Sivusta seuranneena täytyy sanoa, että samaa ihmettelen! Kyllä tuossa on jo painostus ollut sitä luokkaa, että ainakaan itse en voisi mitenkään iloita kihlautumisesta. Mua ihmetyttää, että miestä voidaan nähtävästi painostaa ihan kuinka paljon hyvänsä. Eikö tämä kenenkään muun mielestä kuulosta aika tragikoomiselta? Entä jos kyseessä olisi nainen joka ei haluaisi mennä kihloihin, vaan häntä ahdistaisi miehen jatkuva jankuttaminen? Silloin varmaan kaikki neuvoisivat, että tietenkään ei ole pakko suostua. Tai jos mies kirjoittaisi täällä kosineensa jo monta kertaa, tuskin siihenkään neuvottaisiin painostamaan ja väsyttämään vielä lisää. Eiköhän siinä sanottaisi, että ei on ei. Joko pitää odottaa jos mieli muuttuu tai tehdä joku toisenlainen johtopäätös. En voi sille mitään, että mun mielestä naisilla pitäisi olla vähän omanarvontuntoa - ja tietysti myös toisen ihmisen arvostamista. Mielestäni sekään ei kuitenkaan ole reilua että toinen puoliso (tässä tapauksessa nainen), joutuu odottamaan monta vuotta sitä että mies olisi valmis! Joissain tapauksissa saattaa ikäkin olla jo sen verran suuri että jos kosintaa joutuu odottamaan vielä monta vuotta, ei esim. lastentekokaan ole enää välttämättä mahdollista. Ja jos lapsia mies olisi valmis tekemään hetikin, niin sitten pitäisi mielestäni olla valmis menemään naimisiinkin.... Ilmeisesti sekä Pampuliinan että Medinillan tapauksessa kuitenkin suhdetta on takana jo pidempi aika, eli kyseessä ei ole mikään parin kuukauden seurustelun jälkeinen "painostus". Vai olenkohan väärässä? Ei mielestäni ole lainkaan väärin kertoa miehelle oma mielipiteensä (se että alkaisi olla jo valmis naimisiinmenoon), ja että mieskin voisi alkaa ajattelemaan mitä mieltä hän itse on asiasta. Näin olen minäkin tehnyt, sillä mielestäni olimme avokkini kanssa seurustelleet jo sen verran kauan että asia alkaisi olemaan ajankohtainen. Mieheni totesi tuolloin ettei hän ollut ajatellutkaan asiaa, mutta ettei se ollut sellainen asia jota hän ei voisi ajatella. Mutta ettei vaan ollut tullut edes mieleen.