Tuu-tikki

^ mun täytyy kyllä sanoa samaa kuin Wedsy. mulla itelläni on aika blingit nää sormukset (täällä on jossain kuvakin varmaan keväältä 2009) enkä edelleenkään valitsisi kivettömiä sormuksia, mutta tuo sun yhdistelmä on kyllä todella kaunis! ja jotenkin sopii sun käteen ja sormiin aivan tosi hyvin.

Kyllä jotkut miehet käyttää ja haluaa sekä kihla- että vihkisormuksen.

mun ystävä meni pari vuotta sitten (hetero)naimisiin ja vihkipaikalla oli henkikirjoittaja vihkimässä. vihkiminen tapahtui juhlatilan "tanssilattialla", jonka takaosaan oli henkikirjoittajaa varten laitettu pöytä, jossa oli jotain papereita ja kukkia. heillä tuo asia hoitui niin, että vieraat olivat paikalla ja siinä tanssilattian reunoilla odottamassa ja hääpari tuli sisään juhlapaikan takaovesta, joka oli siinä tanssilattian perällä. morsiamen sisarusten pojat hoitivat raskaiden ovien avaamisen, jotta hääpari pääsi sisälle. mun mielestä se oli tosi hyvä järjestely. vihkimisen ajan vieraat siis seisoivat siinä tanssilattian reunoilla, sen jälkeen onniteltiin jonossa hääparia ja mentiin paikoillemme istumaan.

jos en ihan väärässä ole, niin tuo rukoileminen on kiinni kirkkoherrasta. soita ihmeessä ja kysy, toivotaan positiivista yllätystä.

me käytiin maistraatissa juhlaa edeltävänä päivänä. itse juhlat alkoivat niin, että tulimme juhlapaikalle autolla bestmanien kanssa. kaasot olivat juhlapaikalla jo aiemmin ottamassa vieraat vastaan ja kun saavuimme, vieraat odottivat meitä ulkona skumppalasit käsissään. vähän aikaa seistiin siinä vieraitten edessä "ihailtavana", jonka jälkeen toisen kaason johdolla nostettiin malja hääparille, me siirryimme juhlapaikan eteiseen ja vieraat tulivat perässä onnittelemaan ja siirtyivät siitä juhlasaliin omille paikoilleen.

^ vihkijän saa paikalle mun käsittääkseni ilmaiseksi (tai matkakuluilla) jos vihkiminen on virka-aikaan, muuten ainakin joskus maksoi 200€+ matkakulut. kannattaa mun mielestä ihan ensiksi katella juhlapaikkoja ja pitopalveluita sieltä suunnalta, missä aiotte juhlanne pitää. niihin menee kuitenkin aika paljon rahaa, niin saa jotain osviittaa budjetin suhteen.

meillä budjetti oli n. 4000€ (ei sisällä sormuksia, niihin tais mennä melkein toinen samanlainen...) ja se piti. juhlapaikka ei todellakaan ottanut suurinta osaa budjetista! (vaikka varmaan se usein ottaa. me pidimme häämme melko pienellä paikalla "lähellä" mun kotipaikkaa ja hääpaikan vuokra oli 130€.) suurin osa budjetista meni ruokaan ja juomiin. hääpuvut teetettiin edellistalven thaimaan-matkalla (puolisolle tosin teetettiin vain paita ja ostettiin suomesta housupuku) ja niihin meni muistaakseni 150€, kuvaajana oli valokuvausta ikänsä harrastanut sukulainen, täytekakut teki mun äiti, ite tein muut kakut, kaikki salaatit ja pikkuleipiä. pitopalvelu maksoi n. 23€/henkilö. sitten oli tietty koristelut ja kutsut (tehtiin ite kaikki), kampaukset ja meikit, kaasojen ja bestmanien lahjat... ja meillä vieraita oli siis n. 50 henkeä.

