Lyrica

Kaasot ja mun vanhemmat tietävät aika paljon yksityiskohtia, koska olen heiltä joihinkin asioihin mielipiteitä pyytänyt ja muutenkin ovat järjestelyissä osallisina. Olen myös sukulaisilleni kysyttäessä kertonut asioita, mutta yleensä kyllä kysymykset ovat koskeneet väkimäärää, kirkon tai juhlapaikan sijaintia ja sitä, tuleeko pitopalvelu vai teemmekö itse(suvussamme on ollut tapana tehdä paljon itse, joten apuaan ovat olleet ihmiset tarjoamassa). Toisaalta miehen sisko on kysellyt paljon tarkempia kysymyksiä häävalssista ja hääohjelmasta, istumajärjestyksestä jne ja näihin kysymyksiin olen vastaillut aika ympäripyöreästi ja joutunut aika tiukastikin sanomaan, että päätämme asioista keskenämme ja että esim. häävalssimme (ei siis tule valssia) on yllätys kaikille.

^ "NN (koko nimi), tahdotko avioliitossasi, jonka olet solminut NN:n (koko nimi) kanssa, osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä? Vastaus: Tahdon. "

Unelmapolttareissa tehtäisiin jotain sellaista, mitä en ole ennen päässyt tekemään ja johon tarvitaan vähän enemmän väkeä. Paintball olisi ihan huippujuttu ja juomapuoli sen jälkeen joko opastettua drinkkien tekoa tai viininmaistelua. Ja ruoka tehtäisiin esim. Henri Alénin (Harri Syrjänenkin kävisi) ohjeilla Sokkokokki-tyyliin. Ja yksityinen tanssitunti kelpaisi mulle myös.

Vaikka tässä annetaan ideoita miesten polttareiden, niin kyllä näistä monet sopivat naisillekin. Itse pitäisin juuri "äksön" -tyylin polttareista enemmän kuin mistään morsiussaunajutuista. Eli kannattaa kaasojenkin vähän tiirailla tämän listan vinkkejä, jos morsian on vähän vauhdikkaampi tapaus. Mun miehen polttareissa häneltä ajettiin rakas parta pois ja siitä tehtiin tekoviikset. Ja nyrkkeili ammattinyrkkeilijää vastaan, mutta muuten olivat valitettavan perinteisen kosteat ilman ihme ohjelmaa, vaikka kestivät kolme päivää.

Mentiin helmikuussa salaa naimisiin maistraatissa minun vanhempien toimiessa todistajina. Kerrottiin perheille asiasta sitten ystävänpäivälounaan merkeissä ja juhlat ovat elokuussa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kutsuissa lukee, että sanomme tahdon... mikä pitää paikkansa; kyllähän sitä tahdotaan siunauksenkin kaavassa. Eli katsotaan kuka tajuaa kirkossa, että olemmekin jo naimisissa. Mies ei kuulu kirkkoon ja haluttiin vihkimisestä intiimi tilaisuus. Mies luki kirjoittamansa runon mulle eikä olisi sitä lukenut suurelle yleisölle. Nyt sitten hääjuhlassa saadaan juhlia rennolla otteella eikä kyllä enää stressaa häiden onnistuminen samalla lailla kuin aikaisemmin.

Kyllä meillä aika perinteiset häät mielestäni on tulossa. Tosin... kirkossa ei vihitä, vaan siunataan. Mentiin jo suvulta salaa naimisiin. Ei kimpun tai sukkanauhanheittoa. Eikä valkoista pukua morsiamella (johan meillä on lapsikin...).

Vähän OT, mutta kiinnitti kovasti huomioni tämä: miksei saisi osallistua polttareihin, jos ei pääse häihin?

Nopeasti laskien listalla taitaa olla 12 nimeä, joista todennäköisesti ihan kaikki eivät välttämättä pääse osallistumaan. Viime kesänä olin polttareissa, joissa oli kutsuttuna 10 ja seitsemän meistä pääsi paikalle. Ei sillä määrällä mielestäni ole kauheasti väliä. Mutta itselleni sopii tuollainen n. 10 ihmistä, koska silloin voi tehdä jotain sellaista, mitä ei pienemmällä porukalla voi oikein tehdä (esim. värikuulasota).

