pampuliina

Hui, sormukset tuli tänään! Mieheltä tuli oikeen tekstiviestiäkin koodin kanssa että meeppä postiin kattoon mitä on tullu, siellä on ylläri. Mun kokoni oli päin honkia, en tiedä miten voi olla niin vaikeeta hankkia itelle sopiva sormus? Tarkoitus tosiaan olisi laittaa sormukset johonki aarrearkkuun oottelemaan molemmille sopivaa aikaa, mutta tuossa mies alkoikin katteleen eri suurennosvaihtoehtoja ja suurennosten hintaluokkia, outoa. Minen kestä tätä miehen painostusta, aaaargh!

Huh, onpas tämä meidän kosintathreadi herättänyt paljon keskustelua! Tosiaan siis, ilmeisesti olen ilmaissut itseäni mahdollisimman epäselvästi Eli mies tarkoitti tolla kommentillaan sitä, että häntä huolestuttaa kelpaako minulle vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, vaikka kelpaakin nyt. Ihmisillä kun on takanaan enemmän ja vähemmän haavoittavia suhteita, jotka väistämättä vaikuttaa sitten tuleviinkin parisuhteisiin ja siihen, miten näkee itsensä "hyvänä puolisona". Pahinta mitä vois rakkaalle ihmiselle tehdä hänen rankkojen vuosiensa jälkeen, olisi ottaa jalat alle Meillä myös yhteisiä vuosia tosiaan jo jokunen takana, eikä tässä myöskään enää mitään tenavia olla. Mitään ehdottomia ei ikinä naimisiin-keskusteluita ei ole myöskään käyty, vaan lähinnä suunniteltu yhdessä tulevia häitä.. Jopa käyty katselemassa hääjuhlapaikkaa Minä taas en ymmärrä naisia, jotka vuositolkulla itkevät netissä, kun mies ei kosi eikä ymmärrä vinkkejä. Kyllä se keskusteluiden ja vaikka ihan sitten sen kosinnan kautta menee sinne miehenkin pääkoppaan. Kuten Danielinalla; useimmiten asiat, joita naiset on ehtineet kelata jo vuositolkulla, ei oo edes käyny miehen pääkopassa Mutta en myöskään ymmärrä naisia, jotka kerta toisensa jälkeen kinuvat miestään kihloihin, jos mies on jo kerran selvästi ilmaissut, että EI IKINÄ.

No, itseäni hieman puolustaen; en näe asiassa mitään "tragikoomista". Nainen kosii, mies pyytää mietintäaikaa, mietintäajan päättyessä mies toteaa ettei vielä. Sormukset laitetaan sivuun odottamaan oikeaa hetkeä? Tuosta jatkuvasta jankutuksesta... Toki olen asian ottanut välillä esiin kun sormusten tilaaminen tuli julki muutama viikko sitten, mutta niin on kyllä mieskin. Mä en itse ymmärrä pariskuntia, jotka kuvittelee että ajatuksia vaihdellaan telepatian tasolla. Meidän perheessä oletusarvo on se, että omista tunteistaan saa ja pitää pystyä puhumaan Ja mä en nyt, Yotuel, tiedä puhutko sä henkilökohtaisesti ihan minusta puhuessas miehen arvostamisesta, mutta en kyllä välttämättä lähtisi ite näiden mun viestieni perusteella moittimaan sitä, arvostanko mä miestäni tarpeeksi. Mutta en myöskään toisaalta tunne tarvetta vakuutella sitä täällä

Joo,aivan totta. Tässä olisi muodostumassa hyvää vauhtia pakkomielle, jos jatkuisi samaa rataa Viikonloppuna käytiin asian tiimoilta tosi kiivaita keskusteluita, ja esitinkin itelleni kysymyksen, että onko lopputulos sitten sitä mitä haluaisin, kun mies nyt suostuisi, ja tekisi sen vain miellyttääkseen minua, eikä tuntisi asiaa kohtaan samanlaista "ahh, ihanaa, vihdoinkin!"-fiilistä? Onneksi asiaa saa varmasti lähiaikoina lykätä hieman taka-alalle, kun edessämme on ihan ikiomaan kotiin muuttaminen Mies on kokenut kaikenlaista ikävää aikaisemmissa suhteissa, ja luulen että nyt on oikea hetki antaa vain aikaa. Raukka kun osti minulle viikonloppuna lupauksen lupaus-sormuksen ja lupasi luvata, kunhan saisi vielä hieman aikaa asialle