^ joo, tuo prosessi on kyllä herättänyt hilpeyttä ja epäuskoisuutta kaikissa, joille siitä on kertonut. olen edelleen sitä mieltä, että tuo asia voitaisiin muuttaa tuosta noin vaan, koska ensinnäkään parisuhteiden rekisteröintejä ei kuitenkaan ihan hirveästi ole vuosittain ja niistäkään pareista tuskin kaikki samaa sukunimeä ottavat. lisää työtä ei siis tulisi juurikaan (päinvastoin, tuossa hakemusten käsitteyssä sitä työtä vasta onkin!) ja hakemuksista saatavalla rahalla tuskin pyörii yksikään laitos. kenelle siitä voisi vihjaista?

me saatiin lahjaksi sekä rahaa, että astioita (oltiin toivottu molempia). rahat meni 6-hengen kokopuiseen tammiruokapöytään, jonka ostimme häitten jälkeen.

tuollainen "palveluntarjoaja" kyllä saa omaan nilkkaansa ja kovaa jos asenne on tuo. olikos se niin, että hyvää palvelua saadessaan ihminen kertoo siitä keskimäärin kahdelle ihmiselle ja huonoa palvelua saadessaan siitä kuulee 6-10 ihmistä? no, näissä piireissä sana kulkee nopeasti eikä varmaan tarvitse kyseisen paikan enää vaivata päätään hääparin tai vieraiden sukupuolilla tai seurustelusuhteilla.

^ rouva N (os. neiti R) onnittelee rouva E:ta!

meillä ei ole kokemusta kuin yhdestä paikasta, mutta vastaan nyt silti. omat häämme järjestettiin pohjois-pohjanmaalla pienellä maatilamatkailutilalla, jossa omistajapariskunta oli n. 55-60-vuotiaat ja heidän toimestaan järjestyi myös pitopalvelu. kävimme pitkään sähköpostikirjeenvaihtoa asian tiimoilta pitkin talvea (häät olivat kesällä), koska välimatka meidän kotoamme hääpaikalle on yli 500km. jossain vaiheessa puolisoni kehotti minua mainitsemaan, että olemme naispari, ettei mitään ikäviä yllätyksiä tulisi. kysyin yhdessä sähköpostissa, onko heille ongelma se, että olemme naispari ja sain vastaukseksi, että asia ei ole ongelma. kun kävimme kevättalvella juhlapaikalla, niin omistajapariskunnan nainen kertoi, että heillä järjestetään hyvin erilaisia juhlia ja juhlavieraita on laidasta toiseen. muistaakseni olimme ensimmäinen naispari, jonka häät he saivat järjestettäväkseen, mutta hän sanoi, että välillä he joutuvat tarkasti piilottamaan esim. televisiot tai ottamaan tauluja pois seiniltä, koska juhlavieraiden uskonnollinen vakaumus sitä vaatii. mitään ongelmaa ei siis koitunut siitä, että satuimme olemaan naispari.

näitten kirjoitusten mukaan olen laittanut oman hakemukseni uudesta sukunimestä menemään ennen lokakuun puoliväliä ja muistaakseni tammikuun 4. päivä se tuli voimaan. että kyllä sitä odotella saa ihan kiitettävän pitkään... nopeamminkin se voi kyllä onnistua, koska mun nimihakemus käsiteltiin joulukuisessa kokouksessa. eli jos haluaa, että nimi tulee mahdollisimman nopeasti voimaan, niin kannattaa ilmeisesti ottaa selvää milloin kokouksia on ja päättää hääpäivä sen mukaan.

olimme puolisoni kanssa viime viikonloppuna ystäväni häissä, joissa olin kaasona. ainakin morsiamen puolen suku ja ystävät tiesivät siis kaason olevan naimisissa naisen kanssa, sulhasen puolesta en tiedä kun en heitä tunne. nyt vasta tajusin, että en kertaakaan koko illan aikana edes miettinyt, että mitähän vieraat mahtavat ajatella asiasta. toki minulla oli kaasona jonkin verran tekemistä ja puolisoni viettikin paljon aikaa ystävieni kanssa, mutta kyllä me muutama biisi käytiin yhdessä tanssimassa ja muutamat pusut vaihdettiin illan aikana. mutta ainakaan en huomannut, että kukaan olisi katsonut mitenkään erityisen kieroon tai pitkään.