Meillä on etukäteen kysytty erästä sukulaisnaista huolehtimaan häiden aikaan reilu vuoden vanhasta tytöstämme juhlien ajan. Käytännössä hän tulee jo hääpäivänä aamupäivällä auttamaan isää pukemaan tyttöä (minä siis meikissä jne.) ja on sitten tytön kanssa kirkossa ja sitten istuu samassa pöydässä juhlissa. Mummu ja pappa ottavat tytön yöksi luokseen, ellei mitään ihmeempää satu. Nainen on siis perheensä kanssa tytön lähellä koko ajan ja on luvannut ottaa päävastuun tytön hoitamisesta. Apuna hänellä on omat teinityttärensä, joilla on kokemusta pienistä lapsista ja halu huolehtia. Olimme varautuneet siihenkin, että tarvittaessa palkkaamme jonkun hoitajan, jollei kukaan läheisistä halua niin suurta vastuuta juhlapäivänä ottaa. Onneksi kuitenkin saimme tutun ihmisen tähän hommaan, niin on tytön kannaltakin helpompi, kun viihtyy jo hoitajansa kanssa muutenkin. Eli kannattaa miettiä löytyykö ystävistä tai sukulaisista sellaista ihmistä, jolle vastuunottaminen voisi olla jopa mieluisaa ja reilusti kysyä asiaa. Mielellään tietysti sellainen ihminen, johon lapsi on jo tutustunut tai ainakin ehtii ennen häitä tutustua.

Auttaa. En ole toistaiseksi paljon apuja kaivannut, mutta äiti on ollut hengessä mukana ja kertoo mielipiteitään moniin asioihin. Jotenkin en viitsi koko ajan kaasoille hössöttää asioista, kun on niillä omakin elämä. Äiti on kuitenkin äiti ja jaksaa aina kuunnella. Ja äidillä on ihan hyviä ajatuksia ollut joistain käytännön pikku asioista, joita itse en ole edes huomannut miettiä. Askarteluissa tarvitsen vielä myöhemmin apuja ja varmasti äiti on talkooporukassa mukana. Hääpäivällekin hän on apuaan tarjonnut, mutta sanoin hänelle suoraan, että hääpäivä on hänellekin juhlapäivä enkä aio antaa hänelle mitään suuria tehtäviä hoidettavaksi. Luvannut kuitenkin ottaa isän kanssa meidän pikkuneidin hääyöksi kylään, joten eiköhän siinä ole ihan riittävä pesti.

^Vähän OT, mutta miksei niitä polttareita voinut sitten järjestää niin, että olisi sen kaverinkin nähnyt. Jos kerran oli tarkoitus tällä kaverilla olla muutenkin aikaa nähdä morsian, niin miksei sitten voinut tulla polttareihin. Kyllähän raskaanakin voi osallistua polttareihin.

Osaako kukaan sanoa, mitä englanninkielistä ilmoittautua-sanaa käytetään, kun pyydetään ilmoittautumaan häihin? Toki asian voisi kiertääkin, mutta haluaisin sanoa asian mahd. lyhyesti.

En muista olenko jo vastannut, mutta vastaanpa nyt kuitenkin. Itselläni summa riippuisi paljon siitä, mitä sillä saa. Jos luvassa on jotain kivaa aktiviteettia koko porukalle, niin voisin sijoittaa yli 50 euroakin. Jos taas tarkoitus on mökkeillä/sauno ja syödä, juoda, hemmotella, niin fiksu suunnittelija saa tuollaisen homman kokoon edullisesti. Ja toisaalta, jos tarkoitus on, että pelkkä morsian saa jonkun aktiviteetin suorittaa kuten benjy-hypyn, niin silloin taas summaan vaikuttaisi se, kuinka läheinen morsian on minulle. Omista polttareistani toivon, ettei kenelläkään osallistumisen esteenä ole raha, vaikka kovasti odottaisikin jotain sellaista toimintaa, jota pienellä porukalla ei pysty tekemään (esim. värikuulasota). Mieheni polttarit ovat neljäpäiväinen reissu Milanoon katsomaan jalkapalloa ja harmillista kyllä, kun joukossa on useita lapsiperheiden isiä, niin osalla ei vaan yksinkertaisesti ole taloudellisesti mahdollista lähteä reissuun. Pelkästään nuo otteluliput maksavat 100 e/hlö....

Itse olen ajatellut kaasoja kiittää todennäköisesti etukäteen, ettei unohdu, eli edellisenä päivänä, kun olemme koristelemassa juhlapaikkaa (mikäli siis toinenkin kaasoista pääsee paikalle). Tai jos molemmat eivät ole paikalla, niin ehkä kiitämme heitä äitini synttäreillä kuukauden päästä häistä, kun sinne molemmat kuitenkin tulevat.

Minulla ei ole mitään kiitettävää bestmanille, koska hän ei osallistu juhlan onnistumiseen mitenkään vaan päinvastoin. Miksi siis pitäisi kiitoslahjaa antaa? Eli sulhanen saa huomioida, jos haluaa. Kaasot sen sijaan osallistuvat päivän onnistumiseen ja ansaitsevat kiitoksen ja sulhanen on hyväksynyt ehdotukseni kiitoslahjoista. Ei hän kuitenkaan niin hyvin tunne kaasoja, että osaisi sanoa, mitä heille annettaisiin eli sinänsä ei hankita kiitoksia yhdessä.

