Chan

Jäsen
  • Content count

    7
  • Joined

  • Last visited

About Chan

  • Rank
    Untuvikko

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Periaatteessa kihlajaismatkana voisi pitää ulkomaan matkaa, jolla ostimme sormukset. Päätimme kuitenkin toisena "romanttisempana" tilaisuutena varsinaisesti kihlautua. Vietimme koko päivän kihlajaismielin ja seuraavana päivänä soittelin lähisukulaisilleni ja lähimmille ystävilleni (vanhemmat tiesivät jo). Ystävieni ehdotuksesta päätin sitten järjestää seuraavana viikonloppuna heille kihlajaisjuhlat, vaikka itse olin ajatellut ettei se kuulu asiaan ja on vain harvojen harjoittama tapa. Kihlajaiset ovat mielestäni kuitenkin enemmän kahdenkeskinen juhla ja tapahtuma. Häät ovat sitten suuri perhejuhla, johon kaikki osallistuvat. Ajattelin että kihlajaisjuhlana menisimme porukalla minun ja kihlattuni lempiravintolaan, jossa myös illastimme kihlautumispäivänä. Sitten tarjoilisimme kotona kakkua ja herkkuja ja viettäisimme iltaa. En usko että vanhempani tai tulevat appivanhempani ovat järjestämässä mitään juhlallisuutta kun tulemme käymään.
  2. Mielestäni ideaali olisi 1-3 vuotta. Jos vuoden on niin ehtii perusteellisesti suunnittelemaan häät ja jos on kolme vuotta niin ehtii vähän aikaa nauttia kihlautumisestaan ennen kuin menee naimisiin. Mielestäni ei kuitenkaan hirveästi haittaa jos menee pitempään jos naimisiinmeno on päämääränä heti kun siihen tulee hyvä tilaisuus. 10 vuotta en enää kuitenkaan pidä kovin uskottavana, mutta toki jos parilla on ollut kuoppia tiessä niin häiden venyminen täytyy sallia (tai jos menivät 15 vuotiaana kihloihin ja tahtovat valmistua ennen kuin menevät naimisiin). Meillä menee häihin nyt suunnitelmien mukaan 2,5 vuotta kihlautumisestamme. Muuten aikaisemmin mutta kun opiskelemme vielä, on hyvin rajallisesti rahaa ja tuolloin saisimme ihanan päivämäärän hääpäivällemme. Elämässä on kuitenkin vain yksi hääpäivä (toivon mukaan) ja vaikka ei ole itseisarvo että siihen uppoaa paljon rahaa, niin siihen mielellään panostaa. Sekä juhliin, sormukseen että häämatkaan. Mielestäni kihlautumista ei kannata venyttää siihen, että tietää että kohta voidaan myös mennä naimisiin. Mennään kihloihin silloin kuin tiedetään että halutaan viettää loppuelämä toisen kanssa ja naimisiin mennään kun se parhaiten kullekin sopii. Vielä suora sitaatti Avioliittolain ensimmäisen luvun ensimmäisestä pykälästä: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." <- eli siinä kihlautumisen määritelmä
  3. Ei vielä valitettavasti yhdistelmää. Tuossa eilen sormeeni saama kihla.
  4. Ostimme Thaimaasta kaksi valkokultaista sormusta, joista toisessa on 0,09 ct timantti yhteensä 350 euroa. Sen lisäksi että sormukset ovat muutenkin Thaimaassa halvempia niin oli myös alennusmyynnit meneillään.
  5. Halusin että avokkini puhuisi asiasta isäni kanssa ensin. Sekä vähän jäiden rikkomisien takia mutta myös perinteen vuoksi. Teki minusta kihlautumisesta hiukan virallisempaa. Mutta ei se loppujen lopuksi suurta eroa tehnyt. Meidän asiamme koko kihlautuminen loppujen lopuksi oli. Ei isäni ollut tällaista varmasti odottanut eikä ollut siihen varautunut. Keskustelivat sitten yhdessä vain rakkaudesta ja hiukan avioliitosta, mikä tietenkin oli hyvä asia. Isäni (ja äitini) on ollut onnellisesti naimisissa kohta 30 vuotta, joten hänestä voi ottaa esimerkkiä.
  6. Äiti olisi toivonut että olisin odottanut että olisin täyttänyt 20 (mikä olisi tapahtunut 1,5 kk jälkeen) vaikka olemme vakaasti ja määrätietoisesti seurustelleet 3,5 vuotta, joista 1,5 yhdessä. Vanhempani eivät ole muutenkaan sellaisia, joilta yhtäkkinen ilostuminen onnistuu luonnostaan, joten en ollut yllättynyt tai loukkaantunut. Toivon vain heidän puolesta että oppisivat olemaan iloisempia ja hyväksyvämpiä.
  7. Minä olin melkein 20 ja hän melkein 23.