me mietittiin omiin häihimme kanssa tuollaista, että alku ja loppu valssia ja välissä jotain räväkämpää. you tubesta kateltiinkin niitä, mutta sitten tuli ongelmaksi toteutus. meillä ei häissä ollut siis bändiä vaan musiikki tuli levyltä. loppujen lopuksi päädyimme toisenlaiseen yllätykseen; vieraat kutsuttiin sisälle ja sanottiin, että on häätanssin aika. asettauduimme lattialle valssiasentoon ja toisen kaason puoliso laittoi musiikin soimaan. (kyseiselle henkilölle oli teroitettu edellisenä iltana, ettei pidä säikähtää sitä mitä levyltä tulee, antaa tulla vaan.) saan vieläkin todella hyvät naurut kun muistelen vieraiden reaktioita kun martti vainaan pelimies alkoi soimaan ja aloitimme tanssimme. kaikki jaksoivat taputtaa, nauraa ja suorastaan huutaa innosta koko kappaleen ajan ja lopussa aplodit olivat käsittämättömän kovat! sen jälkeen rauhoituimme tanssimaan häävalssina paula koivuniemen aikuisen naisen. parastahan tuossa oli tietenkin se, että kenelläkään ei ollut minkäänlaista hajua siitä, että kappale on jotain aivan muuta.

olimme puolisoni kanssa thaimaassa (koh lanta + krabi) vuosi sitten ja siellä oli kyllä sen verran lesboja liikkeellä, että jos enemmän ois halunnu lesboja nähdä, niin ois pitänyt osallistua prideille! tutka huusi ja kovaa. emme olleet häämatkalla, mutta koh lanta oli kyllä niin ihana paratiisi, että sitä voisi suositella häämatkalaisille.

me pyydettiin rahaa alunperin häämatkaa varten, mutta kun puolisoni vaihtoi työpaikkaa kesällä eikä kummallakaan ole tänä talvena lomaa, niin häämatka siirtyy jonneki hamaan tulevaisuuteen. sen sijaan ostimme arabian 24h -astioita, joita emme saaneet lahjaksi (nyt on astiasto 8 hengelle) ja täyspuisen tammisen ruokapöydän.

meillä oli kihloina hopeiset sormukset. kun aloimme miettiä häitä ja sormuksia, niin puolisoni sanoi heti, että haluaa vain yhden sormuksen. nyt meillä on platinasormukset; minulla kaksi 4mm leveää, joissa molemmissa 11 timanttia ja puolisollani yksi 8mm leveä, jossa 5 pientä timanttia pystysuunnassa päällekkäin.

meillä kävi vähän samalla tavalla; lähdimme kerran yhdessä katselemaan sormuksia ja puolisoni löysi heti sellaisen, josta oli täysin varma. itse varmistelin sataan ja yhteen kertaan kaikki koruliikkeet, että "jos jossain on kuitenkin vielä joku sellainen joka olisi parempi...". oma pukuni teetettiin jo heti kun häistä päätettiin ja häihin saakka mietin sitäkin, että onko se nyt sellainen kuin haluan. kun lähdimme hakemaan puolisolleni pukua, niin ostimme ensimmäisestä kaupasta toisen puvun mitä hän kokeili, koska se oli juuri sellainen kuin pitikin. aina ei mee ihan tasan.

no se ei näyttänyt niin kirkkoveneeltä, että kukaan sitä olisi tajunnut (tai sitten kukaan ei vain sanonut mitään... ), mutta sai kovasti kehuja kun oli niin hieno. se oli kondiittoriystävämme tekemä ja näimme sen itsekin ensimmäisen kerran vasta mennessämme kakkua leikkaamaan.

oman hääpuvun tekeminen tuo vanhan uskomuksen mukaan huonoa onnea.

vihkini taisi olla jotain 1300€. ihan tarkkaa hintaa en muista, koska tilasimme samalla minulle uuden kihlan ja puolisolleni uuden sormuksen (ei halunnut kahta).

