Naatuska

Näin äkkiä en keksi yhtäkään asiaa mistä voisin eiliselle parille olla kateellinen...ehkä duracel-siskosta joka pisti tuulemaan. Ilman häntä nuoret söpöstelijät eivät häitään varmaan olisi saaneetkaan. Liian arkaa, hiljaista, hidasta, jotenkin tehotonta, sitä ei edes nuoruus selitä...teki mieli karjua välillä. Ja ihan liikaa muovikukkia minun makuuni...mutta tehokkaasti sisko kääri häät pakettiin, täytyy sanoa!

Mielenkiintoinen aihe...keskustelimme asiasta juuri ystäväni kanssa joka uteli harmittaako ettemme ole menneet mieheni kanssa jo kymmenen vuotta sitten naimisiin, jotta olisin voinut viettää villit kermakakku häät parikymppisenä. Olemme siis olleet yhdessä kymmenen vuotta ja naimisiin mennään nyt, päälle kolmekymppisinä. Tuskin kermakakkua päälläni olisi näkynyt silloinkaan, se kun ei ole koskaan ollut kohdallani in. Tulossa on ehkä vähän aikuismaisemmat kekkerit siltä osin että väkisinkin vieraatkin ovat iäkkäämpiä nyt kun ystävätkin ovat vanhenneet meidän mukana, mutta juhlat ovat edelleen meidän näköiset kylläkin eikä millään muotoa jäykät enkä osannut ystävälleni muuta vastata kuin, että ei kaduta. Aikaisemmin asia ei tuntunut ajankohtaiselta ja nyt meillä on vara pitää sellaiset juhlat kuin haluamme, opiskelijoina olisimme joutuneet todennäköisesti pihistämään monesta asiasta. Häät ne ovat nämäkin, tosin meidän tyylisesti perinteisistä ehkä karsitummat ilman leikkejä, ryöstöjä ym... enkä todellakaan tunne oloani millään muotoa ylikypsäksi kurpaksi mennessäni vihille "vasta" tässä vaiheessa suhdetta vaan yhtä intopiukeena juhlia odotan ja järjestän kuin muutkin yhtään sen vähempää myöskään sitä aviollista elämää odottamatta, vaikka se tässä vaiheessa enää tuskin kovasti ylläreitä tuo...yhteinen sukunimi saa kyllä hymyn huulille

Laatu ja kauneus...haluan sormuksen, jota olen valmis katselemaan lopun elämääni ja joka hetki. Käytännöllisyydestä viis, en aio sillä perunoita kuoria tai peilinä käyttää vaan haluan sen nimenomaan olevan kaunis kuin koru ja mieleiseni...En käytä muita koruja yleensä, joten sormus saa viedä kaiken huomion...tosin nimenomaan tyylikkyydellään ja laadullaan... en odota mitään hevosenpään kokoista kiveä

Minä tuskailen ääneen miten saan hoidettua meidät vihkivän henkilön ohjeistuksen hääpaikalla jossa meidät siis vihitäänkin, täytyykö kenties harjoitella etukäteen, riittääkö pelkkä soitto ja asioista sopiminen vai kutsutaanko henkilö paikalle vähän ennen tilaisuuden alkua...siis lähinnä kaikkia pikku käytännön juttuja. Tähän mies kommentoi, että pitääkö sitä vihkijää oikeastaan kutsua ollenkaan paikanpäälle niin ei mene homma niin vaikeaksi...No, itse vihkimisen kannalta se olisi suotavaa

Lisää kokemuksia Kuopion klubista, kiiitooos! Meillä häät siellä vihkimisineen kesäkuun alussa ja paikka vaikutti tarpeisiimme täydelliseltä; värityskin sopii harmaa-valkoinen-hopea teemaan...Henkilökunta vaikutti niiiin ystävälliseltä ja auttavaiselta, että piti nipistää itseään, nyt alkoi pelko hiipiä puseroon jos kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan. Tilannetta mutkistaa se, että järkkäilen häitä ulkomailta ja nyt tätä henkilökuntaa on vähän vaikea saada kiinni...Eritoten jonkun viittaus väärin tehtyyn hääkakkuun jäi askarruttamaan...se kun vartavasten pitää tehdä teeman ja suunnitelmien mukaan.

