilla on joko itsellaan tai puolisolla/tulevalla sellaisella joku harvinainen nimi? Musta olis kivaa, kun olis harvinainen nimi, mutta ei ole, eika ole miehellakaan. No on niita joku 200 verrattuna meikalaisen suvun 2000, mutta -nen paatteisia molemmat, eli ei niin harvinaiselta kuitenkaan edes kuulosta miehen nimi. Normisuomalaista. Mutta ulkomailla on kiva olla -nen paatteinen, kun kaikki ihmettelee sukunimea, varsinkin kun kummallakin on sama loppu Toissakin asiakkaat huomaa erikoisen nimen ja arvailevat maata, seka suomalaiset tietysti tuntevat heti omakseen! Niin tai nain, miehen nimen haluan ottaa jos joskus naimisiin paasemme.

Kazanin kanssa samaa mielta, eli kaikkein mieluimmin haluaisin juurikin antiikkisen sormuksen, jolla on jo historiaa ja tarinaa takanaan. Mieluummin vaikka ilman sormusta kuin joku uusi rinkula sormessa. Muutenkin hankitaan kaikki kierratettyna (vaatteet, kodintavarat jne), etta kai taa on joku jatkumo siihen ajatusmaailmaan... En ole taikauskoinen, mutta olishan se aika mahtava loytaa sormus, joka on jo ehtinyt jonkun parin yhdistaa toisiinsa vaikka loppuiaksi. Ongelmana onkin, etta mista naita ihanuuksia voi lahtea etsimaan? Kenellakaan hyvia vinkkeja? Panttilainaamoista?!

Mulla tulee tippa linssiin lukiessani teidan ikimuistoisimpia hetkianne. Pystyn niin selvasti kuvittelemaan itseni mieheni kanssa siihen tilanteeseen ja kuinka se mua koskettaisi. En malta odottaa, etta paastaan jotain vastaavaa omana paivanamme joskus kokemaan. Anteeksi, etten voi vastata viela alkuperaiseen kysymykseen. Oli vaan pakko kommentoida, koska yleensa ma en niin helposti herkisty.

Oii!!! Ihana

Oih! Loistava idea tuo peili/romppu! Varsinkin meille nuo cd:t vois sopia kivasti, kun on niinku musiikkimiehiä tuo meikän äijä

En usko, että kukaan ammattitaitoinen kultaseppä nyrpistelee kuvillesi Kada. Sitähän se sormusten teettäminen on, että asiakas tietää mitä haluaa, kertoo sen ja kultaseppä sitten toteuttaa tämän idean! Olen myös vakavasti pohtinut tätä sormuksen teettämistä. Olisi ainakin uniikki...

Mielestäni se riippuu todella paljon vieraiden ihmistyypistä. Esim. jos paikalla on kaksi toisilleen vierasta sukua ja kummatkin edustaa jäyhää ja hiljaista perisuomalaista tyyliä, voi juhlatunnelma olla vähän jäykkä. Silloin alkoholi saattaa olla hyvä keino juhlistaa ja rentouttaa tilannetta, kunhan vain voitaisiin pystyä välttymään näiltä myöskin perisuomalaisilta ylilyönneiltä. Toisaalta taas sivistynyttä ja muutenkin avointa ja iloista porukkaa alkoholin puuttuminen ei latista, vaan juhlista saa aivan yhtä iloiset, hauskat ja ehdottomasti perskännittömät. Itse mietin myös tätä alkoholin jättämistä kokonaan pois, varsinkin kun en itse siitä ilojuomasta niin paljoa perusta, mutta sukulaisia miettiessäni tulin siihen tulokseen, että meillä alkoholia on tarjottava, ainakin jonkun verran yli tervetulomaljan. Kukin siis oman ja vieraidensa tyylin mukaan

Olen kyllä tullut ehdottomasti siihen tulokseen, että talvihäät ne meille olla pitää luettuani tätä palstaa ristiin rastiin. Olen tunnelmaihminen ja talveakin odotan kovasti ihan vain kynttilöiden takia. Joskus aikaisemmin haaveillessani ajattelin aina kesähäitä ja kaunista kesämorsianta, mutta niin se mieli muuttuu... Monen monta hyvää syytä ja ideaa on tälläkin sivulla ollut! Juuri esimerkiksi tuo hääsuman ajankohdan, eli kesän, välttäminen, piristys keskelle talvea ja tunnelmallisuus... Ja ei kun suunnittelemaan!

Oi kun hyvä idea! Omat talvikengät vaan ja siihen päälle vaan ihanat pitkää valkoista karvaa olevat päälliset! Ehdottoman hyvä idea! Ja siihen vaikka vielä samaa kangasta oleva käsipuuhka... jajaja sitten jos ompelis jonkun valkoisen viitan ja siihen reunaan samaa karvaa... meitsi innostui! ;D

Tuota en tiennytkään... olen aina luullut, että pitää kuulua kirkkoon. Kummipoikani kastanut pappikin aikoinaan kyseli tarkkaan oman seurakuntani, koska asun toisella puolella Suomea. Sitten vielä kysymys... Miksi ihmiset ensin menevät naimisiin maistraatissa ja perään siunaaminen kirkossa? Jos ei kirkkohäitä halua, miksi siunaus? Onhan se kuitenkin "melkein" sama asia, tunnustaa uskonsa siihen siunaukseen... Valaiskaa minua tietämätöntä

Kiitos kaikille ideoista ja epäkohdista, joita en ollut vielä ehtinyt ajatellakaan. Täytyy pistää vinkit korvan taakse ja jatkaa suunnittelua. Edelleen lisää ajatuksia saa kertoa...

Sama täällä. Uusi-Seelanti on ollut unelma jo pikkutytöstä lähtien. Siellä vaellella ja kiertää koko maan moninaisuuden... Rahaahan se vaatii ja tässä nyt sitten laskeskellaan varoja, että minne ne riittää. Toinen vaihtoehto ois Kuuba 8) Aika moni tuntuu olevan kiinnostunut Uudesta-Seelannista, vaikka luulin olevani ainoa

Suunnitelmissa olisi talvihäät ja nyt kaipaisinkin kovasti kokemusten kerrontaa joko omista olleista tai suunnitelmissa olevista talvihäistä tai sitten vieraana olemisesta sellaisissa! Kaikki apu on tervetullutta, joten ihan mitä tahansa ideoita tai epäkohtia mieleen juolahtaa, kerro pois vain!