Joo, sormukset ostin Ebayn kautta mutta ko. pulju on ihan fyysisesti Britanniassa oleva ja palautekin näytti kaikinpuolin positiiviselta. Eilen laittoi mailia että paketti on lähetetty viime viikolla, mutta jäänyt Brittien tulliin (???!!), mikä kuulostaa aika oudolta sillä mun tietääkseni EU:n sisällä paketit liikkuu ihan tullivapaasti. Plaah... Ja eipä niillä sormuksilla ole kiirekkään nyt sitten, ei miestä kiinnosta kihlautuminen tässä vaiheessa. Kuulemma luottaa muhun 100%, mutta ei voi olla varma että haluanko vielä seuraavana päivänä olla yhdessä ikuisesti. Mun mielestä "meillä on koko elämä aikaa"-ajattelu on turhaa. Tässähän se elämä on, tässä ja nyt? En mä ainakaan haluaisi että talonosto, naimisiinmeno, vakkarityöpaikka ja lapset tuuppais samalle viidelle vuodelle. Senhän siitä elämästä tekee mieluisan, että pääsee saavuttamaan omia unelmiaan, yksi kerrallaan. Olettekos te, Medinilla jo sopinu jotain hääpäivän/vuoden suuntaan vai onko vielä keskustelun alla?

Mitenkäs minä täällä edistyn.. hmm. Tosiaan mailasin sormusäijälle tiistaina että mikä on meininki, hän laittoi takas että laittaa sormukset postiin keskiviikkona ja mailaa mulle tarkemmat postitustiedot. No eipä ole mitään kuulunut! Ilmeisesti koko puljun väki on lähtenyt jo Egyptiin tai Venukseen louhimaan tätä kallisarvoista palladiumia, eikai tässä muuten kuukautta ois mennyt Äijäkkekin on tietoinen tästä sormuskriisistä, ja vaikuttaa siltä että oottelee myös jollain tasolla niitä (varmaan illuusio vaan). Oli pakko jekuttaa että sormuksia ei lähetetäkkään vaan rahat on tullut takas tilille. Kuulemma surustui tästä vähän, raukka! Oli pakko heti korjata että se oli kyllä vaan vitsi.... Suuria odotuksia ei kyllä ole. Kuulemma on vähän mennyt myönteisellä kannalla eteenpäin... Päädyttiin eilen molemmat siihen lopputulokseen että mies edustaa kyllä perisuomalaista jääräpäistä junttia; kaikkea muutosta vastaan täytyy ainakin vähän vängätä vastaan!

Voi, ihanaa!! Onneksi olkoon! Kyllä kannatti Meillä täällä edelleen mietintätauko käynnissä. Välillä tuntuu että mies alkaa jo sopeutumaan asiaan... Puhuu ihan oma-aloitteisestikin aiheesta ja viikonloppuna sujautti nimettömääni leikkisormuksen ja juoksi äkkiä pois ja sanoi että ei ollu tosissaan (ai 30-vee aikuinen?!) Sormuksia edelleen odotellessa...

Ei paskanmarjat! Mitä tapahtu, halutko kertoo? Sovitteko jostain miettimisajasta vai kuinka miten?