Minulle puvun tekee häälahjaksi vaatesuunnittelija/hyvä ystäväni. Yhdessä mietimme mallia ja jonkinlaisen raakileen päässämme olemme saaneet aikaiseksi...tosin koeversiota aletaan tekemään vasta vuodenvaihteen jälkeen. Olin arvokkaasta lahjasta niin otettu, että satsasin sitten kankaisiin ja ostin juuri sitä mitä halusin uniikkia pukuani varten...Suomesta en harmaata oikeassa materiaalissa tai sävyssä löytänyt joten ostin kankaat nykyisestä kotikaupungistani ja hinta oli aika...hintava. Mutta ne ovat niin ihanatkin, SLURPS!!!!

No eivät ne varsinaisesti riitaa aiheuta, mutta ehkä hiukan harmaata ohimoon...Mies ja bm ovat saaneet päähänsä, että polttarit ovat joku sarja tai jatkumo ja meillä on juhlittu nyt vasta osaa 1/4...Aikuisia miehiä, mutta osaavat hyödyntää tilanteen pilke silmäkulmassa...morsian tosin joutuu nitroja vielä varmaan hankkimaan ennen osaa 4/4

"Toisaalta kun häihin on vielä aikaa, silloin on myös aikaa leppyä ja päästä molempia tyydyttävään lopputulokseen... ;-) Sori Naatuska, ei ollut tarkotus aiheuttaa paniikkia :-)" fyin mietteisiin vastaten... Sopivasti rento hetki viikonloppuna ja muutaman viinilasin jälkeen saimme käytyä helpottavan keskustelun...Sormus TULEE kuulema olemaan mieleinen, siitä ei kannata olla huolissaan, koko tosin on aiheuttanut päänvaivaa...Sormus on ohut ja yksi kivinen ja täällä ulkomailla sovitellessa, jokaisessa liikkeessä saivat sormukselleni eri koon vaikka malli oli jotakuinkin sama. Nyt sormus pienennetään vähän "mutu"tuntumalla ja katsotaan sitten häiden jälkeen josko sitä pitää muuttaa...Kihlasormusta minulla ei ole, joten siltä osin vihkin valinta on helpompi...Nyt voin taas hengittää

Kääk...vahvistaa vaan paniikkia. Varsinkin kun tuoreessa muistissa on edellinen tuliainen...sormus tyyliä Dynastia ja olkatoppaukset ja koko sitä luokkaa, että sen olis voinut pujottaa ranteeseen No, vielä on aikaa kiristää totuus...

Kun tietäis...vähän alkoi paniikki nousemaan, kun mies ilmoitti pari päivää sitten, että hän on työmatkaltaan sormuksen ostanut ja ole hyvä, mene sovittamaan jotakin "ohutta" sormusta, jotta osaavat pienentää sormuksen oikein. Eli en saa nähdä sormusta ennen kesäkuun alkua...eikä tietoakaan mitä siihen kaiverretaan! Alunperin soviteltiin ja katseltiin leveitä blingbling sormuksia ja niistä löysin mieleisen, jonka kuvittelin saavani...kokokin oli selvillä. Nyt ei ole hajuakaan...ohut se siis on Miehellä on kyllä loistava maku, mutta jotenkin kuvittelin olevani prosessissa mukana hankintaan asti....

Meillä mies sai alkuun päättää, sen osan mikä hänelle on tärkeintä ja johon juhlassamma eniten panostetaan...eli ruoat ja juomat Nyt mielipiteitä alkaa löytyä vaikka mihin enkä osaa päättää kumpi olis pahempi/parempi; sulho jota häät kiinnostaa kuin kilo kak*** vai joka haluaa tilata servetitkin omilla nimikirjaimillaan...huomautin, että ihan kiva olis jos minunkin nimi olisi niissä Ei vaan, ihan kiva että mies tekee muutakin kun raottaa lompakkoaan!!