Tuntuu kyllä tosiaan oudolta, että kukaan avec haluaisikaan osallistua häihin vain kirkko-osuuden ajan, jos ei kerran tunne hääparia. Mistäköhän se aina johtuu, että vieraatkin tekevät häistä itselleen niin ison jutun, että unohtavat kyseessä olevan hääparin iso päivä? On aika itsekästä alkaa vaatimaan omia lisäyksiä vieraslistaan. Mutta toivottavasti niin tässä tapauksessa kuin mahdollisimman monessa muussakin, häistä jäisi kaikille osapuolille hyvä fiilis.

Jos sekä sulhanen että morsian ovat sitä mieltä, etteivät halua jotain ihmistä häihinsä kutsua, niin mielestäni ei silloin kannata kutsua. Etiketit ovat nykyään enemmänkin suuntaa-antavia kuin täysin joustamattomia.

Meillä aiheuttaa riitaa etukäteen. Mieheni polttareita on kuulemma suunniteltu jo joulukuusta lähtien ja häät siis elokuussa. Valitin kaverille, kun ei ole ainakaan minulta aikatauluista kysytty mitään. Ja kaverini tapasi sattumalta bm:n, jolle mainitsi, että kannattaisiko morsiamelta kysellä vähän aikatauluista. Bm laittoi viestin ja ilmoitti polttareiden ajankohdan. Pe aamusta ma iltaan ja ko. ajankohtana meillä on jo lauantaina menoa suunniteltu. Eikä tässä vielä kaikki, meillä on kuitenkin pieni lapsi, joten siksikin olisi ollut toivottavaa, että etukäteen asioista kysytään. Kyseessä on kuitenkin matka ulkomaille, liput varattu ja maksettu ja kaikkien aikataulut sovitettu yhteen (paitsi meidän perheen). Idea sinänsä kiva, mutta näin suurissa suunnitelmissa toivoisi otettavan morsian huomioon. Suuri vitutus siis miehen polttareista jo nyt ja riita bm:n kanssa. Mitään mahdollisuuksia ei ole kuulemma enää suunnitelmia muuttaa, kun bm:lla on hommassa kiinni 2000 euroa. Siis anteeksi, kuinka paljon!?! Ja jos oikeasti on noin suurista summista kyse, niin eikö silloin nimenomaan kannattaisi selvittää juhlakalun menot/velvoitteet etukäteen?

Meillä tulee yhteen pöytään espanjankielinen menu&ohjelma ja yhteen englanninkielinen. Samoin kirkko-ohjelman käännän valmiiksi näille kielille. Vieraissa on siis vain yksi näitä kieliä äidinkielenään puhuva (yksi espanjalainen ja yksi kanadalainen). Heillä on suomalaiset tyttöystävät, mutta mukavampaahan se on, jos ei tarvitse toisen olla koko ajan tulkkaamassa, vaan edes valmiit tekstit ovat vieraiden omalla kielellä. Kutsu lähetetään suomeksi, koska toinen pariskunnasta kuitenkin suomalainen. Koen, että tämä on nimenomaan kohteliasta. En usko, että nämä vieraat olettavat tällaista vaivannäköä, mutta itse taas en koe, että niinkään näkisin erityistä vaivaa.

Polttarijärjestelyt edenneet, näin olen kuullut, mutta eipä ole yhteyttä otettu. Bm hehkutti tulevaa polttaripalaveria sulkille (palaveri oli jo kuukausi sitten) ja pari viikkoa sitten mainitsi, että onpa aika paljon järjestämistä polttareissa ja kavereiden aikataulujen yhteensovittamisessa. Kerroin sulhaselle, että olen merkinnyt seinäkalenteriimme menot, joita meillä on kesäkuukausina on eli muutamat juhlat ja lomareissut ja voi sitten ilmoitella itse bm:lle milloin sopii järjestää jotain. Mainitsin myös, että kun näin kauan on aikaa, niin jos ei mitään varausta tee kalenteriin, niin menoja saattaa ilmaantua. Sulhanen sanoi, että kyllä bm ottaa minuunkin asian puitteissa yhteyttä; näin heidän kaveriporukassa on tapana. Yksi tästä kaveriporukasta kuitenkin sanoi minulle suoraan, kun kysyin, onko heillä polttariajankohdalle jo ajatuksia, ettei asia minulle kuulu. Harmi sinänsä... Toivoisin sulkin saavan kivat polttarit, mutta jos kaverinsa eivät halua ottaa aikataulujamme huomioon, niin en yhtään ihmettele, jos samalla päivälle onkin jo jotain muuta. Ja se on varma, etten viime hetkellä omia suunnitelmia muuta, kun käytös on tuollaista.