Joo mä tiedän ton tunteen että muka aavistaa sen vastauksen, ja sitten pitää muka itsensä realiteeteissä Jotenki siinä haaveillessa ja tilannetta kuvitellen todellisuudentaju hämärtyy. Mäkin unohdin tässä ootellessa ihan vallan miehen karmeen pelon äkkinäisille päätöksille. Mielikuvissani me onnellisesti kyynelehdittiin molemmat ja hypeltiin kukkakedolla sen jälkeen käsi kädessä huudellen "oi taahdon voi iiihanaaa!" TÖKS! Hyvä että oot saanu rauhotettua hääpuheet, se ilmeisesti auttaa tohon mieslajikkeeseen Mut ehkä kantsii D-Dayna vihjata jotain ihan pientä, että pysyy kuitenkin kyydissä... Nyt sit vaan kauhea rohkaisu päälle ja viikonloppuna kysymään! Ja piruvie - ne mun sormukset on edelleen missälieneekin. Tänään tuli 3 viikkoa, eli maksimi valmistusaika, täyteen. Ei oo vahvistussähköposteja kuulunu että oisivat laittaneet ne postiin Saattaa tietysti olla että ne on vaan unohtaneet laittaa sähköpostia.. Tai sitten mua on kusetettu pahemman kerran! Oottelen nyt vielä ensi keskiviikkoon saakka. Mä oon urheana tyttönä pystyny olemaan täysin suu supussa h**-aiheista, ei sanan sanaa. Välillä meinaa tulla sammakoita suusta, mut pysäytän ne ennen ulostuloa. Eilen aloin höpöttelemään viime hetkellä silppurista ku mulla tuli hyvä somistusidea ja se oli ensimmäinen minkä näin ku yritin vaihtaa puheenaihetta!!

Joo, ei noilla miehillä ole helppoo kun ne ei ymmärrä omaa parastaan, onneks on tälläsiä avuliaita naisia jotka auttaa! Meillä kyllä menee nämä rytmit ihan sekasin, mies on minua jonkun verran vanhempi ja näinollen hänellä TULISI olla vankka halua vakiintua, toisin kuin minulla jonka tulisi olla vielä suhteellisen sitoutumiskammoinen! En suotta ole pohdiskellu tätä asiaa turhan paljon... Hää- ja kaikkeasiltäväliltä-juttuja on nyt tullut hyvin tiiviisti tässä viikon ajan, ja kpinät lenteli eilen sen takia. Mies kertoi sitten että alkanu ahdistamaan, kun luvattiin mietintätauko, ja nyt sen mietintätauon aikana ei muusta puhutakkaan. Lupasin sitten tukkia suuni täysin asian tiimoilta nyt ja pyysin olla ottamatta paineita että on pakko suostua... Eihän ne rinkulat mitään periaatteessa muuta, ja asiasta tulee paljon täydellisempi, jos mies tekee sen omasta halustaan eikä sen takia, että minulle tulisi paha mieli Kerroin myös jo tässä vaiheessa (kun ilmeisesti jonkinsortin ressi suhteellisen arvokkaista sormuksista on) että hän saa pitää sormukset itsellään "lupauksen esilupauksena", ja iskeä pöytään kun siltä tuntuu... Kauheaa avautumista, mutta kun johonkin pitää!

Toivottavasti saat omankin sormuksen pian kotiin, niin on enää itsestä (ja lumesta) kiinni milloin rohkaistut kysymään Täälläpäin 11.2 ilmoitti sormustyyppi että sormukset on aloitettu tekemään ja ne tehdään loppuun mahdollisimman pian. Mitään ilmoitusta valmistumisesta ei ole vieläkään tullut, ja suunnitelmissa oli ensi viikonloppuna esitellä sormukset miehelle. Taitaa sekin sitten jäädä, plääh. Samapa tuo varmaan, rukkaset sieltä tulee kun olis niin pelottavaa laittaa se metalliläpyskä siihen sormeen! Kyllä se on aika pitkä aika sormuksien valmistamiseen kun kolme viikkoa, etenkin kun ilmoittivat että on mahdollista valmistaa kiireisenä myös seitsemässä päivässä... Täällä saralla ei juurikaan mitään uutta, turhautumista ja saman jankutusta Alkaa jo itseäkin vähän tympiä miehen iänikuiset "haluan sun kans naimisiin"-pälätykset. Heittelin ilmoille vuotta 2014, ja siihenkään ei tullu taattua eitä. Välillä kyllä tuntuu että kaikista suurin kynnys on se, että muut ihmiset näkisivät siitä sormuksesta, että tosissaan ollaan. Mä en vaan itse saa päähäni taottua, että onko sanat sitten yhtä tyhjän kanssa, ja se sormuksenlaitto vasta merkitsee jotain. Eli voihan sitä lupailla kuun taivaalta, mutta sitten kun tulis se toiminnanpuoli niin menee pupu pöksyyn, mur! Olishan se joo vähän liian varhaista kun 31-vuotiaana menis kihloihin, herran jestas Prkl, eikö se "sinä haluat minun kanssani ja minä sinun kanssasi naimisiin ja niin tulee tapahtumaan" ole jo kihloissa olemista?! Tuntuu niin turhalta edes haaveilla mistään häistä. Se niin yksinkertainen rinkula tuossa sormessa kun antaisi ikäänkuin luvan edes haaveilla niistä.... (eikai tästä mun viestistä paista turhautuminen vaan läpi?!)