Ehdottoman NouNou: - yletön askartelupaskartelu ( se siitä pitäville suotakoon, itse olen ihan tumpelo ja laiska) -muutenkin kaikki krumeluuri tilpehööri; ei kaaria eikä tylliä eikä missään nimessä hääparia töröttämään omaan pöytäänsä lipittämään skumppaa yhteen sidotuista laseista vaaleanpunaisen kaaren alla... -muka hauskat hääleikit tyyliin tuttujuttu tai se, missä sulhasen suu tungetaan vaahtokarkkeja täyteen ja laitetaan lukemaan joku runo... -ketään ei ryöstetä eikä piiloteta mihinkään -ei ylikosteaa mansikkakakkua tai nahkeita perunoita Ehdottoman JuuJuu -nimikoidut servetit ja vielä sulhasen toivomuksesta!!!

Vastaavanlaisia kokemuksia aloittajan kanssa, tosin näissä juhlissa ruokaa riitti ja se oli hyvää. Muuten järjestelyjä ei ihan kaikilta osin ehkä oltu ajateltu vieraiden kannalta parhain päin...Tila koostui kolmesta huoneesta ja lähisuku oli sijoitettu saliin jossa ruokailu ja muu ohjelma esitettiin. Kahteen muuhun kömmäkköön oli sijoitettu muu porukka, me siinä ihan perimmäisessä lapsiperheiden keskellä, jotka sitten ruokailun jälkeen lähtivätkin kotiin jättäen meidät lähes keskenään istumaan. Saliin ei mahtunut seisomaan ja ohjelmia seuraamaan kuin murto-osa sen "paremman" huoneen väestä, muut kuuntelivat ohjelmaa kajareista...tosin meidän huoneen kajarit eivät toimineet eikä niitä saatu toimimaan koko iltana. Niitä ei kuulema oltu muistettu tarkistaa. Hääohjelma oli kys. huoneeseen unohtunut jakaa kokonaan ja yhden sellaisen saimme pyydettyämme; siitä seurasimme sitten mille salissa taputettiin. Ruokailu aloitettiin aikataulusta edellä, mutta meille kukaan ei käynyt ilmoittamassa. Astioiden kilinää aikamme kuunneltuamme tajusimme, että ruokailu on alkanut...Hääpari ei vaihtanut sanaakaan kenenkään kyseisessä kömmäkössä istuneen henkilön kanssa koko iltana ja kun "täytevieraat" alkoivat vähitellen lähteä, tunnelma muuttui yhä tiiviimmäksi. Oli ilmiselvästi aistittavissa, ettei sisäpiiriporukka edes kaivannut ylimääräisiä illanviettoon eikä tässä vaiheessa omalla sosiaalisella asenteella ollut enää mitään tehtävissä...kukaan ei yksinkertaisesti vaivautunut keskustelemaan muiden kuin tämän porukan kanssa, hääpari mukaanlukien. Morsian oli todella kaunis ja häät tavallaan tyylikkäät mutta ehdottomasti kalseimmat joissa olen ollut. Itse aion kutsua häihini ihmisiä joiden läsnäololla on todella merkitystä ja joiden poisjäänti harmittaisi.

Auts, vatsaan koskee, migreeni ei tietokonetta tuijottamalla parane ja olen aivan koukkuuntunut...vakavasti ottaen, muutamassa jopa menisin naimisiin. Ehdoton nounou olisi kermakakku, tyylitön tissit-pihalle kamaluus (jos niitä rintoja olisi) tai joku kolmetoista tusinassa mekko. Ehkä parhaan ylläripyllärin tarjosi se ihan kivankin mallinen hissukkamekko jonka laahukseen oli lisämausteeksi tarttunut joku ylimääräinen hiipake mukaan!!! Itse olen tiettyyn rajaan erikoisuuden ystävä, mutta kammoksun mauttomuutta; minulle sitä edusti mm. Anitra Ahtolan puku. Asun ulkomailla ja jotkut suomen juorut menevät ohi; joku haukkui Aitolehden pukua enkä löytänyt sitä netistä. Uteliaisuus heräsi, millainen se oli?

Meillä häät ovat lapsettomat ja se ilmaistaan häätiedotteessa tyyliin "....kyseessä on aikuisten iltajuhla..." Tämä selittyy silläkin, että vihkiminen alkaa klo 17.00 ja juhlat jatkuvat samassa paikassa usean ruokalajin menyllä, joka näyttelee illan pääosaa...meidän lisäksemme! Satsaamme siis aikuisiin, lapset tuskin edes arvostavat simpukoita ja oistereita...