Komppaan tätä. Ainakin jos mut kutsuttaisiin häihin, joissa saunotaan, niin satavarmasti poistuisin ennen ko. ohjelmanumeroa, vaikka sitten karvain mielin joutuisinkin missaamaan puolet juhlista. Ensinnäkin en henkilökohtaisesti todellakaan edes pidä saunomisesta, ja toisekseen mun mielestäni häät ovat hieno juhla, johon vieraat pukeutuvat parhaimpiinsa (+naiset meikkaavat ja laittavat hiuksensa) - mihin en kerta kaikkiaan kykene yhdistämään ajatusta, että tilaisuus päättyisi hikoiluun tukka silmillä ja kaljoitteluun verkkarit jalassa. Eihän saunajatkoilla kaikkien kai olekaan pakko mennä saunaan. Eli jatkoihin voi varmasti osallistua perinteisesti iltaa istuen, vaikka sauna toisille lämmin olisikin. Ja kyllä, häät ovat hieno juhla, mutta kyllä hieno voi olla rentoakin. Itse olen ollut häissä, joissa jatkot olivat leirintäalueella järven rannalla. Paisteltiin makkaraa nuotion äärellä, tanssittiin paljain jaloin rantahiekalla ja kaikilla oli mukavaa. Toiset vaihtoivat vaatteita, toiset jatkoivat puku päällä ja toiset poistuivat veneeseen yöksi, toiset telttoihin, hääpari mökkiinsä. Ja kyllä oli hieno juhlat, jatkoineen. Mutta olikin juhannus.

Olen ollut kerran häissä, joissa laulettiin yhteislauluja. Ei hyvä kokemus. Kun vieraita on lähes 200 ja heistä 5 laulaa kunnolla ja 10 kuiskailee vaisusti, kun ei tunne lauluja ja loput ovat hiljaa, niin eipä tuo paljon tunnelmaa luo. Eli jos tykkää yhteislauluista, niin kannattaa huomioida, onko vieraissa oikeasti laulajia ja että laulut ovat yleisesti tunnettuja ja helppoja laulettavia. Meidän suvussa on tapana laulaa yhdessä paljon kaikenlaisissa illanvietoissa, mutta sulhasen suvussa laulajia ei ole. Meillä ei siksi tule lauluja.

^^ On monta asiaa, missä voi häiden järjestämisessä todeta, että viime kädessä pari päättää. Itse kuitenkin ajattelen vieraiden viihtyvyyden tekevän juhlasta nimenomaan iloisen tapahtuman. Maksamme itse häät ja siksi haluamme niistä sellaiset, että niin meillä kuin vieraillakin on mukavaa. Turha maksaa siitä, että itsellä on kaikki niinkuin haluaa ja vieraat mököttävät.

Meilläkään ei heitetä mitään. Naimattomia on sen verran vähän, että tuntuisi siltä, että heidän naimattomuutensa korostuisi tällaisessa leikissä. Ja toisaalta, paikalla on paljon lapsia, joita saattaisi olla vaikea kieltää osallistumasta leikkiin, kun mielestäni tämä ei kuulu lapsille lainkaan.

On muutamia kavereita, joiden kanssa ei ole tullut pidettyä yhteyttä niin kovasti eikä sulhanen ole edes tavannut heitä, joten listalla eivät ole. Jos heistä joku ottaa häät puheeksi, mainitsen kyllä, että vaikka isot häät ovatkin, niin kutsumme ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä pariskuntana. Ns. liukuvaa listaa emme halua, koska itse en haluaisi saada selville, että minut kutsuttiin vain siksi, että joku tärkeämpi ihminen ei päässyt häihin osallistumaan. Eli niin isot häät pidämme, että kaikki tärkeät ihmiset häihin saamme. Miehen yksi työkaveri kuulemma olettaa kovasti kutsun saavansa, vaikkei missään vaiheessa ole puhetta asiasta ollut. Miehen työkavereista kutsutaan muutama, joiden kanssa hän on muutenkin tekemisissä eikä näin ollen edes hänen koko ryhmäänsä. Siksi tuntuu hassulta, että tämä yksi olettaa kutsun saavansa. Olemme maininneet aikaisemmin kysyttäessä, että työkavereita ei varsinaisesti kutsuta. Jotkut ystävät nyt sattuvat vaan olemaan samassa työpaikassa.