Niin, myöntävän vastauksen eessä kyllä varmaan ehkä harmittais kun sulla ei sitten oliskaan sormusta ja pitäis yhdessä vaan yhtä kappaletta mennä etsiskeleen .. ja sitten taas kieltävän vastauksen eessä kuitenkin jää se miehen sormus "oottelemaan", niin yhtälailla sitten sunkin oma vois jäädä oottelemaan Mä kyllä sun tilanteessa varmaan hankkisin itellenikin kappaleen, ois kiva pujottaa just sillä hetkellä molempien sormiin Lähtekää sitte ihmeessä pulkkamäkeen! Käyt salaa ostamassa pulkan, herätät sen aamulla että "aiot nyt pyytää jotain suurta asiaa, jota kumpikin haluaa...." ja sitten haet pulkan sen nenän eteen.. "eli pulkkamäkeen!" hihii

Hihii ihanaa! Hyvä että sulla on sormus nyt sit valmiina, tulee ainaki fiilis että oot tosissas etkä vaan kysele tosta noin lonkalta Mulla itellä tuli pulkkamäki yhdessä vaiheessa mieleen, että sielä ois kaivellut taskusta rinkulat... Mutta päädyin sitte paikkaan, jossa suukoteltiin ensimmäisen kerran Niin, paikkaan jossa epätoivosesti yritän vielä kerran kysäistä, ja jos tulee nounouta niin lyön sormukset äijän kouraan ja sanon että tee mitä tykkäät Kyllä se vaan tykkää kiusata, eilen laittoi autossa soimaan sen Mennään naimisiin-biisin, argh!

Joo, ala kuule heti nyt jo höpöttämään että oot tilannut korvikset, niin ei vaikuta sellaselta hätävalheelta Sitten voit vedota naismaiseen tyyliin "no kyllähän mä ny niistä sanoin, mut et oo varmaan taas kuunnellu!" Ja juup, kyllä me asiasta tänään ollaan puheltukkin, ja mies on kauheen pahoillaan ja pala kurkussa kun yritettiin vaihtaa ajatuksia asian tiimoilta. Sanoin että miettii nyt asiaa ihan rauhassa, ja kerroin että odottelen sormukset postista ja yritän sulattaa vielä kerran sydämen niillä rinkuloilla ja suunnitellulla kosinnalla. Pitääkin ottaa joku matkakamiina mukaan että se varmasti sulaa Niinjoo, piti vielä mainita että... ironista kyllä, katotaan tossa sohvalla vierekkäin tollasta leffaa kuin Hääkuumetta!!

Joo, täytynee ne varmaan säilyttää ihan rahallisen arvonsakin takia; luulen että suomalaiset kultasepänliikkeet ei kovin hanakasti ole ottamassa vastaan palladiumista valmistettuja kun tuskin on valikoimissaan vielä. Ehkä mä vielä yritän, kun sormukset saapuu, vilauttaa niitä ja kysyä vielä kerran jos olisi jotain lopullista päätöstä saatu aikaan... Mutta toivon kyllä että mies lopettaa puheet "sit ku mennään naimisiin". Mun nähdäkseni se on kihlautumiseen saakka JOS me mennään, ei KUN