^ mulle sanottiin maistraatissa, että sukunimen vaihtumiseen menee vähintään 3kk: ensin hakemus menee jonnekin nimikokoukseen, sitten se pitää julkaista virallisessa lehdessä ja sitten se vasta vaihtuu. noita kokouksia on kuulemma keskimäärin kerran kuussa. laitoin oman hakemukseni eteenpäin ja makson (sen perhanan 166€...!) viime viikolla, niin maistraatin virkalija sanoi, että seuraava kokous on marras-joulukuussa. tiedustelin ennen hakemuksen laittamista eteenpäin, että voinko hakea kaksoisnimeä. jostain luin aiemmin, että rekisteröidyssä parisuhteessa ei kaksoisnimeä voi saada, mutta ajattelin vielä koittaa kepillä jäätä... sain jonkun nimilautakunnan tyypin puhelinnumeron jolle sitten soitin, ja joka sanoi, että voi sitä hakea, mutta ei kannata, koska se ei tule menemään läpi. heillä on kuulemma kerran ollut käsittelyssä tuollainen hakemus eikä sitä voinut hyväksyä lain vuoksi. hän oli sitä mieltä, että silloin kun laki parisuhteen rekisteröinnistä tuli voimaan, niin päättäjät eivät tajunneet keskustella tuosta sukunimiasiasta lainkaan ja kun sitten laki tehtiin, niin siihen tuli juuri tuo, että sukunimeä ei automaattisesti voi vaihtaa. veikkasi myös, että asia tulee muuttumaan vielä. mutta täällä siis odotellaan nyt ainakin ensi vuoden puolelle uutta nimeä.

^ joo, mitään ongelmia ei sen suhteen ollut. ja onhan se pakkokin antaa palkalliseksi vapaaksi, koska myös vihkimispäivä on palkallinen vapaa.

rekisteröinti meni hyvin ja ihanasti! meillä oli mukana mun äiti, mun siskokaaso, toinen kaaso puolisoineen, kaks bestmania, yks "muu" kaveri ja mun toiset kummit kolmen tyttärensä kanssa. eka mentiin puolison kanssa kaksin rekisteröijän huoneeseen ja näytettiin henkkarit. samalla sain myös mukaani sukunimenvaihdoshakemuksen ja juttelimme siitä hieman. sillä välin vieraat ohjattiin toiseen tilaan, jossa itse rekisteröinti tapahtui. tila oli aika pieni, mutta nätti ja siisti. tilan peräseinällä oli puhujanpönttö, jonne rekisteröijä meni seisomaan. me jäätiin seisoon puhujanpöntön eteen vastakkain toisiamme. rekisteröijä siinä sanoi, että heillä ei ole mitään virallista kaavaa tai muuta, että tässä nyt on vain tämä paperin allekirjoitus ja jos meillä on jotain "ohjelmaa" tai joku haluaa sanoa jotain, niin se tietenkin onnistuu. allekirjoitimme paperin, jonka jälkeen saimme sormukset kaasoilta ja bestmaneilta, vaihdoimme ne ja pussasimme. samalla vieraat ottivat tietenkin kuvia. sitten kaikki halas ja onnitteli ja siinä vaiheessa kun kummitätini sanoi minulle, että pitäkää huoli toisistanne, niin aloin tietenkin itkeä. rekisteröijän pyynnöstä kirjoitimme vielä kaikki nimemme maistraatin "vieraskirjaan". se oli aika hauska juttu; kirjaan oli jokaiselle aukeamalle painettu sanat "vihkijä, vihkipari ja vieraat" ja siinä meidän aukeamalla vihkijä ja vihkipari oli viivattu yli ja tilalle kirjoitettu "parisuhteen rekisteröijä" ja "rekisteröity pari". meillä ei siis mitään "ylimääräistä" ohjelmaa ollut, mutta mahdollisuus sille olisi kyllä ollut. myös vieraita olisi saanut tulla enemmän. sovin aiemmin rekisteröijän kanssa, että kun tiedän, paljonko vieraita tulee, niin ilmoitan maistraattiin jotta he tietävät varata rekisteröintihuoneen koon mukaan. aikaa meillä meni siis ehkä 10-15 minuuttia (suurin osa ajasta onnitteluihin ja vieraskirjan kirjoittamiseen ), mutta olimme molemmat tilaisuuteen todella tyytyväisiä ja positiivisesti yllättyneitä.