Omasta mielestäni myös miehen käytöksestä päätellen hän olisi ollut positiivisesti yllättynyt. Kävimme toki viime vuoden loppupuolella pientä kinastelua aiheesta, jolloin hän ilmaisi ettei halua vielä kihloihin. Käytös kuitenkin muuttui siitä lähtien täysin, ja alkoikin ns. flirttailla tuolla kosimisidealla Eilen kosaisin kun mies alkoi kyselemään miksi miksi sinne silloin (olin suunnitellut kosivani ko. paikassa), aikansa tentattuaan minun oli pakko paljastaa ideani... Mieheni vahva reagointi oli kyllä tietyllä tavalla odotettavissa. Hän inhoaa päätöksentekoa, varsinkin yhtäkkisesti. Hän ahdistui tilanteesta ilmeisesti sitten "yli äyräiden", ja tämän takia sai armottoman kohtauksen ahdistuessaan. Tietysti omalla reagoinnillani oli varmaan osuutta asiaan, kun muutama kyynel tuli siinä tirautettua. Itse olin hieman hämmentynyt tilanteesta, kun hän samaan hengenvetoon sanoi tietävänsä ja olevansa varma että haluaa kanssani naimisiin ja viettää loppuelämän yhdessä. Häntä kuulemma vain ahdistaa tehdä se päätös (??) kihlautumisen muodossa. Kuulemma kihlaus on sama asia kuin naimisiinmeno, eikä hän ole valmis?? Kyselin siinä vielä kuitenkin että onko hän 100% varma asiasta, ja sanoi ettei kuitenkaan ole. Sovittiin, että hän nyt muhittelee ajatustaan päässä ja mietiskelee. Oli se kyllä tosiaan tavallaan odotettavissa, että jonkinlainen mietintäaika tulee kyseeseen. Harmitti vain kun tuntui että kosinta oli melkein yhtä paha asia kuin pettäminen Mies tietää sormuksista, kun kerroin sitten hänelle että oon jo ajatusta tovin mietiskellyt. Tänä aamuna myrskyn lauhduttua hän tuli pyytelemään anteeksi.. Kerroin hälle vielä koneella ollessani sormuksista, ja hän kyseli että mistä tiesin koon yms... Huvikseni sitten löin viimeisen arkun naulaan ja mittasin hänen sormensa. Edes koko osui oikeaan! Harmi että sille ei nyt sitten tullut käyttöä

Heh, joo... Rukkaset tuli niin että rämisi, ennenkuin sormukset oli ehtineet edes perille Jälkiruuaksi tuli vielä armoton raivokohtaus ja mykkäkoulu. Eipä taida tarvita toista kertaa enää yrittää. Jäin vaan miettimään että mitä väärää tein

Pöööööh, on se vaikeaa pitää naama kiinni Eipä tässä enää puhutakkaan oikeastaan muusta ku aiheesta X, ja itse kosinnastakin on tulossa täys läppä kun se on koko ajan puheenaiheena Näin mä viime yönä untakin, että sormukset tuli. Ne oli leveydeltään joku 20mm, ja niissä oli sellanen säätö niinkun jossain kinder-sormuksissa on, eli ne ei ollu sellaset yhteneväiset. Ne oli vaan nakattu ison laatikon pohjalle... Voi tulisivat jo!

Lähti mopo eilen vähän keulimaan ja eksyin katteleen mahdollista kaveria, mahdolliselle kihlasormukselle. Nää celtic ringsit on aivan upeita, en oo ikinä ollut minkään perus-blingblingien kannattaja. Tässä kun olis kullan tilalla palladiumia ja hopean tilalla kultaa, mm! http://www.finecelticjewelry.com/files/Ext...76-ImageBig.jpg Mulla ei mitään muutoksia tilanteessa. Eilen sähköpostitse otti yhteyttä rinkulakaupasta, että ovat alkaneet tekemään sormuksia ja yrittävät saada ne mahdollisimman pian valmiiksi. Johtuneekohan hoputtelustani...?!

Hyvä, kyllä me suomalaisella sisulla tohditaan esittää The kysymys! Koskas sulla olisi aikeissa? Itelläni vähän aikataulut muuttui, hätähousu kun olen... Eli heti, kun sormukset tulee, olis aika, iik! Meinasin tänään jo laittaa sähköpostiakin liikkeeseen, että ovatko jo viisaampia aikataulusta, mutta en sitten viittinyt. Tilauksesta on kuitenkin aikaa vasta 4 arkipäivää.

jos Paypalin kautta onnistuu maksu ko sormuspaikkaan, niin Electronillakin saa Paypal-tunnukset. Ite olen omat tunnukseni aikoinaan tehnyt electronilla Ainakin tietääkseni Osuuspankin ja Nordean Electroneilla onnistuu Paypal-tunnuksien saaminen.

Minä päädyin kokoihin Z ja F, eli vastaa Suomen 14mm ja 22mm. Liikkeen myyjän kanssa päädyimme kokoon 22mm, hänen mielestään helppo homma pienentää tuota materiaalia jos on tarvetta, ja tuo 22mm on ilmeisesti aika usein myyty koko heillä. Itelle tuo 14mm sitten. Kuulostaa aika pieneltä mutta mittailin yhtä toista sormustani, joka on hieman valju ja 2mm isompi. Meillä ei kyllä nuo leikkisormusideat toimis yhtään. Mua ei otettaisi yhtään tosissaan Sain nimittäin viimeks eilen ite mieheltä foliosta tehdyn sormuksen, aiemmin on tullut teipistä tehty (edelleen pelottaa että äijä käy täällä urkkimassa, yhtenä päivänä jo kiusallaan selaili tätä foorumia, nyt olen viimeistään todella busted...) Tosin viime viikolla jo tuli sellainen turhautuminen että kävi mielessä noutaa jotkut muovisormukset, kun tuntuu että valmistuksessa kestää loputtomiin. Mutta ehkä sitä vaan täytyy malttaa. Kieli on tosin niin notkea että aikamoisia lipsahduksia tulee koko ajan... Jennaal, jos vaan rohkeus riittää niin suosittelen kyllä tilailemaan esimerkiks Briteistä. Sielä on ihan mielettömän hyvät valikoimat ja hintataso on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Esimerkiks noista mun tilaamista palladiumsormuksista ois saanut maksaa ittensä kipeäksi Suomen kamaralla... Mut saa nyt nähä meneekö nekin romukullaks rukkasten myötä

Joo, ja ainakin vähän "erikoisempi" materiaali kuin yleensä, vihkisormuskin kun saisi myös sitten kans olla palladiumia. Hirveää odottelua vain, alkoivat vasta tekemään ko. sormuksia ja muutamia viikkoja menee. Voi olla että lipsahtaa ennen sitä, kauheeta tämä odottelu ja salailukin kun tuntuu ottavan jo pikku hiljaa hermonkin päälle On tässä ainakin sellasta sananvaihtoa ollut puolin ja toisin, tosin vitsillä mutta on ainakin sellanen tuntuma että epärukkasten mahdollisuus ainakin on... Ja sekin hyvä puoli tolla sananvaihdolla on, että homma ei tuu miehelle aivan puun takaa, koska yleensä järkyttyy syvästi aina toviksi kun täytyy äkkiä tehä suuria päätöksiä.

Mä nyt päädyin .950-palladiumista valmistettuihin sormuksiin, joiden koko tosiaan on "helposti" muuteltavissa. Ei tarvi huolehtia värin kulumisesta ja kestävyyskin on ihan eri luokkaa kun vaikkapa keltakulta...

Heh, meilläkin vähän samanlainen homma kävi tänään... Tuossa vitsillä heitin jossain arkisessa tohinassa tyyliin "enpä taida tehdä asiaa X jos en saa kosia joskus..", mies sanoi että kuka sen on kieltänyt Menin ihan hiljaiseksi... Kyselin myös että mitä mies olisi mieltä jos kosaisin pian, ja mies vastasi vain että "pitäiskö meidän mennä sitten heti pian naimisiin jos niin kävis?", johtuen meidän rahastresseistä varmaan. Sain sen käsityksen että ainut huolenaihe mahtaa olla tuo häiden ajankohtaisuus! Unohdin myös tänään googleen hakupalkkiin tietysti sormusaiheisia sanoja. No, varmaanpa tuo arvailee pikkuhiljaa että jotain on meneillään. Pian se varmaan eksyy tännekin foorumille uteliaisuuttaan